Joulumieltä

Terroriuhkataso Brysselissä on edelleen tasolla kolme. Se tarkoittaa vakavaa uhkaa. Aikaisempi Brysselin alueen uhkataso neljä tarkoitti hyvin vakavaa uhkaa. Koululla turvatoimet ovat edelleen olleet tehostettuja, tosin mielestäni hyvin näennäisiä. Jossain kohtaa on myös menty hieman liiallisuuksiin ja monella vanhemmalla on ollut kärsivällisyys koetuksella.

Monia koulun tilaisuuksia on turvallisuussyistä peruttu, mutta Suomen osaston tämänpäiväiselle joulujuhlalle saatiin onneksi lupa. Tosin ilmoittautumis- ja muut turvaohjeet olivat sitä luokkaa, että jossain vaiheessa epäilin koko touhun mielekkyyttä. Mutta koulupa yllätti positiivisesti ja vanhempien sisääntulo sujui varsin jouhevasti.

Kirjaston vapaaehtoiset myivät kahvia ja pullaa, tunnelma oli leppoisa ja kaiken kruunasi tietenkin lasten hienot esitykset Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden hengessä.

Viimeinen koulupäivä on tiistaina. Koulu jatkuu taas 7.1. Me suuntaamme joulunviettoon Suomeen. Toiveissa olisi valkea joulu, mutta ainakin Helsingin sääennusteen mukaan toive vaikuttaa lähinnä utopistiselta.

Iloista joulunaikaa! 

Jouluntunnelmaa

Brysselin perinteiset joulumarkkinat (Winterpret - Plaisirs d'Hiver) starttasivat marraskuun lopussa ja ovat avoinna aina tammikuun alkuun asti. Kaupungin keskustasta löytyy runsaasti sympaattisia myyntikojuja, luistinrataa, maailmanpyörää, karusellia sekä Grand Placen upea ääni-valoshow.

Terrorismin uhka on jonkin verran vaikuttanut eikä ihmisiä ole ollut liikkeellä yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Esimerkiksi viime sunnuntain jouluparaatia oli seuraamassa paljon edellisvuotta vähemmän katsojia. Vierailimme markkinoilla viime vuonna ja ihastuimme sen verran, että tokihan tänäkin vuonna piti mennä. Emme antaneet terroristien pilata joulun tunnelmaa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

...kun suomalaisvanhemmat pistettiin Eurooppa-koulun portin taakse seuraamaan itsenäisyyspäivän lipunnostoseremoniaa. Turvallisuussyyt, jälleen kerran. Onneksi Maamme-laulu raikasi aidan toisellakin puolelle.

Paluu arkeen

Tänään ollaan vähitellen päästy palailemaan normaaliin arkeen kahden "terroristipäivän" jälkeen. Toisin sanoen turvallisuustilanteesta johtuen Brysselin koulut pysyivät kiinni maanantain ja tiistain. Ylimääräiset vapaapäivät eivät sinänsä ole mitään poikkeuksellisia. Lakot ovat aiheuttaneet ylimääräisiä vapaapäiviä ja viime kesänä suositeltiin kotiin jäämistä kovan helteen vuoksi. Lumisateistakin on jo varoiteltu ts. saattaa vaikeuttaa koulubussien kulkua ja ruoan toimitusta.

Tänään koulut kuitenkin avasivat jälleen ovensa. Eurooppa-koulussakin turvatoimia on tiukennettu ja koulun ympäristössä liikkui aamulla ja iltapäivällä poliiseja. Kouluun ei kuitenkaan edelleenkään ole kohdistunut suoraa uhkaa.

Tunnelma koululla oli aamulla rauhallinen. Terroristeja suurempi turvallisuusuhka oli se, että maternellen luokka oli 20 minuuttia ilman ketään opettajaa. No, meitä oli useampikin vanhempi lapsia vahtimassa. Välitunteja ei saanut vielä ulkona ollenkaan, joten iltapäivällä oli vähän ylikierroksilla käyviä lapsia. Onneksi koulupäivä loppui normaalin keskiviikon tapaan jo puolen päivän jälkeen.

Erinäisistä järjestelyistä johtuen koulussa ei tällä viikolla saa lämmintä ruokaa, joten lapsille pitää laittaa sen verran tuhdit eväät, että niillä pärjää klo 8.30-15. Koulun yhteydessä olevat harrastukset on peruttu maanantaihin asti. Toivon, että pian päästään normaaliin tilanteeseen.

Neljä päivää suljettuna ollut metro palasi tänään osittain liikenteeseen. Tosin vain puolet 69 asemasta on auki ja kaksi linjaa vielä kokonaan pois käytöstä. Meidänkin lähiasemamme on toistaiseksi kiinni. No eipä tarvetta metron käyttöön kovin paljon olekaan. Kielikurssillekin matka taittui tänään normaaliin tapaan fillarilla.

Mitään paniikkitunnelmaa ei ole. Hyvä on muistaa, että mitään iskuja ei ole tapahtunut. Ihmiset ovat rauhallisia, mutta mietteliäitä. Valppaina seuraamme tilanteen kehittymistä.

Kovaa peliä Brysselissä

Viikon viikon terrori-iskut Pariisissa ovat tuntuneet myös Brysselissä.Toimintaa on käytännössä masinoitu Molenbeekin kaupunginosasta käsin ja siellä on suoritettu laajoja etsintöjä, pidätyksiä jne.

Tiistaina Belgian viranomaiset nostivat koko maahan terrorismiuhan toiseksi korkeimmalle tasolle eli kolmoseen. Se merkitsee mahdollista ja todennäköistä uhkaa. Tänään, varhain sunnuntaiaamuna taso nostettiin Brysselin osalta neloseen. Metro ei ole kulkenut, kaupat ovat olleet kiinni ja tilaisuuksia on peruttu. Aseistettuja sotilaita ja panssarivaunuja on kaupungin keskusta pullollaan. Ulkoministeriö on kehottanut suomalaisia varovaisuuteen.

Mieheni lähti aamulla työpaikan koulutustilaisuuteen tietämättömänä turvallisuustilanteen muutoksista. Oli sitten matkalla mm. hämmästellyt poliisipartiota jonkun pakettiauton ympärillä. Työporukan illaksi suunniteltu ravintolaillallinen peruttiin. Suurin osa keskustan ravintoloista taitaakin olla kiinni.

Eurooppa-koulussa "alert level" nostettiin keltaiseen (tasot keltainen, oranssi, punainen) jo Charlie Hebdon jälkeen ja on ollut sitä edelleen. En tiedä, muutetaanko tasoa nyt, mutta joitakin tiukennuksia on jo tehty, kuten palkattu kaksi uutta vartijaa. Kulkua koulun alueella on rajoitettu ja valvontaa tiukennettu. Kouluun ei kuitenkaan ole kohdistunut suoraa uhkaa. Saa nähdä, onko koulu edes auki maanantaina.

Kerroin pari päivää sitten eräälle suomalaiselle sanomalehdelle tunnelmia täältä ja totesin, että meidän jokapäiväiseen elämäämme tilanne ei ole vaikuttanut. Mutta nyt, kun joutuu omaa ulkona liikkumistaankin miettimään, en voi sanoa enää, etteikö vaikuttaisi. 

Suruliputus Eurooppa-koulun pihalla

Auton rekisteröinti osa II

Joku aktiivinen lukija saattaa muistaa noin vuoden takaiset tunnelmat (http://brysselinelamaa.blogspot.be/2014/12/auton-osto-belgiassa.html) kun yritimme saada autoamme rekisteröityä. Erinäisten vaiheiden jälkeen se onnistui, mutta lopputulema oli rekisteröinti, joka on voimassa 30.11.2015 eli sen uusiminen oli nyt edessä.

Valmistauduin operaatioon täyttämällä pinkin rekisteröintikaavakkeen, jollainen sattui olemaan jemmassa. Marssimme sen jälkeen miehen kanssa pankkiin, josta meillä on autovakuutus. Paperiin tarvittiin vakuutusyhtiön tarra todisteeksi siitä, että meillä on autovakuutus. Virkailija ei ollut aivan varma, tuleeko lomakkeeseen valkoinen vai keltainen tarra. Kahden soitetun puhelun jälkeen selvisi, että valkoinen sen olla pitää.

Perjantaina tein ensimmäisen yritykseni rekisteröintitoimistoon. Minua ennen oli jonossa 38 ihmistä. Onneksi oli eväät ja lukemista mukana. Ja erään kanssajonottajan turhauduttua sain hänen jonotusnumeronsa, jolla sijoitukseni koheni peräti 13 sijaa.

Luulin, että tämä toinen rekisteröinti lähinnä vain kirjataan koneelle ja esim. kilvet pysyvät ennallaan. Ehei, koko homma piti tehdä uudestaan. Mukanani oli rekisteröintitodistuksen toinen osa, mutta toinen puuttui ja homma tyssäsi siihen. Molemmat osat tarvitaan. Toinen reissu siis tiedossa.

Tänään sitten uusi yritys. Onneksi sain edelliskäynnillä paperiini LEIMAN, jota näyttämällä sain vahtimestarilta special-jonotusnumeron, jolla pääsin suoraan tiskille. Tällä kertaa homma hoitui. Rekisterikilven ja todistuksen pitäisi tulla huomenna postissa, ehkä...

Vanhat kilvet pitää palauttaa, mutta siihen prosedyyriin en ole vielä perehtynyt.

Sunnuntaisin ei leikata nurmikkoa

Olimme kuulleet huhuja, että täällä on ruohonleikkuu kielletty sunnuntaisin. Varmoja emme kuitenkaan olleet, joten pienellä riskillä mies pisti ruohonleikkurin käyntiin viime sunnuntaina. (Olin itse kerran aikaisemmin leikannut ruohoa sunnuntaina, ilman sanktioita.)

Pihasta oli leikattu noin neljäsosa, kun eräs naapuri ilmestyi portille. Hyvin kohteliaasti hän kertoi, että sunnuntaisin ei ole sallittua leikata nurmikkoa. No eipä siinä sitten mitään. Ruohonleikkuri vaan takaisin varastoon. Mukavaa sinänsä, että naapuri tuli itse sanomaan, eikä soittanut poliisille.

Katsoimme myöhemmin oman kuntamme sivuilta järjestyssääntöjä. Sieltä löytyikin vaatimaton 27 sivun tiedosto täynnä erilaisia säädöksiä. Kaikkia emme opiskelleet, mutta tosiaankin puutarhassa äänekkäiden laitteiden käyttö sunnuntaisin sekä pyhäpäivinä samoin kuin arkisin klo 20-07 on kielletty.

Kyllä välillä joku remontoikin sunnuntaisin, mutta ehkä se sitten on sallittua, kun äänet eivät tule puutarhasta... 

Seuraava päivä maanantai oli Belgiassa pyhäpäivä, joten sääntöjä kunnioittaen pidättäydyimme ruohonleikkuusta myös silloin. Kaikkia se ei kuitenkaan estänyt, vaan eräälläkin pihalla hääräsi oikein puutarhurifirma. Kaksinaismoralismiako? 

Sadekello soi

Jatkan edellisen postaukseni pukeutumisteemaa. Olin nimittäin viime viikolla Eurooppa-koulun alakoulun luokkaedustajien ja rehtorin tapaamisessa. (Jokaiselta luokalta on valittu neljä edustajaa vanhempainyhdistyksen vuosikokoukseen ja samalla on mahdollisuus näihin pienimutoisempiin juttuihin. Itse olen eskariluokan edustaja.)

Tapaamisessa käytiin läpi kaikenlaista, mutta päällimmäisenä jäi mieleeni kysymys siitä, voiko sateella ulkoilla. Koulussahan soitetaan ns. sadekelloa silloin, kun sataa niin paljon, ettei ulkona voi olla. Kello taitaa soida aika pienestä tihkusateestakin. Itselleni selvisi vasta tänä syksynä, että sadekello ei tarkoita sitä, että voi mennä sisälle, vaan että PITÄÄ olla sisällä. Suomalaiselle siis täysin käsittämätön ajatus.

Tapaamisessa eräs (ilmeisesti ruotsalainen) vanhempi yritti tiedustella ulkoilumahdollisuutta, koska pohjoisen ihmiset ovat siihen tottuneet ja osaavat pukeutuakin. Rehtori kuitenkin totesi, että sadesäällä ollaan sisällä, koska monikulttuurisessa ympäristössä konsensusta ulkoilun ja asianmukaisen pukeutumisen merkityksestä tuskin saadaan aikaan. Näillä siis mennään.

Käytännöllistä pukeutumista vai taksilla pakkasessa?

Muita kuin suomalaisia ja ruotsalaisia lapsia katsoessa käy monesti mielessä, tunnetaanko täällä lainkaan käsitettä käytännöllinen pukeutuminen. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ei. Kirjoitin jo joskus aikaisemmin, että lapset ulkoilevat pääasiassa söpöissä hepeneissä. Takki roikkuu päällä ja piposta ja hanskoista ei ole tietoakaan.

Kuulun erääseen Facebookin Brysselin expat-äitien ryhmään ja näin suomalaisena meinasin kuolla nauruun, kun luin erään äidin pohdintaa. Hänen lapsensa aloittaa tammikuussa koulun noin vartin kävelymatkan päässä kotoa. Autoa ei ole, joten matka taittuu kävellen. Mukana kulkee myös nuorempi sisarus, joten äidillä on tuplarattaat. Huolenaiheena on sää eli mitä hän tekee, jos on kovin kylmää tai sataa. Pitäisikö ehkä ajaa taksilla?

Minkähänlaisissa lumikinoksissa ja tuulessa ja tuiskussa sitä on aikanaan tullut vaunuja lykittyä? Taksia en kyllä koskaan älynnyt tilata.

Xylitolia

Olen pari kertaa asioinut lasten kanssa hammaslääkärissä. Ovat olleet yllättävänkin miellyttäviä kokemuksia. Harmi vaan, että kyseessä on lasten hammaslääkäriasema, joten itsellä ei ole sinne asiaa. Menisin kyllä mielelläni.

Eilen hammaslääkäri kertoi yhden lapsen suuta tutkiessaan, että antaa meille lähtiessämme spesiaali-purkkaa. Mietimme, mitähän se mahtaa olla. Saimme sitten xylitol-purkkaa, joka on kuulemma tosi hyvää hampaille. Suomalaista vähän hymyilytti. Kerroin, että me kuskaamme xylitolia Suomesta ja sitä syödään päivittäin. :)

Lakkoilua ja miten siitä viestitään

Jaahas, huomenna on luvassa tämän lukuvuoden ensimmäinen lakkopäivä. EU-instituutioita lakko ei koske, mutta ainakin joukkoliikenne joltain osin pysähtyy. Koulumme rehtori lähetti perjantaina tiedotteen, jossa todettiin mm. "The school will remain open for children whose parents need to send them to school." Suomennettuna siis parempi pysyä kotona. Luvatonta poissaoloa ei tule.

Eilen iltapäivällä vanhempainyhdistys APEEE lähetti oman tiedotteensa, jossa kerrottiin koulubussien kulkevan normaalisti (joskin valvojavajausta saattaa olla) ja koulun jälkeiset harrastukset pyörivät normaalisti. Viestin lopetus oli tyly kuittaus koululle: "We expect 7 October to be a normal teaching day, as it will be a normal working day in the European institutions."

Niinpä tänään aamupäivällä rehtori lähetti vielä uuden tiedotteen: "We therefore want to confirm that our pupils are welcome to school on Wednesday 7 October 2015." Luvattomia poissaoloja ei kuitenkaan tule.

No meidän lapset jäävät joka tapauksessa kotiin. Tuo sekava viestintä ei varsinaisesti houkuttele pistämään lapsia kouluun.

Lisäys 7.10.2015 klo 13

Klo 11.50 alakoulun rehtorilta tuli viesti: "This message to tell you that all school services are fully functionning today."

Turvallisia leikkejä

Muistan Suomessa joskus ihmetelleeni lastemme päiväkodin pihalla kovin matalalla roikkuvia keinuja. Ei tarvinnut olla erityisen pitkä lapsi, kun keinuminen oli hankalaa jalkojen laahatessa maata. Syyksi kerrottiin joku eurooppalainen turvallisuusstandardi. Muutenkin suomalaiset leikkipaikat ovat varsin turvallisia - välillä jopa liiallisuuksiin asti, kun ruusupensaankin katsotaan olevan liian vaarallinen.

No mitenkäs se turvallisuus sitten täällä Euroopan ytimessä? Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Paitsi että kuvissa oleva leikkipaikka näyttää todella ankealta, se tuskin täyttää mitään turvallisuusstandardeja.

Kyseessä ei ole mikään syrjäseudun pikku puistikko, vaan Eurooppa-koulun esikoulun eli maternellen leikkipaikka. Jo koko viime vuoden ajan puhuttiin, että piha tullaan kokonaisuudessaan kunnostamaan. Piti olla pääsiäisenä ja ties koska. Mitään ei ikinä tapahtunut. Kesäloman jälkeen toiveikkaasti ajattelin, että piha on varmaan nyt tosi hieno. No, edes nurmikkoa ei ollut leikattu.

Tänään kuulin, että leikkipaikkaan varattu määräraha olisikin käytetty koulun futiskenttään ja rahat on nyt loppu, joten leikkivälineet repsottakoot edelleen.

Lähestyin rehtoria ja tiedustelin, mikä on korjauksen aikataulu ja ilmaisin huoleni siitä, että piha ei ole turvallinen. (Rahankäytöstä futiskenttään en maininnut.) Rehtori vastasi ja ilmoitti, että aikataulua ei ole, koska rahaa ei ole. Ehkä vuonna 2016. 

Kuulin myös, että pihalla olisi suoritettu tarkastus, jossa leikkialue on todettu käyttökelvottomaksi. Rehtorin mukaan mitään tarkastusta ei kuitenkaan ole ollut. Oli tai ei, Suomessa vastaavassa kunnossa paikka olisi suljettu jo aikoja sitten.

Back to school

Eurooppa-koulun lukuvuosi alkoi eilen. Meiltä koulutielle lähtivät kolmasluokkalainen, tokaluokkalainen sekä eskarilainen. Jännitystä oli ilmassa. Isommilla koululaisilla oli vastassa uudet opettajat ja tokalle luokalle oli tulossa myös paljon uusia oppilaita. Eskarilaisella oli tutut opettajat, mutta uusi luokkatila ja paljon vaihtuvuutta kavereissa. Moni viime vuoden kaveri siirtyi ekalle ja uusia, pienempiä eskareita tuli tilalle.

Moni vanhempi oli lastaan saattamassa, mikä tietenkin ruuhkautti liikenteen koulun luona. Vartijat portilla jakoivat vanhemmille vierailijatarroja (en tiedä, miksi) ja tuo tarrashow aiheutti portille useiden metrien jonon. 

Koulun pihalla oli pieni kaaos, kun kukaan ei oikein tiennyt, minne mennä. Kolmasluokkalainen löysi onneksi heti kavereitansa ja saatoin tokaluokkalaisen oman opettajan luo. Eskarilainenkin löysi paikkansa. Tämän jälkeen ohjasin vielä muutaman eksyneen lampaan omaan paikkaansa. Rehtori tietenkin piti kovaa kuria, että ylimääräisiä vanhempia ei päässyt koulurakennukseen seikkailemaan.

Ranskan kurssi - cours de français

Ilmoittauduin syksyn ranskan kurssille. Tämä prosedyyri on niin hupaisa, että on pakko kirjata se muistiin.

Brysselin jokaisessa on kunnassa on kunnan oma kielikoulu, vähän sellainen työväenopistotyyppinen. Kurssit ovat huomattavasti edullisempia kuin yksityisten kielikoulujen. Maksoin keväällä CLL:n 30h kurssista 280 euroa. Tämä "Cours communaux de langues modernes" on 80 euroa (kahtena päivänä viikossa, 2h kerralla, tammikuun loppuun asti).

Yritin tuonne jo vuosi sitten, mutta kun en ollut heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä paikalla, ei ollut mitään toivoa. Tammikuussa yritin uudestaan, mutta silloin ei minun tasoiselleni ollut päiväaikaan sopivaa kurssia, eikä ilta-aika tullut kyseeseen. (Päädyin silloin kalliimpaan kurssiin.)

Tällä kertaa oli mieskin mukana ja kun tiesimme, mitä tuleman pitää, osasimme olla jonossa jo 2h ennen ilmoittautumisajan alkua. Kun h-hetki koitti, meille jaettiin vuoronumerot. Saimme numerot 17 ja 18 eli olimme varsin hyvissä asemissa.

Seuraavaksi täytettiin ilmoittautumislomakkeet ja odotettiin kutsua omalla vuoronumerolla. Tässä vaiheessa henkilöllisyystodistuksesta otettiin kopio. Kopion kanssa sitten seuraavaan jonoon, josta sai seuraavan lomakkeen. Tämän jälkeen mentiin tekemään kirjallinen koe (ei tarvinnut jonottaa), jonka jälkeen vielä suullinen testi (taas jonotettiin). Suullisen testin yhteydessä koe tarkastettiin ja annettiin oma taso. Testin vastaanottaja kirjasi paikan oikeaan ryhmään ja antoi taas uuden lomakkeen mukaan.

Seuraava jonotuskohde oli johtajan huone, jossa maksettiin kurssimaksu ja saatiin käsinkirjoitettu kuitti leimoin ja allekirjoituksin. Au revoir ja tervetuloa kurssille. Aikaa tähän kului n. 4 tuntia. Toivottavasti on sen arvoista.

Kulttuurishokki ja muita hankaluuksia

Ulkomaille muutto on valtavan iso asia kenelle tahansa. Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa jonkinasteista kulttuurishokkia. Asia nousi mieleeni, kun luin eräältä keskustelupalstalta erään äidin kirjoituksen. Hän oli kuukauden jälkeen melkein jo pakkaamassa laukkuja ja lähdössä takaisin Suomeen.

Omalla kohdalla suurimmat haasteet ovat olleet kieliongelmat sekä ohut tukiverkosto, kun esim. isovanhemmat ovat kaukana.Bryssel on siinä mielessä "helppo" paikka, että täällä on paljon suomalaisia, lapset saa suomen kielellä kouluun, on Suomi-Klubia ja sen kautta kaikenlaista toimintaa ja kerhoa, on Merimieskirkkoa ym. Joka paikassa näin ei tietenkään ole.

Töissä käyvä puoliso saa tietenkin työnsä kautta kontakteja, mutta kotona olevalla voi olla paljon hankalampi tilanne. Lasten kautta olen tutustunut heidän luokkakavereidensa vanhempiin. Menin myös heti mukaan Brysselin Kansallisseuran toimintaan ja sitä kautta olen saanut uusia tuttavuuksia. Asian kääntöpuolena on se, että muita kuin suomalaisia kontakteja ei pahemmin olekaan, joten elämä täällä on tietynlaisessa suomalaiskuplassa.

Suomen Merimieskirkko on julkaissut Ulkosuomalaisen selviytymisoppaan, jonka avulla voi valmistautua ja sopeutua ulkomaille muuton aiheuttamiin joskus odottamattomiin ja usein yllättäviinkin tilanteisiin. Suosittelen kaikille, joille ulkomaille muutto on yhtään ajankohtainen.

Paluu Belgiaan

Paluu Belgiaan oli edessä maanantaina 3.8. Finnlinesin laiva Helsingistä Travemündeen lähti klo 17. Tai sen piti lähteä. Lastaus oli kesken, joten todellinen lähtöaika oli lähempänä klo 18:a.

 

Tiistaipäivä meni merellä. Mitään kovin ihmeellistä tekemistä laivalla ei ole, joten kannattaa olla kyllä omat viihdykkeet mukana. Lapsille on pieni leikkitila, joka on ehkä enemmän pienille lapsille. Isommille oli Playstation3, jossa vanhoja pelejä (NHL09), yksi ohjain ja rikkinäinen johto... Kävimme myös testaamassa saunan ja pienen poreammeen. Hytti onneksi oli tilava, joten lapset saivat sinnekin viriteltyä Barbie-leikin.

Perillä Travemündessa olimme illalla n. klo 21.30. Emme tietenkään heti päässet ajamaan ulos laivasta, vaan jouduimme jonkun aikaa odottamaan. Luvassa oli melkein 700 km ajamista Brysseliin, joten yö meni ajaessa. Klo 5 jälkeen keskiviikkoaamuna olimme kotona. Minä ja mies vaihdoimme ajovuoroja ja pidimme toisiamme hereillä. Esikoisemme sinnitteli myös hereillä klo 3 asti ja jaksoi höpöttää. Mutta ei tuo keskellä yötä ajaminen ole kyllä meikäläisen tapa matkustaa. Tulipa sekin todettua. Helsingistä Travemündeen lauantaisin lähtevien matkustajien on mahdollista yöpyä sunnuntain ja maanantain välinen yö laivalla. Ehkä tuota voisi kokeilla seuraavalla kerralla.

Suomi - Finland

Jos Belgiassa oli lähtiessämme helle, niin Suomi oli kyllä kaikkea muuta. Mukaan oli pakattu lähinnä kesävaatetta ja ensimmäiseksi sai mennä kyllä ostamaan lisää pitkähihaisia ja -punttisia vaatteita. Mutta säästä huolimatta Suomi-lomasta jäi mukavia muistoja.

 

Tytöt kunnostautuivat erityisesti mustikanpoiminnassa, kun mummi lupasi heille rahallisen korvauksen kymmenestä poimitusta mustikkalitrasta. Ja mikäs siinä poimiessa, kun mökkipihasta ei tarvinnut ottaa kuin muutama askel metsään ja mustikkaa oli valtavat määrät. Eipä onnistu Belgiassa.

.

Bryssel-Billund-Jönköping-Tukholma-Helsinki

Missäpä sitä ihminen kesänsä muualla viettäisi kuin Suomessa? Niinpä mekin starttasimme maanantaina 6.7. kohti Suomea. Lähdimme omalla autolla, koska olimme menossa samalla reissulla Tanskan Legolandiin. Lisäksi Suomessa liikkuminen oli helpompaa, kun oli auto käytössä koko ajan.

Kilometrejä Brysselistä Tanskan Billundiin kertyi noin 900 ja ajoaikaa meni noin 12 tuntia. Saksassa oli jonkin verran tietöitä, jotka hidastivat matkaa. Ja lasten kanssa matkustaessa piti tietenkin pitää taukoja. Varsinkin kun kuopuksemme alkoi voida pahoin. Ensimmäinen oksennus osui onneksi taukopaikalle. Sen jälkeen osasimme varustautua muovipussilla, joten sotkuilta onneksi säästyttiin.

Majapaikkaamme saavuimme siis maanantai-iltana. Yövyimme Gregersminde-nimisessä pienessä mökkikylässä muutaman kilometrin päässä Legolandista. Oli kohtuuhintainen ja mukava paikka, jota piti ystävällinen pariskunta. Voin suositella.

Tiistai menikin sitten Legolandissa hurvitellessa. Lapset olisivat varmaan jaksaneet vaikka läpi yön, mutta itsellä ei meinannut kunto kestää. Miellyttävä ja siisti paikka, mutta jonottamiseen kannattaa varautua ainakin, jos on heinäkuussa liikkeellä.

 

Keskiviikkona matkamme jatkui Ruotsin läpi. Noin 600 km ajon jälkeen yövyimme Jönköpingissä Hotelli Savoy'ssa. Perhehuone oli tilava ja edullinen ja aamiainen hyvä. Suositus Savoyllekin. 

Torstain ajo-osuus, runsas 300 km Tukholmaan, tuntuikin lähes naurettavan lyhyeltä. Ruokataukomme kuitenkin venähti niin, että tuli vähän kiire ehtiä Silja Linen lähtöselvitykseen. Oman hupinsa toi keskellä Tukholman ruuhkaa takapenkiltä kuuluva "Mua oksettaa". Onneksi oli muovikassa...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehdimme laivaan ja perjantaiaamuna heräsimme Suomessa, jossa oli edessä 3 viikon loma.

Koulu loppui, loma alkoi

Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen bloginpitäjä yrittää kunnostautua. Kahdessa kuukaudessa on tietenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja tuskin kaikkea muistan/jaksan yhteen postaukseen edes kirjoittaa.

Lukuvuosi Eurooppa-koulussa päättyi 3.7. eli noin kuukautta myöhemmin kuin Suomessa. Vastaavasti koulu alkaa vasta 2.9., kun taas useimmissa Suomen kouluissa koulutyö alkaa tällä viikolla.

Viimeinen kouluviikko oli helteisen kuuma lämpötilan kohotessa päivittäin yli 30 asteen. Keskiviikkona tulikin koululta sähköpostilla hellevaroitus, jossa mm. todettiin, että torstaille oli luvattu kovaa hellettä ja lasten mahdollisia poissaoloja katsotaan läpi sormien. Niinpä mekin pidimme lapset kotona.

Perjantaina olikin sitten päätösseremoniat. Alakoulun Suomen osastolla on perinteisesti yhteinen tilaisuus, jossa ekaluokkalaiset kukittavat vitosluokkalaiset, jotka siirtyvät yläkouluun sekä koulusta poislähtevät oppilaat. Ja tietysti laulettiin myös Suvivirsi.

 

Koulun loppumista vietettiin vähän haikeissa tunnelmissa, koska kahdella vanhimmalla tytöllä vaihtuu opettaja. Esikoisemme opettaja ottaa uuden ekaluokan haltuunsa ja keskimmäisemme opettajalla puolestaan tuli maksimimäärä vuosia (9) täyteen Eurooppa-koulussa. Niinpä jouduimme hyvästelemään nuo ihanat opettajat, jotka olivat kyllä suurena tukena ensimmäisen Eurooppa-kouluvuoden aikana. 

Virallista todistustenjakoa ei ollut, vaan ne oli tylsästi sähköisesti saatavilla. Molemmilla tytöillä oli kyllä hyvät todistukset. Ei voi kuin olla ylpeä.

It's London Baby!

Jaksan yhä edelleen hämmästyä siitä, miten lyhyt matka Brysselistä on moneen paikkaan. Lontooseenkin pääsee junalla kahdessa tunnissa! Menneenä viikonloppuna lähdinkin esikoiseni kanssa katsastamaan ihmeitä kanaalin taakse.

Junia Brysselistä Lontooseen menee noin tunnin välein päivässä, ja hinnat vaihtelevat melkoisesti sen mukaan, kuinka hyvissä ajoin matkasi varaat (max. 3kk aikaisemmin) ja mihin aikaan päivästä aiot matkustaa. Jos ajoissa on joustoa, voi matkan saada hyvinkin edullisesti.

Britanniaan matkaaville on Brysselin Midi-asemalla oma terminaalinsa passitarkastuksineen ja turvatarkastuksineen. Iso-Britanniahan ei kuulu Schengen-alueeseen, joten rajamuodollisuudet ovat tiukemmat.

 

Lontoossa liikenne on tietenkin oma lukunsa. Onneksi ei tarvinnut ajaa autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä! Katua ylittäessä piti aina miettiä, mille puolelle katsonkaan. Onneksi useimmissa tienylityspaikoissa on katuun maalattu "Look left" tai "Look right". Busseilla pääsimme kulkemaan varsin sujuvasti ja aina piti tietenkin päästä kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Metrollakin matkasimme ja hengissä selvisimme. Pakko kyllä todeta, että Brysselin nelilinjainen metro on ns. piece of cake lontoolaiseen verrattuna. 

Ja vaikka joukkoliikennettä hyödynsimme, niin paljon myös kävelimme. Askelmittarin mukaan kilmetrejä kertyi kolmen päivän aikana noin 35! Eli reissu meni myös ihan urheilusuorituksesta. 

Hauska yllätys oli, kun huomasin perjantaiaamuna Facebookista, että vanha työkaverini oli myös tyttärensä kanssa matkalla Lontooseen. Niinpä meillä oli lauantaiaamuna treffit London Eye'lla. Näkymät maailmanpyörästä olivat hienot, mutta hinta oli kyllä varsin suolainen (aikuinen ja lapsi yht. 37£).

Muissa maksullisissa kohteissa emme käyneetkään, vaan lähinnä kiertelimme kaupungilla ja nautimme mm. Hyde Parkin ja Kensington Gardenin vihreydestä Hamleys-lelukauppaa unohtamatta. 

Verrattuna belgialaisiin tapaamamme englantilaiset olivat superystävällisiä ja auttavaisia. Lapsenikin sai kohteliaisuuksia osakseen monessa paikassa. Oli myös jotenkin vapauttavaa saada puhua englantia ilman, että pitää jännittää, paljonko vastapuoli ymmärtää. Jostain syystä kuitenkin meinasin monessa paikassa tarjota merciä ja bonjouria. Tuntuikin lähes kotoisalta, kun sai tänään koulun portilla tervehtiä vartijoita bonjourilla.

Ei enää kalkkia

Blogini säännölliset lukijat muistanevat vesiongelmamme keväällä. Lämminvesivaraajamme ei oikein toiminut järjettömien kalkkisaostumien vuoksi. Vuokranantajamme päättivät tuolloin asennuttaa taloomme puhdistuslaitteen, joka puhdistaa kalkin vedestä. Ja tässä se nyt sitten on autotalliimme asennettuna.

 

Asennuksen tehnyt tyyppi kertoi, että hänellä on samanlainen laite ja kehui sitä vuolaasti. Vesi maistuu erilaiselta ja tuntuukin paljon pehmeämmältä - melkein kuin suomalaista vettä siis.  Toivottavasti tämä nyt sitten toimii. 

Ihmettelen vaan, miksi tällaista laitetta ole siellä, mistä kaikki vesi tulee. Luulisi säästöä syntyvän monellakin tapaa.

Käteisellä, kiitos!

Kun Suomessa olin tottunut maksamaan melkein kaikki pienetkin ostokset kortilla, on Belgiassa ollut aikamoinen sopeutuminen siihen, että monessa paikassa kortti ei kelpaa. Olen lääkärille joutunut maksamaan jälkikäteen tilille, ja kampaajalta kipitin automaatille nostamaan käteistä. 

Kampaaja sitten valistikin, että yrittäjälle maksulaitteen hankkiminen sekä käyttäminen on sen verran kallista, että sen takia moni pienyrittäjä ei sellaista hankikaan. Yritän siis opetella kantamaan käteistä rahaa mukanani.   

Provinssipuistoja

Belgia koostuu kaikkiaan kymmenestä eri provinssista (maakunta). Jokaisessa näissä on omat "provinssipuistonsa" (Domaine provincial/Provinciedomein). Puistot ovat valtavan isoja ulkoilualueita. Osa on ihan ilmaisia, ja joihinkin on pieni pääsymaksu. Tarjonta vähän vaihtelee ja jotkut aktiviteetit saattavat olla lisämaksullisia.

Me kävimme menneellä viikolla testaamassa n. 30 km:n päässä sijaitsevan Huizingenin puiston ja siellähän sai mainiosti kulumaan koko päivän varsinkin, kun kohdalle osui kevään tähän asti lämpimin päivä n. +26 C. Olimme vielä ajankohtana, jolloin Eurooppa-koulussa oli lomaa, mutta belgialaisissa kouluissa ei, joten puistossa oli mukavan rauhallista. Lapsille oli isot leikkialueet, oli minigolfia, kotieläimiä, polkuveneitä ym. Alueella on myös ravintola ja kahvila. Lisäksi löytyy uimapaikka (lisämaksullinen), jota tosin emme tällä reissulla käyneet edes katsomassa.

Alueella on myös ilmeisen upeat puutarhat. Harmitti vaan, kun olivat remontissa ja piti tyytyä kurkkimaan aidanraosta.

Puistoja voi etsiä mm. 365.be Discovery Days -sivustolta hakusanalla "Provincial domain". Osa niistä on pelkkiä luonnonpuistoja ilman leikkipaikkoja sun muita härpäkkeitä.

Kirppislöytöjä

Brysselin keskustan tuntumassa Marollesin alueella sijaitsee Place du Jeu de Balle, joka on ollut tunnettu markkinapaikka jo lähes vuosisadan ajan. Myyjiä on paikalla vuoden jokaisena päivänä aamukuudesta alkaen iltapäivään asti.

Myynnissä on aivan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. (Seuraan Paskat kirppislöydöt -blogia ja voin vakuuttaa, että aika paljon aineistoa saisi ko. blogiinkin...) Vaikka kelvollista ostettavaa ei välttämättä löydykään, on paikka tunnelmansa vuoksi kyllä käymisen arvoinen. Väkeä on runsaasti; sekä ostajia että myyjiä. Tunnelma on iloinen ja kansainvälinen. Muista tinkiä!

Vous parlez français?

Belgialaisista noin 58 % on hollanninkielisiä (flaamit) ja 41 % ranskankielisiä (vallonit). Jäljelle jäävä prosentti on saksankielisiä. Flaamit asuvat maan pohjoisosassa ja vallonit etelässä. Alunperin hollanninkielinen Bryssel on nykyään noin 90-prosenttisesti ranskankielinen ja sen kyllä huomaa missä tahansa asioidessa. Ainakin Bonjour, merci ja muutama muu perusfraasi on hyvä hallita.

Olin aikoinaan Luxemburgissa au pairina. Siellä kävin ranskan alkeiskurssin. Sen jälkeen luin Helsingin kesäyliopistolla pari kurssia lisää, mutta koska kieli ei ollut aktiivisessa käytössä, paljon (suurin osa) oli ehtinyt unohtua ennen Brysseliin muuttoamme.

Mieheni ei ollut ennen työpaikan saamistaan opiskellut sanaakaan ranskaa. Viime kesänä vielä Suomessa ollessamme hän aloitti opiskelun netissä Babbel-kieltenopiskeluohjelman kautta. Siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että hänen sanavarastonsa on pian laajempi kuin meikäläisellä, ostin saman palvelun myös itselleni. Sen avulla sai aika mukavasti palautettua sanoja ja kielioppia mieleen.

Oma aikomukseni oli aloittaa kielikurssi täällä heti viime syksynä, mutta olin vähän myöhään liikkeellä ja kaiken häslingin keskellä se sitten jäi ja jatkoin vain omatoimisesti Babbelin kanssa. Puheharjoituksia sen kanssa ei kyllä oikein tule tehtyä. Se puheentuottaminen onkin ollut varsin haasteellista. On ollut helppo turvautua fraaseihin "Je ne parle pas français" ja "Vous parlez anglais?" (Eli "En puhu ranskaa." ja "Puhutteko englantia?") Aika moni puhuukin englantia edes vähän, mutta on myös ollut tilanteita, että asiat on ollut pakko hoitaa ranskaksi (ja elekielellä).

Puhutun ranskan ymmärtäminen on minulle myös kovin hankalaa. Joten jos vaikka ravintolassa saakin asiansa sönkättyä ranskaksi, niin helposti käy niin, että tarjoilijan puheesta ei sitten ymmärräkään mitään. 

Mieheni on kyllä ollut paljon ennakkoluulottomampi ja sönkkäilee ranskaa rohkeasti milloin missäkin. Kurssille hän ei ole ehtinyt, vaan on ollut Babbelin varassa ja toki työpaikalla ranskaa kuulee päivittäin.

Nyt tässä kevätpuolella kävin yhden melko hintavankin ranskan kurssin, joka ei kyllä ihan vastannut odotuksiani, vaikka puhumaan siellä joutuikin. Olen myös harmikseni huomannut, että ikä on alkanut tehdä tehtävänsä, koska opiskelu on paljon työläämpää kuin yli 15 vuotta sitten. (Lasten kieltenopiskelustakin muuten riittäisi asiaa, mutta se vaatii erillisen postauksensa.) 

Olen minä muuten nuoruudessani hollantiakin opiskellut parin kurssin verran, mutta ei siitäkään kovin paljon ole mieleen jäänyt. Mutta saksa-englanti-ruotsi -kieliyhdistelmällä ymmärtää kirjoitettua hollantia yllättävänkin paljon. Joskus saattaa olla niin, että jos esim. tuoteselosteesta ei ymmärrä jotain kohtaa ranskaksi, niin vilkaisemalla hollanninkielistä vastinetta, asia selviää.

Kuninkaan tiluksilla

Kukkaisaiheilla jatketaan... Floralia Brussels -reissulla pistäydyin myös Laekenissa sijaitsevan kuninkaallisen palatsin puutarhassa ja kasvihuoneissa.  Brysselin keskustassa sijaitseva palatsi on hallinnollinen palatsi, ja Laekenin palatsissa kuningasperhe asuu. Yleisölle kuninkaan tilukset ovat avoinna joka kevät kolmen viikon ajan. (Tänä vuonna 8.5. asti, joten vielä ehtii.)

Ihan vapaasti puutarhassa ei pääse kuljeksimaan, vaan siellä on ohjattu kulkureitti puutarhan ja kasvihuoneiden läpi. 2,50 euron sisäänpääsymaksu ei kukkaroa pahemmin kevennä ja kierroksen päätteeksi voi kahvilassa juoda kupposellisen kahvia.

Floralia Brussels

Viimeaikaiset blogitekstini ovat olleet aika kukkapainotteisia, ja samalla linjalla mennään. Pari viikkoa sitten vierailin Floralia Brussels -tapahtumassa. Kyseessä oli kuukauden ajan nähtävillä ollut "kukkashow" Groot-Bijgaarden -linnan ympäristössä. Upeat puitteet ja kauniita kukkia, mutta ei ihan vetänyt vertoja Hollannin Keukenhofille, jossa olin vieraillut paria päivää aikaisemmin.

Hauskaa vappua!

Perheemme vappuperinteisiin ei ole koskaan kuulunut mitkään lakitusseremoniat (joskus nuoruudessani olin Mantalla) enkä ole ylioppilaslakkianikaan kovin paljon käyttänyt. Mutta kun Brysselissä runsaslukuinen suomalaisjoukko kokoontuu jo perinteeksi tulleeseen Manneken Pisin lakitukseen, niin pakkohan se on nähdä. Niinpä lakit kaivettiin kaapista.

Vapun sää aiheutti jännitystä täälläkin. Iltapäivällä satoi jopa rakeita! Kotoa lähtiessämme satoi vettä, mutta päästyämme metrosta ulos, aurinko paistoi kauniisti. Manneken sai lakkinsa, kuohujuomapullot poksahtelivat ja ilmassa oli juhlan tuntua.

Keukenhofin kukkaloistoa

"Taas on tulppaaneita tulvillaan iloinen Amsterdam", lauletaan laulussakin. Tällä kertaa emme kuitenkaan käyneet ihmettelemässä tulppaaneita Amsterdamissa, vaan Keukenhofin tulppaanipuistossa. Puisto on avoinna keväisin kahden kuukauden ajan maaliskuulta toukokuuhun. Puistossa käy vuosittain n. 800 000 vierasta.


Vuonna 1949 perustettu puisto on pinta-alaltaan 32 hehtaaria ja polkuja siellä on 15 kilometriä polkuja. Puisto on erikoistunut tulppaaneihin, mutta myös muihin sipulikukkiin, kuten narsisseihin ja hyasintteihin. Kukkia onkin seitsemän miljoonaa! Väriloisto on mahtava ja tuoksu huumaava. 

Kun Keukenhof toukokuussa suljetaan, kaivetaan kukkasipulit ylös maasta. Seuraavaa vuotta varten tehdään suunnitelmat hyvissä ajoin, jotta seitsemän miljoonaa uutta sipulia ehditään istuttaa syksyllä ennen kuin maa jäätyy.

Minä, lapset ja vanhempani olimme liikkeellä lauantaina. Viikonloput ovat tietenkin vilkkaimpia ja väkeä olikin todella paljon. Pysäköinti sujui jouhevasti, koska paikalla oli hyvä liikenteenohjaus. Pääsyliput olimme ostaneet ennakkoon netistä, joten lippukassalla ei tarvinnut jonotella. 

 

Lapsetkin jaksoivat ihastella kukkia. Esikoisella oli mukana kännykkä, jolla jaksoi kuvata ahkerasti. Keskimmäisemme yritti nuuhkia kaikki kukat, mutta huomasi sen pian melko toivottomaksi. Lapsille oli tarjolla aika hyvä leikkipaikka sekä mm. kotieläimiä rapsuteltavaksi.

 

Alueella on useita ruokailumahdollisuuksia. Melko pienellä jonottamisella selvisimme siitäkin. Hollantilaiset ovat selkeästi naapureitaan belgialaisia järjestelmällisempiä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Sinisen metsän lumoa

Noin 30 km Brysselistä lounaaseen päin sijaitsee Hallerbosin pyökkimetsä, joka keväällä villihyasinttien kukkiessa hehkuu sinisenä ja tunnetaankin nimellä "Sininen metsä". Pinta-alaa paikalla on n. 550 hehtaaria.

Vanhempani olivat käymässä ja lähdimme tutustumaan metsään. Sinisin vaihe on vielä edessä. Nyt metsä oli melko lailla sinivalkoinen myös valkovuokkojen vielä kukkiessa. Mutta suomalaisillehan sinivalkoisuus sopii!

Metsässä menee erilaisia kävelyreittejä. Olimme liikkeellä torstaina aamupäivällä, jolloin metsässä ei juurikaan ollut tungosta. Ilmeisesti viikonloppuisin on huomattavasti vilkkaampaa ja parkkipaikan löytäminen voi olla hankalaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Kuva-arvoitus

Kuvassa on

A) kaurapaistos sämpylällä 

B) joku muu herkku

C) lämminvesivaraajan kalkkisaostumat

Oikea vastaus on todellakin kalkkisaostumat. Ei paljon tehnyt mieli maistella. En tiedä, koska varaaja on mahdollisesti edellisen kerran putsattu ts. missä ajassa tuo moska on kertynyt. Mutta toivon mukaan saamme nyt edes jonkin aikaa nauttia taas lämpimästä vedestä. 

Uskaltauduin uimahalliin

Brysselissä ja naapurikunnissa on kohtalaisen paljon uimahalleja. Tähän päivään asti olin onnistunut niitä välttelemään. Tokaluokkalaisemme on koulun kanssa käynyt kerran viikossa uimassa ja ekaluokkalainenkin kävi ekan puoli vuotta. Lasten uittaminen (pl. kuopuksemme) on siis ollut aika hyvin ulkoistettuna. Lisäksi jutut uimahallien kummallisista käytännöistä, huonosta hygieniasta ja kylmästä vedestä eivät varsinaisesti olleet houkutelleet polskimaan. Nyt kuitenkin tuli eteen se tilanne, että oltuamme perjantaista lähtien ilman lämmintä vettä (ks. blogiteksti 27.3.), piti perhe saada pesulle.

Alunperin meidän oli tarkoitus testata Océade-vesipuisto, mutta se onkin maanantaisin suljettu. Onneksi tämä havaittiin jo sunnuntaina kotona netin äärellä, eikä vasta maanantaina ko. putiikin ovella. Päädyimme Zaventemin uimahallin, koska se on lähellä, ja siitä olimme kuulleet positiivisia kokemuksia. Jännityksellä lähdimme testaamaan.

Naisille ja miehille ei ole erikseen pukuhuoneita. Pukemaan ja riisumaan pääsee pieneen lukittavaan kopperoon (perheille tarjolla isompaakin). Tässä vaiheessa puetaan uimapuku päälle. Tavarat kerätään mukaan ja laitetaan käytävällä olevaan lukittavaan kaappiin. Suihkutilat ovat kaikille yhteiset ja "peseytyminen" suoritetaan siis uimapuku päällä. 

Useimmissa uimahalleissa pitää hygieniasyistä käyttää uimalakkia, mutta tuolla hallissa se ei ollut pakollista. Vähän ehkä naurattaa nuo hygieniasyyt, kun sitten kuitenkin peseytyminen on, mitä sattuu. Tai ehkä juuri siksi? Ihme muuten, ettei suomalaisiin uimahalleihin ole keksitty uimalakkipakkoa. Niissä kun ollaan paljon tarkempia hygieniasta muutenkin. 

Oman hupinsa tilanteeseen toi se, että osuimme paikalle samaan aikaan noin 100-päisen koululaislauman kanssa. (Eurooppa-koulussa on tämä viikko lomaa, mutta paikallisissa kouluissa ei.) Oli siinä menoa ja melskettä... Kun he lähtivät, paikalle ei meidän lisäksemme juuri muita jäänytkään. 

En tiedä Zaventemin uimaveden lämpöasteista, mutta kyllä siellä tämäkin vilukissa tarkeni. Tarjolla oli 25m iso allas sekä kaksi allasta lapsille (toinen ihan pienille). Lisäksi oli lämmin poreallas. Saunaa ei ollut. Joissakin uimahalleissa on, mutta useasti se on kai lisämaksullinen.

Kaiken kaikkiaan sen verran onnistunut kokemus, että voimme mennä uudestaankin. Vuokraisäntäkin oli yhteydessä. Lämminvesivaraajan operaatio on keskiviikkona, mutta korjaustyyppi kävi tänään tekemässä jotain (en tarkkaan tiedä, mitä), että saatiin taas lämmintä vettä.

Le printemps est arrivé!

Kevät on saapunut! Täällä on paljon ihania puita, jotka alkavat nyt puhjeta kukkaan. En edes tiedä, mitä ne kaikki ovat. Omalla takapihalla ainakin kasvaa magnolia (vasen kuva ylhäällä). Ja ensimmäiset voikukatkin on jo bongattu. Kevät on kaunista aikaa!

Vesi vanhin voitehista

Onpas blogiosastolla ollut pitkä tauko. Pahoittelut! Tällä kertaa mielessä on vesiasiat. Siitä tämänkertainen otsikko. Oli ensimmäinen asia, joka vedestä tuli mieleen.

Viimeisen viikon ajan olemme suihkussa käydessämme jännittäneet, onko lämmintä vettä ja riittääkö se. Viime viikon keskiviikkona - lasten iltapesuaikaan tietenkin - huomasimme, että kuumaa vettä ei tule. Eipä oikein kukaan halunnut jäädä suihkuun läträämään...

Seuraavana päivänä informoin vuokraisäntäämme, joka reagoikin asiaan heti ja lähetti korjausmiehen katsomaan lämminvesivaraajaa.Vika ei kuitenkaan korjautunut, vaan vesi pysyi kylmänä. Itse turvauduin kuntosalin suihkuun. Koko perheen raahaaminen sinne saattaa olla kuitenkin vähän kyseenalaista. Seuraavana päivänä korjausmies tuli uudestaan. Varaajaan piti vaihtaa joku osa, jota vuokranantajamme lähtivät metsästämään toiselta puolelta kaupunkia. Osa vaihdettiin ja vesi lämpeni.

Lämpimästä vedestä saimme iloita tiistaihin asti, jolloin se oli taas kylmää. Korjausmies saapui taas paikalle. Nyt todettiin, että varaajan vastuksissa (tms.) on niin paljon kalkkia, että se aiheuttaa vian. Vastukset pitää puhdistaa. Ennakkotieto on, että tämä tapahtuisi tulevana tiistaina, mitä todella toivon, koska vesi on taas kylmää. Vähän jännitystä elämään siis. Mutta vuokranantajille täytyy antaa kyllä täydet pisteet asioiden hoitamisesta. Hyvin epäbelgialaiseen tapaan kaikkiin yhteydenottoihimme on reagoitu nopeasti, eikä jätetty meitä odottamaan.

Tuo veden korkea kalkkipitoisuus on täällä kyllä huomattava riesa, mitä Suomessa asuvan on ehkä vaikea käsittää. Kalkkisaostumat tukkivat helposti putket, viemärit ym. Esim. tiski- ja pyykkikoneessa pitää käyttää erilaisia kalkinesto- ja -poistoaineita. Vesi suoraan hanasta ei ole kovin hyvää juotavaa, joten mekin suodatamme sen suodatinkannun kautta. Suihkukaapin seinät ovat kalkintahraamat. Mutta tämänkin asian kanssa opettelemme elämään, vaikka välillä tuleekin kylmä suihku niskaan - kirjaimellisesti.

Auto parkkiin

Belgialainen liikennekulttuuri poikkeaa suomalaisesta. Torvet soivat ja meno tuntuu välillä aika villiltä. En kovin mielelläni ruuhka-aikaan autolla mihinkään lähdekään.

Myös pysäköintikulttuuri poikkeaa siitä, mihin meikäläinen on tottunut. Vai mitä mieltä olet näistä taidonnäytteistä, jotka ikuistin eräällä parkkipaikalla. Täytyy kyllä todeta, että kyseinen parkkipaikka ei varsinaisesti houkutellut sinne pysäköimään.  

Salon du Chocolat

Belgiahan on tunnettu suklaasta ja suklaanystävien luvattu maa. Brysselissä on tänä viikonloppuna suklaamessut - Salon du Chocolat. Kävin siellä ystäväni kanssa jo eilen perjantaina, jolloin siellä olikin mukavan väljää. Viime vuonna messuilla oli kolmen päivän aikana ollut noin 30 000 kävijää, joten nyt viikonloppuna tungosta varmasti riittää.

Tarjolla oli tietysti ihania suklaamaistiaisia. Oli suklaaolutta ja -viiniä. Esillä oli suklaapatsaita pienin taiteellisin yksityiskohdin.Messuohjelmassa on myös muotinäytöksiä, joissa suklaakoristeltuja iltapukuja. Meidän vierailumme aikana ei ohjelmassa ollut muotinäytöstä, mutta pukuja oli catwalkilla esillä mallinukkejen päällä. Kotiin ostettavaa olisi tietysti ollut vaikka kuinka paljon, mutta selvisin yhdellä nougat-möhkäleellä. 

 

Leikkaa ja liimaa - ruokaostoksilla belgialaisittain

Suomessa on juuri uutisoitu ruoan hinnan halpenemisesta ja puhutaan jopa hintasodasta.

Mitäpä Belgiassa on tarjolla kuluttajalle? Alennuksia saadakseen pitää nähdä vähän vaivaa. Edes tavallinen kanta-asiakaskortti ei takaa kaikkia etuja.

Teemme ruokaostoksemme pääasiassa Corassa, koska se on kaikkein lähimpänä. Corasta tulee viikoittain mainoksia, joita innolla tavaamme jo pelkästään kielen oppimisen takia. Mainoksissa on usein leikattavia alennuskuponkeja esim. 15% alennus leipäosaston tuotteista. Mutta nämä alennukset eivät tulekaan suoraan "puhtaana käteen", vaan ne menevät bonuksena Cora-kortille, josta ne voi käyttää seuraavien ostosten yhteydessä. Välillä alennuskuponkeja saa myös kassalla.

Ennen joulua Corassa oli kampanja, jossa ostoksista sai pieniä tarroja, joita liimailtiin vihkosiin - vähän kuin menneen ajan Kukkura-merkkejä. Täydellä vihkolla sai 5 euron alennuksen. Tai jos sen käytti 15.-31.12. aikana, alennus oli 7 euroa.

Ehkä erikoisimpaan juttuun törmäsiin tänään. Postissa tuli oikein henkilökohtaisesti kirjekuoressa viisi arkkia tarroja. Yksi arkki on voimassa aina tietyn viikon ajan. Arkilla on erilaisia alennustarroja (esim. 20% alennus pesuaineista), jotka sitten kaupassa pitää liimata tuotteeseen, josta alennuksen haluaa. Aikamoista askartelua siis.

Paikallisen marketin kassat toimivat hieman erilaisella nopeudella kuin Suomessa; koskaan ei ole kiire, vaikka olisi minkälainen jono ja esim. tuttavan kanssa voi aina vaihtaa kuulumisia. Odotankin mielenkiinnolla, kun kassajonossa aletaan tutkia tarroja ja miettiä, mihin niitä kannattaa liimata.

Näin lisätään turvallisuutta koulussa - belgialaiseen tapaan osa II

Kirjoitin eilen Eurooppa-koulussa käyttöön otetuista turvallisuustoimenpiteistä. Lasten henkilökorteissa käytetyt kuvat ovat muuten syksyllä koulukuvauksen yhteydessä otettuja. On kuitenkin lapsia, jotka ovat aloittaneet koulun vasta kuvauksen jälkeen. Näiden lasten korteissa ei siis ole kuvaa lainkaan. Lapsen voisi varmaan siis hakea myös vaikka kauppakuitilla.

No, nyt noita turvallisuustoimenpiteitä onkin jo lanseerattu lisää. Maanantaista lähtien nimittäin alakoululaisten vanhemmat kerätään koulun portin läheisyyteen karsinaan, jossa odotetaan omaa lasta. Aikaisemmin lapset on haettu sieltä pihalta. Tällä uudella toimintatavalla ehkäistään kuulemma asiattomien pääsy koulun pihalle. Asiaa koskevan tiedotteen mukaan oli laitettu oikein kuvatkin.

Ai niin, Suomen eskariluokan ulko-ovi, jonka kautta lapset normaalisti haetaan, on koko lukuvuoden ollut rikki. Lapset haetaan edelleen poikkeuksellisesti ns. hakuluokasta. On toki ymmärrettävää, että nämä erilaiset turvatoimenpiteet ovat vieneet aikaa mm. siltä oven korjaamiselta. Samoin kuulemma rakennuksen kolmannesta kerroksesta puuttuvat paloportaat.

Näin lisätään turvallisuutta koulussa - belgialaiseen tapaan

Kyllä suomalainen byrokraatti kalpenee taas belgialaisen lajitoverinsa rinnalla. Koululla on nimittäin saatu taas muutama hallintoihminen työllistettyä. Jo ennen joulua lanseerattiin käytäntö, että jos vanhempi hakee lapsensa koulusta kesken koulupäivän esim. lääkärikäynnille, pitää rehtorilta olla kirjallinen lupa. Tätä proseduuria on nyt muokattu siten, että se menee joten kuten näin:

- vanhempi täyttää word-lomakkeen
- vanhempi lähettää lomakkeen sähköpostilla rehtorille
- rehtori allekirjoittaa lomakkeen
- lomake toimitetaan portille vartijoille
- vanhempi saa tiedon, että lomake on vartijoilla
- vanhempi menee koulun portille ja saa vartijoilta lomakkeen
- vanhempi hakee lapsensa ja näyttää lupalapun opettajalle
- poistuttaessa lomake palautetaan vartijoille

Facile! Tämä lomakeshow siis lisää koululaisten turvallisuutta. Minulle ei tosin ole vielä selvinnyt, miten.

Turvallisuutta lisää kuulemma myös toinen uusi käytäntö, joka eskareille astui voimaan tänään. (Tulee vissiin alakoululaisillekin.) Kyseessä ovat henkilökortit. Korttia pitää näyttää aamuisin vartijalle lasta vietäessä ja iltapäivällä lasta haettessa. Kyseinen henkilökortti on tosiasiassa laminoitu paperinpala, jossa on lapsen kuva, teksti "Elève Maternelle", lapsen nimi ja luokka. Kuka tahansa pystyy itse askartelemaan samanlaisia.Haluaisin myös nähdä, alkaako joku vartijoista vertailla, onko kortin kuvassa ja vanhemman käsipuolessa sama lapsi.

Kuinkahan paljon näihinkin proseduureihin on käytetty työtunteja?

Puistomuotia

Lauantain koko päivän kestäneen sateen jälkeen sunnuntai olikin kaunis ja aurinkoinen. Linnut lauloivat ja oli ihan kevään tuntua ilmassa. Kävimme lasten kanssa lähipuistossamme, jonka tiesin edellispäivän jäljiltä olevan lähinnä mutavelliä.



Pakotinkin lapsille välikausihousut ja kumisaappaat jalkaan, vaikka isommat tytöt sitä protestoivatkin. Kuravaatteet olisivatkin jo olleet liian extremeä. Täällähän siis paikalliset lapset kulkevat pääasiassa söpöissä hepeneissä. Villakangastakki ja mokkasaapikkaat ovat toki kauniit, mutta kuinka käytännölliset ne ovat mutaisessa puistossa? Suomalaislapset tunnistaakin helposti käytännöllisestä vaatetuksesta.

Oma käytännöllisyyteni tosin koki pienen kolauksen, sillä isommilla tytöillä välikausihousut olivat jääneet auttamattomasti liian lyhyiksi. Melko kuivan syksyn takia housut eivät ole pahemmin olleet käytössä. Pitäisi vähän päivittää vaatekaappia.

Soldes

Suomi on sääntelyn mallimaa, mutta yhdessä asiassa Belgia kyllä päihittää kirkkaasti Suomen: alennusmyynneissä. Lain mukaan alet (ranskaksi "soldes") ovat nimittäin kahdesti vuodessa; tammikuussa ja heinäkuussa. Päivät on tarkasti määritelty. Mutta ei siinä vielä kaikki. Lisäksi ennen alennusmyyntien alkua on noin kuukauden mittainen jakso, jonka aikana alet ovat lain mukaan kiellettyä.

Liikkeet mielestäni kyllä aika hyvin kiertävät lakia ja myyvät tuotteita alemmilla hinnoilla, mutta nehän ovat sitten "hulluja hintoja" tai muuta vastaavaa, ei suoranaisia alennusmyyntejä.

Suomessa

Hyvää alkanutta vuotta 2015! Bonne année 2015!

Kävimme joulunvietossa Suomessa. Lensimme 23.12. ja ajoituksemme oli lähes täydellinen, sillä edellispäivänä alkanut lumisade takasi valkean joulun. Lapsemme olivat odottaneet Suomi-lomaa innolla juuri lumen takia. Onneksi sitä saatiin. 

Myös Belgiassa satoi joulunaikaan lunta. Näin netissä kuvia, joissa maa oli valkoinen. Eilen palasimme Brysseliin eikä lumesta tietenkään ole enää tietoakaan. Reipas vesisade on ollut tämän päivän säätila. Sateen ropistessa voi muistella vaikkapa Tuusulanjärven kaunista talvimaisemaa. (Sade taitaa sielläkin nyt ropista...)