Kidnappaushuhuja

Parin viime päivän aikana keskustelua on herättänyt uutiset erään koulun lähellä tapahtuneista kidnappausyrityksistä. Luin asiasta ensimmäisen kerran eräästä Facebook-ryhmästä, mutta pian alkoi tulla tietoa myös lastemme luokkien infovastaavilta. Tieto oli levinnyt ilmeisesti kulovalkean tavoin myös EU-instituutioissa tyskentelevien keskuudessa.

Osa eräästä viestistä, joka oli alunperin Brittien EU-edustustosta:

"A staff member has made me aware that there is a rumour going around the English speaking community that a possible kidnap attempt of a child took place in Auderghem last week.

I have today spoken to my police contact who has confirmed the following:

There have been 3 seperate kidnap attempts over the last 3 weeks in and around the schools in Auderghem. On all 3 occasions, children between the age of 7-10 were targeted. All 3 attempts were made in the same area (in and around Rue Jean Van Horenbeeck), and on each occasion all 3 cars were different and all 3 persons involved were different.

Fortunately, all 3 attempts were unsuccessful, and no violence (just coercion) was used."

Tänään sitten tuli forwardoitu viesti, joka on alunperin lähetetty Eurooppa-koulu Bryssel IV:sta (omat lapset II:ssa):

"A number of mails have been circulating in the Commission indicating attempted child kidnappings in Brussels. As such, the Security Directorate has been in contact with the Local Authorities, who have confirmed that there have been no attempted kidnappings." 

Tiedot ovat vähintäänkin ristiriitaisia. Mihin näistä nyt sitten uskoa? Hyvä tietysti, jos mitään kidnappausyrityksiä ei ole ollut. Joka tapauksessa tämä on ollut hyvä muistutus itselle siitä, että tämä ei ole mikään Suomi, jossa lapset voi kaupan leluhyllylle jättää katselemaan, kun itse tekee viereisellä käytävällä ostoksia.

Retkellä lelumuseossa

Olin kuluneella viikolla 26 tokaluokkalaisen kanssa retkellä lelumuseossa. Ennen retkeä tiesin yhden lelumuseon, joka sijaitsee Brysselin keskustassa - Le Musée du Jouet. Oletin ilman muuta, että olemme menossa ko. museoon. Samassa kuvitelmassa oli sekä opettaja että toinen mukana ollut vanhempi. (Kyseessä oli siis koulun kaikkien tokaluokkien yhteinen retki.) Aikamme moottoritietä ajettuamme alkoi määränpää epäilyttää. Bussikuski sitten ystävällisesti valisti meitä, että olemme matkalla Mecheleniin, josta löytyy toinen lelumuseo, Speelgoedmuseum.

Niinpä vietimmekin hauskan päivän Mechelenissä. Aluksi oli opastettu kierros, joka tosin oli ranskaksi, joten läheskään kaikki eivät ymmärtäneet siitä mitään. Opettaja yritti kyllä suomentaa parhaansa mukaan. Museo on iso ja siinä riittää paljon nähtävää. Siellä on mahdollisuus myös erilaisten pelien pelaamiseen. Aloin tosin tuntea itsenikin museoesineeksi, kun joukossa oli myös sellaisia leluja, joilla olen lapsena itsekin leikkinyt...

Halloween, pas de bonbon

En itse oikein syty Halloweenista eikä meillä sitä ole koskaan sen kummemmin vietettykään. Toki lapset ovat pukeutuneet esim. kouluun tai päiväkotiin, jos siellä on jotain järjestetty.

En siis ollut mitenkään varautunut siihen, että Belgiassa Halloweenia vietetään ihan kunnolla. Eri puolilla kaupunkia oli järjestetty kaikenlaista ohjelmaa ja lapset kiersivät soittelemassa ovikelloja makeisten toivossa. Meillä ei ollut mitään muuta kuin vanhempieni juuri tuomat tuliaissalmiakit, joita nyt en todellakaan halunnut jakaa eteenpäin. Niinpä meillä ei ollut mitään annettavaa ja jouduimme vain asiaa pahoittelemaan. Eipä kyllä jouduttu keppostenkaan kohteeksi. :) Muutaman ovikellon soiton jälkeen trafiikki oven takana alkoi vaivaannuttaa, joten oli pakko laittaa lappu oveen "Sorry, no candies, pas de bonbon". :) Ensi vuonna osaamme ehkä varautua. Tosin voi olla, että silloin ei kukaan enää tule, kun muistavat, että tuo oli se ankea talo, jossa oli vain lappu ovessa...

Kuopuksemme oli muuten hieman kauhuissaan Halloween-asuisista vierailijoista. Pari päivää sitten kävi pizzapoika ja kun ovikello soi, kuopuksen ensimmäinen ajatus oli, että siellä on taas joku hirviö. :)

Pissivät patsaat

Brysselin tunnetuin nähtävyys lienee pissivä pronssipatsas Manneken Pis.

Sinänsä hupaisaa, että tuo pieni 60 cm korkea patsas kerää ympärilleen turistimassoja. Moni yllättyy siitä, miten pieni patsas oikeasti on. Muistan kyllä, kun itsekin aikanaan patsaalla ihan ekan kerran vierailin, miten ensimmäinen ajatukseni oli, missä se oikea patsas on.

Manneken Pis

Moniko mahtaa tietää, että pissiviä patsaita on Brysselissä enemmänkin? Pissivä tyttö Jeanneke Pis löytyy myös aivan keskustasta. Itse en tosin ole päässyt sitä vielä livenä näkemään, koska sillä kerralla, kun olisin paikalle yrittänyt, edessä oli joku rakennusteline.

Sen sijaan pissivän koiran Zinneke Pisin kävin ikuistamassa. :)