Täällä ollaan

Bonjour! Yleisön pyynnöstä päätin avata blogin elämästämme Brysselissä, joten voilà - täältä pesee. Miten tänne päädyimme? Mieheni sai työpaikan Eurooppa-koulusta, joten päätimme tarttua haasteeseen ja lähteä kokeilemaan elämää ulkomailla. Itselläni on takana au pair -vuosi Luxemburgissa ja neljän vuoden opiskelut Ruotsissa, mutta toki lähteminen pienten lasten kanssa on vähän eri juttu.

Saavuimme Belgiaan 18.8., joten pian kaksi viikkoa expat-elämää on takana ja kaikenlaista näihin viikkoihin mahtuu. Tulimme tänne SAS:n lennoilla Tukholman kautta. Koko perheeltä tämä kustansi hieman alle 800 euroa. Finskin sinivalkoisista siivistä olisimme saaneet pulittaa n. 4500 euroa (!), joten tässä vaiheessa loppui isänmaallisuuteni ja otimme halvimmat lennot. Välilaskusta huolimatta matka sujui hyvin, vaikka toki suora lento lasten kanssa olisikin ollut helpompi.

Uusi kotimme oli löydetty kesäkuisella reissulla ja meillä kävikin hyvä tuuri, kun saimme talon aivan koulun läheltä. Belgialainen vuokraussysteemi on kyllä erikoinen. Sopimukset tehdään pääsääntöisesti kolmeksi tai yhdeksäksi vuodeksi ja jos alle kolmen vuoden kuluttua on lähdössä, joutuu maksamaan sakkoja. Asunnon vaihtaminen on siis tehty varsin hankalaksi (tai ainakin kalliiksi), joten meilläkin oli ajatuksena, että kerrasta pitää löytyä hyvä asunto.

Täällä systeemiin kuuluu myös ns. sisääntulotarkastus eli État de lieux, jossa kirjataan ylös kaikki viat ja huomiot asunnossa. Yleensä sen tekee joku ulkopuolinen asiantuntija. Meillä oli vuokraemännän kanssa sovittu, että teemme sen keskenämme, mutta meillä oli eräs asiaan perehtynyt suomalainen apunamme ja hän osoittautuikin korvaamattomaksi avuksi 22-sivuisen (!) ranskankielisen dokumentin kanssa.

Ensimmäisen yön nukuimme hotellissa. Muuttokuormamme Suomesta saapuikin sitten seuraavana aamuna.
Tässä on uusi kotimme.