Pari viikkoa sitten tuumasin, että lienee aika aloittaa. Eräänä sunnuntaina lähdin esikoisemme kanssa kokeilemaan, mikä olisi hyvä reitti. En halua, että koko ajan joutuu polkemaan vähän ylämäkeen. (Syksyllä reitti kielikoululleni oli juuri sellainen, meni oikeastaan, mitä reittiä tahansa.) En myöskään halua pyöräillä koko aikaa aivan autojen keskellä. Sopiva reitti löytyikin.
Seuraavana aamuna siis pyöräilyvarusteet päälle, vaihtovaatteet reppuun ja menoksi. Toki maanantaiaamuna oli enemmän liikennettä kuin sunnuntaina aamupäivällä, mutta olin siihen varautunut. Sain myös huomata, että kyllä Brysselissä todennäköisemmin kuolee auton kuin terroristin toimesta. Jo toisessa liikenneympyrässä suoraan ajaessani meinasin joutua kääntyvän auton jyräämäksi. Todella tarkkana saa siis olla.
Matka ovelta ovelle taittuu n. 20 minuutissa ja se on nopeammin kuin julkisilla kulkuvälineillä. Autolla pääsee ilman ruuhkia n. 7 minuutissa, mutta aamulla menisi monin verroin kauemmin. En ole edes kokeillut.
Pyöräilyn aloitukseni sai kuitenkin hieman takapakkia, koska jarrut pitivät sellaista meteliä, että katsoin parhaimmaksi kuskata menopelini huoltoon. Useiden juna-asemien yhteydessä toimii Point Vélo -korjaamoja (http://www.cyclo.org/en). Yksi on melko lähellä työpaikkaani, joten kävin jättämässä pyöräni sinne.
Jarruissa olikin joku isompi vika, joka vaati varaosan tilaamista. Tänään 2 viikon odottelun jälkeen sain viimein viestin, että fillarini on noudettavissa. Odotan innolla, että pääsen jatkamaan pyöräilyäni. Toivottavasti siis pyörä on myös korjattu!
.
