torstai 31. maaliskuuta 2016

Hernaria ja pannaria


Ei, en ole tekemässä tästä ruokablogia, mutta pakko vaan hehkuttaa, miten uskomattoman hyvältä voi maistua hernekeitto ja pannukakku! Kävimme kollegan kanssa tänään Brysselin Merimieskirkon lounaalla ja kyllä oli hyvää.

Minulla oli myöhemmin tunti ranskan opettajani kanssa ja kerroin hänelle tästä lounaasta. Hieman epäilevästi hän kuunteli selostustani hernekeitosta, johon laitetaan sekaan sinappia ja sipulia. Hän lupasi kyllä käydä joku torstai maistamassa, kun kerroin, että on ihan sallittua syödä myös ilman noita lisukkeita. Pannukakulle oli hieman vaikea löytää ranskankielistä vastinetta. Sanakirjakin antaa sanan "crêpe", joka taas viittaa enemmänkin lettuihin.

Merimieskirkolla toimii myös kirjasto. Lainasinkin esikoiselle muutamat Nummelan ponitallit. Koulun kirjastosta ennen lomia lainatut kirjat on luettu jo moneen kertaan. Itsellekin löytyi dekkari luettavaksi. 



keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ich bin ein Berliner

Noin totesi John F. Kennedy Berliinissä vierailessaan. Me pääsimme vierailemaan kaupunkiin viime viikolla. Ryanairilta löytyi superedulliset lennot suoraan Zaventemista.

Terrori-isku Zaventemin lentoasemalle muutti  kuitenkin dramaattisesti matkasuunnitelmiamme. Keskiviikkoaamulle 23.3. varatun lennon kohtalosta ei aluksi ollut mitään tietoa ja aloimme henkisesti varautua siihen, että koko reissu peruuntuu. Myöhään tiistai-iltapäivällä saimme Ryanairilta tiedon, että lento lähtee Charleroista, joka on lentokenttä n. 70 km Brysselistä.

Charleroihin on varsin heikot yhteydet. Mietimme myös lähtemistä omalla autolla. Mutta koska emme tienneet, mihin palaamme, se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Parhaassa tapauksessa me olisimme olleet Zaventemissa ja auto Charleroissa.

Tilataksin saaminen kentälle osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi menimme kahdella taksilla Gare du Midille ja sieltä shuttle busilla Charleroihin. Jo tässä vaiheessa lentokenttämatkailu oli tullut maksamaan enemmän kuin halpalentolippumme.

Charleroissa autot tsekattiin ennen lentokenttäalueelle pääsyä. Kentällä oli vastassa sotilaat ja pommikoirat. Lentokentän aulaan ei päässyt ennen kuin koirat olivat nuuhkineet kaikki matkatavarat. Olimme bussilippujen yhteydessä ostaneet "fast lane" -liput, jolla pääsimme ohituskaistaa turvatarkastukseen. Se sujuikin varsin mutkattomasti ja ehdimme hyvin juoda aamukahvit lentokentällä.


Berliinissä laskeuduimme Schönefeldin lentokentälle. Sehän ei ole pääkenttä, mutta sieltä on kuitenkin hyvä junayhteys ihan keskustaan.
Neljä päivää Berliinissä sujui leppoisasti. Itselle teki kyllä hyvää päästä pois Brysselin hälytyssireenien ääreltä. Lapset jaksoivat varsin reippaasti ja 9-vuotias oli ihan aidon kiinnostunut Berliinin historiasta. Ja kaupungin historiahan on tosi mielenkiintoinen. Siihen kävimme tutustumassa mm. DDR-museossa. Toinen museokohteemme oli Currywurst museum eli makkaramuseo. Lapset viihtyivät vaikka kuinka kauan nakkikiskaa leikkien ja minäkin, joka en makkarasta tykkää, uskaltauduin currywurstia maistamaan ja sehän oli jopa ihan hyvää.

Yksi sadepäivä osui kohdalle, mutta se sujui rattoisasti Lego Discovery centerissä. Sää oli muutenkin varsin kolea, vasta viimeisenä päivänä paistoi aurinko.

Reissun aikana tuli Ryanairilta tieto, että Zaventem pysyy suljettuna, joten myös paluulento on Charleroihin. Puoli kymmenen aikaan illalla kolmen lapsen kanssa sujuvin ja nopein tapa päästä kotiin, oli napata tilataksi. Kalliiksi sekin kävi kukkarolle, mutta onneksi oli ne halvat lentoliput...

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Bryssel 22.3.2016

Tiistaina 22.3.2016 lähdin töihin tavalliseen tapaan. Aamu oli jopa normaalia rauhallisempi, koska perheen koululaiset lomailivat ja jäivät kotiin nukkumaan. Sain siis hoitaa kaikki aamupuuhani rauhassa.

Olin juuri päässyt töihin, kun puhelimeeni kilahti Iltasanomien ja YLE:n uutisviestit, joissa kerrottiin, että Brysselissä Zaventemin lentoasemalla on räjähtänyt. Ensimmäinen ajatus oli apua, olisi voinut osua omalle kohdalle, koska meillä oli lennot varattuna seuraavalle aamulle.

Huikkasin muutamalle kollegalle, että nyt on käynyt pahasti ja siirryin seuraamaan netistä uutisia ja kuvia kentältä pakenevista ihmisistä.Ei mennyt kauan, kun tuli tieto, että myös Maalbeekin metroasemalla on räjähtänyt.  Metroasema sijaitsee ihan EU-instituutioiden ja mm. suomalaisen Merimieskirkon vieressä. Oma työpaikkani on asemalta noin kilometrin päässä. Moni tuttava käyttää ko. asemaa päivittäiseen työmatkaansa.

Itse kuljen töihin yleensä bussilla. Se on ehkä aavistuksen hitaampi kuin bussi+metro -vaihtoehto, mutta myös ruuhkattomampi. Ja tällä hetkellä tuntuu myös turvallisemmalta. Sen sijaan iltapäivisin kuljen metrolla kotiinpäin Schumanin asemalta eikä reittini kulje Maalbeekin kautta.

Meitä ohjeistettiin pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan tosin katselin ikkunasta läheisessä puistossa keinuvia lapsia. Koko päivä meni uutisia seuratessa. Hälytysajoneuvojen sireenit ulkoivat taustalla. Seurasin tilannetta lähinnä Twitterin välityksellä ja siellä liikkui niin paljon myös kaikenlaisia huhuja, että alkoi olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä todella oli tapahtunut ja missä.

Facebook otti käyttöön sovelluksen, jota klikkaamalla Brysselissä olevat ja asuvat pystyivät ilmoittamaan olevansa turvassa. Oli helpottavaa seurata tuttavien klikkauksia ja viestejä. Kännykkäverkko oli ylikuormittunut eivätkä puhelimet toimineet kunnolla.

Julkinen liikenne oli kokonaan pysähdyksissä. Niinpä iltapäivällä runsaan 4 km kotimatka taittui kävellen. Schumanilta pois päin kävellessä aurinkoi paistoi ja linnut lauloivat. Hälytyssireenit jäivät taakse ja kotikulmilla oli tosi rauhallista, kuin toinen maailma.