Omaa lomaa

Eurooppa-koulussa vietetään ensi viikolla syyslomaa. Täällä oppilailla on Suomeen verrattuna hieman enemmän lomaa. Lukuvuoden pituus on 180 työpäivää, kun se Suomessa on 190 päivää.

Virallisten lomien lisäksi moni perhe Suomessa tuntuu lähtevän vaikka viikon lomalle kesken kouluvuoden. Yleensähän lomamatkat ovatkin halvempia virallisten loma-aikojen ulkopuolella.

Täällä on vähän toinen meininki. Vapaat anotaan rehtorilta ja hän on kuulemma varsin tiukka. Erityisesti on turha kuvitella pidentävänsä virallista lomaa alku- tai loppupäästä: "Before and after holidays, absences are allowed only in case of force majeure or illness. The distance, the duration of the trip, family celebrations, flight schedules, the non-coincidence of holidays with other schools, … are not considered as cases of force majeure." 

Sairaustapauksissa saa omalla ilmoituksella olla kaksi päivää poissa. Sen jälkeen vaaditaan lääkärintodistus. Omat lapset ovat toistaiseksi olleet terveinä, joten ei ole tarvinnut vielä todistuksia hommailla.

Syksyn lämpöä

 Noin puolentoista viikon ajan Belgiaan saapumisemme jälkeen satoi vettä lähes koko ajan ja esikoisemmekin ehti jo tuskastua, minkä takia me tänne muutimme, kun ajan vain sataa. Mutta sitten sateet loppuivat ja syksy onkin pääosin ollut aurinkoista ja lämmintä. Nyt viikonloppunakin meitä hellittiin yli +20 asteen lämpötiloilla. Sopii minulle!

       Syksy kyllä näkyy esim. puiden lehtien lähtemisenä. Tuntuukin vähän kummalliselta kulkea T-paidassa, kun samaan aikaan lehdet lentelevät puista. Jännä ero verrattuna suomalaiseen syksyyn on, että täällä lehdet lähinnä ruskistuvat tai ehkä parhaimmillaan kellastuvat

Suomalaista kaunista ruskaa olen vähän kaivannut. Tosin löytyy täältä onneksi joitain poikkeuksiakin. :)

Päiväni kirjastontätinä

Eurooppa-koulussa toimii eri kieliosastoilla omat kirjastonsa. Ala- ja yläkoulujen kirjastot ovat erikseen. En tiedä, miten homma toimii yläkoulun puolella, mutta alakoulussa joka luokalla on kerran viikossa kirjastotunti, jolloin käydään kirjastossa lukemassa ja palauttamassa lainassa olleita ja lainaamassa uusia kirjoja.

 

Koko kirjastossa on yksi palkattu työntekijä, mutta muutoin homma pyörii kirjojen hankinnoista lähtien vapaaehtoisvoimin. Olen itse ollut aina ahkera lukija ja joskus pienenä haaveilin kirjastonhoitajan ammatista. Niinpä ilmoittauduinkin mielelläni vapaaehtoiseksi vanhemmaksi suomalaiseen kirjastoon. Tänään olin ensimmäistä kertaa harjoittelemassa kirjastontätinä oloa. 

Kirjastossa kävivät 1.-3. -luokkalaiset, joukossa omatkin lapseni. Meillä suosikkeja ovat tällä hetkellä Risto Räppääjät, jotka tosin on melkein kaikki jo luettu. Oli muuten hauska huomata, että lainattavien kirjojen joukossa kulki niitäkin kirjoja, joita olen itse lapsena lukenut; Merja Jalon hevoskirjoja ja Enid Blytonin kirjoja.

Kirjoja saadaan lahjoituksena ja niitä myös ostetaan kerätyillä varoilla.  Suomenkielisellä osastolla on n. 4000 lainattavaa nidettä. Tosi upea juttu, että suomalaislapset pääsevät lukemaan monipuolisesti omalla äidinkielellään!

Titanic

Brussels Expossa on vielä marraskuun loppuun asti Titanic-aiheinen näyttely. Näyttely oli ääniefekteineen kaikkineen huolella tehty ja ainakin omasta puolestani suosittelen lämpimästi. Mukaansa kierrokselle saa audiolaitteen, jolla voi kuunnella kertomusta ranskaksi, hollanniksi tai englanniksi. Lapsillekin on omat versionsa. (En tosin tiedä, miten ne eroavat aikuisten tarinasta.) Sen sijaan näyttelyn tekstit ovat vain ranskaksi ja hollanniksi.

Hauska yksityiskohta oli kierroksen alussa jaetut boarding passit Titanicin matkustajien nimillä ja tiedoilla. Oma passini oli 18-vuotiaan Mr. Percy Andrew Baileyn, joka oli kakkosluokassa matkalla Ohioon teurastajan oppipojaksi. Kierroksen lopussa kävi ilmi, että Percy ei ollut pelastuneiden joukossa.

Vierailimme muuten näyttelyssä sopivasti tiistaina, jolloin sisäänpääsy on alennettu 10 euroa (normaali 15,90 euroa).

Mennään apinatarhaan eikä ikinä pois...

Olin eilen ekaluokkalaisten mukana retkellä Planckendaelin eläinpuistossa. Sen kunniaksi minulla soi koko edellisillan päässäni Dingon menneiden vuosien hitti "Mennään apinatarhaan eikä ikinä pois, mennään apinatarhaan..."

Lasten kanssa oli mukava retkeillä, mutta tunnustan suoraan, että minusta ei olisi kyllä ekaluokan opettajaksi.

Mutta lapsiperheen kohteena Planckendael on ehdottomasti käymisen arvoinen. Alue on iso, viihtyisä ja eläimillä on tilaa. Ihan koko aluetta emme edes ehtineet kiertää. Lapsille löytyy myös kiipeilytelineitä ja kaikenlaista muuta kivaa.

Sisäänpääsy vaan on melko suolainen; aikuisilta 24 euroa ja yli 3-vuotiailtakin 17,50 euroa! Lystiin kannattaa siis varata koko päivä ja ottaa eväitä mukaan. Eväiden syöntiinkin löytyy mukavasti paikkoja