Ecole européenne

Eurooppa-koulun lukuvuosi starttaa tiistaina. Jännää! Eurooppa-koulujahan kaupungista löytyy kaikkiaan neljä. Suomenkielinen osasto on EEB2:ssa. Suomalaiset lapset saavat siis opetusta suomen kielellä. Opetussuunnitelma tosin poikkeaa suomalaisesta (kuten moni muukin asia, mutta niistä lisää myöhemmin.)

Meiltä koulutielle lähtevät kaikki muut paitsi minä. Tai minä olen saattojoukoissa. 8-vuotias esikoisemme kävi ekaluokan Suomessa ja jatkaa täällä tokalle luokalle. Täällä ekaluokka aloitetaan jo 6-vuotiaana, joten keskimmäisemme, joka Suomessa olisi aloittanut eskarin, onkin ykskaks ekaluokkalainen. Kuopuksemme puolestaan aloittaa nursery schoolissa eli paikallisessa eskarissa. Se on kaksivuotinen ja aloitetaan sinä vuonna, kun lapsi täyttää neljä.

Kouluun hakeminen oli oma shownsa. Hillitön määrä lomakkeita piti täyttää ja liittää mukaan virkatodistusta ja valokuvatkin. Lapset näyttivät Prisman valokuva-automaatissa otetuissa kuvissa lähinnä etsintäkuulutetuilta, mutta onneksi eivät koulupaikat jääneet pärstäkertoimesta kiinni. Vahvistukset koulupaikoista saimme heinäkuun lopulla.

Lapsille on ollut hieman hankala kertoa koulusta, koska emme ole oikein itsekään tienneet mitään kaikista käytänteistä. Perjantaina kävimme koululla ja tapasimme tokaluokkalaisemme opettajan, joka näytti meille vähän paikkoja. Käynnin jälkeen tokaluokkalainen totesi, että opettaja vaikutti kivalta ja hänestä on mukava mennä kouluun.

Huomenna on vanhempainillat sekä nursery schoolin että ekaluokkalaisten vanhemmille. Täytynee varata muistiinpanovälineet mukaan.

Täällä ollaan

Bonjour! Yleisön pyynnöstä päätin avata blogin elämästämme Brysselissä, joten voilà - täältä pesee. Miten tänne päädyimme? Mieheni sai työpaikan Eurooppa-koulusta, joten päätimme tarttua haasteeseen ja lähteä kokeilemaan elämää ulkomailla. Itselläni on takana au pair -vuosi Luxemburgissa ja neljän vuoden opiskelut Ruotsissa, mutta toki lähteminen pienten lasten kanssa on vähän eri juttu.

Saavuimme Belgiaan 18.8., joten pian kaksi viikkoa expat-elämää on takana ja kaikenlaista näihin viikkoihin mahtuu. Tulimme tänne SAS:n lennoilla Tukholman kautta. Koko perheeltä tämä kustansi hieman alle 800 euroa. Finskin sinivalkoisista siivistä olisimme saaneet pulittaa n. 4500 euroa (!), joten tässä vaiheessa loppui isänmaallisuuteni ja otimme halvimmat lennot. Välilaskusta huolimatta matka sujui hyvin, vaikka toki suora lento lasten kanssa olisikin ollut helpompi.

Uusi kotimme oli löydetty kesäkuisella reissulla ja meillä kävikin hyvä tuuri, kun saimme talon aivan koulun läheltä. Belgialainen vuokraussysteemi on kyllä erikoinen. Sopimukset tehdään pääsääntöisesti kolmeksi tai yhdeksäksi vuodeksi ja jos alle kolmen vuoden kuluttua on lähdössä, joutuu maksamaan sakkoja. Asunnon vaihtaminen on siis tehty varsin hankalaksi (tai ainakin kalliiksi), joten meilläkin oli ajatuksena, että kerrasta pitää löytyä hyvä asunto.

Täällä systeemiin kuuluu myös ns. sisääntulotarkastus eli État de lieux, jossa kirjataan ylös kaikki viat ja huomiot asunnossa. Yleensä sen tekee joku ulkopuolinen asiantuntija. Meillä oli vuokraemännän kanssa sovittu, että teemme sen keskenämme, mutta meillä oli eräs asiaan perehtynyt suomalainen apunamme ja hän osoittautuikin korvaamattomaksi avuksi 22-sivuisen (!) ranskankielisen dokumentin kanssa.

Ensimmäisen yön nukuimme hotellissa. Muuttokuormamme Suomesta saapuikin sitten seuraavana aamuna.
Tässä on uusi kotimme.