Jaksan yhä edelleen hämmästyä siitä, miten lyhyt matka Brysselistä on moneen paikkaan. Lontooseenkin pääsee junalla kahdessa tunnissa! Menneenä viikonloppuna lähdinkin esikoiseni kanssa katsastamaan ihmeitä kanaalin taakse.
Junia Brysselistä Lontooseen menee noin tunnin välein päivässä, ja hinnat vaihtelevat melkoisesti sen mukaan, kuinka hyvissä ajoin matkasi varaat (max. 3kk aikaisemmin) ja mihin aikaan päivästä aiot matkustaa. Jos ajoissa on joustoa, voi matkan saada hyvinkin edullisesti.
Britanniaan matkaaville on Brysselin Midi-asemalla oma terminaalinsa passitarkastuksineen ja turvatarkastuksineen. Iso-Britanniahan ei kuulu Schengen-alueeseen, joten rajamuodollisuudet ovat tiukemmat.
Lontoossa liikenne on tietenkin oma lukunsa. Onneksi ei tarvinnut ajaa autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä! Katua ylittäessä piti aina miettiä, mille puolelle katsonkaan. Onneksi useimmissa tienylityspaikoissa on katuun maalattu "Look left" tai "Look right". Busseilla pääsimme kulkemaan varsin sujuvasti ja aina piti tietenkin päästä kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Metrollakin matkasimme ja hengissä selvisimme. Pakko kyllä todeta, että Brysselin nelilinjainen metro on ns. piece of cake lontoolaiseen verrattuna.
Ja vaikka joukkoliikennettä hyödynsimme, niin paljon myös kävelimme. Askelmittarin mukaan kilmetrejä kertyi kolmen päivän aikana noin 35! Eli reissu meni myös ihan urheilusuorituksesta.
Hauska yllätys oli, kun huomasin perjantaiaamuna Facebookista, että vanha työkaverini oli myös tyttärensä kanssa matkalla Lontooseen. Niinpä meillä oli lauantaiaamuna treffit London Eye'lla. Näkymät maailmanpyörästä olivat hienot, mutta hinta oli kyllä varsin suolainen (aikuinen ja lapsi yht. 37£).
Muissa maksullisissa kohteissa emme käyneetkään, vaan lähinnä kiertelimme kaupungilla ja nautimme mm. Hyde Parkin ja Kensington Gardenin vihreydestä Hamleys-lelukauppaa unohtamatta.
Verrattuna
belgialaisiin tapaamamme englantilaiset olivat superystävällisiä ja
auttavaisia. Lapsenikin sai kohteliaisuuksia osakseen monessa paikassa.
Oli myös jotenkin vapauttavaa saada puhua englantia ilman, että pitää
jännittää, paljonko vastapuoli ymmärtää. Jostain syystä kuitenkin
meinasin monessa paikassa tarjota merciä ja bonjouria. Tuntuikin lähes kotoisalta, kun sai tänään koulun portilla tervehtiä vartijoita bonjourilla.
