Tiistaina 22.3.2016 lähdin töihin tavalliseen tapaan. Aamu oli jopa normaalia rauhallisempi, koska perheen koululaiset lomailivat ja jäivät kotiin nukkumaan. Sain siis hoitaa kaikki aamupuuhani rauhassa.
Olin juuri päässyt töihin, kun puhelimeeni kilahti Iltasanomien ja YLE:n uutisviestit, joissa kerrottiin, että Brysselissä Zaventemin lentoasemalla on räjähtänyt. Ensimmäinen ajatus oli apua, olisi voinut osua omalle kohdalle, koska meillä oli lennot varattuna seuraavalle aamulle.
Huikkasin muutamalle kollegalle, että nyt on käynyt pahasti ja siirryin seuraamaan netistä uutisia ja kuvia kentältä pakenevista ihmisistä.Ei mennyt kauan, kun tuli tieto, että myös Maalbeekin metroasemalla on räjähtänyt. Metroasema sijaitsee ihan EU-instituutioiden ja mm. suomalaisen Merimieskirkon vieressä. Oma työpaikkani on asemalta noin kilometrin päässä. Moni tuttava käyttää ko. asemaa päivittäiseen työmatkaansa.
Itse kuljen töihin yleensä bussilla. Se on ehkä aavistuksen hitaampi kuin bussi+metro -vaihtoehto, mutta myös ruuhkattomampi. Ja tällä hetkellä tuntuu myös turvallisemmalta. Sen sijaan iltapäivisin kuljen metrolla kotiinpäin Schumanin asemalta eikä reittini kulje Maalbeekin kautta.
Meitä ohjeistettiin pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan tosin katselin ikkunasta läheisessä puistossa keinuvia lapsia. Koko päivä meni uutisia seuratessa. Hälytysajoneuvojen sireenit ulkoivat taustalla. Seurasin tilannetta lähinnä Twitterin välityksellä ja siellä liikkui niin paljon myös kaikenlaisia huhuja, että alkoi olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä todella oli tapahtunut ja missä.
Facebook otti käyttöön sovelluksen, jota klikkaamalla Brysselissä olevat ja asuvat pystyivät ilmoittamaan olevansa turvassa. Oli helpottavaa seurata tuttavien klikkauksia ja viestejä. Kännykkäverkko oli ylikuormittunut eivätkä puhelimet toimineet kunnolla.
Julkinen liikenne oli kokonaan pysähdyksissä. Niinpä iltapäivällä runsaan 4 km kotimatka taittui kävellen. Schumanilta pois päin kävellessä aurinkoi paistoi ja linnut lauloivat. Hälytyssireenit jäivät taakse ja kotikulmilla oli tosi rauhallista, kuin toinen maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti