Turvallisia leikkejä

Muistan Suomessa joskus ihmetelleeni lastemme päiväkodin pihalla kovin matalalla roikkuvia keinuja. Ei tarvinnut olla erityisen pitkä lapsi, kun keinuminen oli hankalaa jalkojen laahatessa maata. Syyksi kerrottiin joku eurooppalainen turvallisuusstandardi. Muutenkin suomalaiset leikkipaikat ovat varsin turvallisia - välillä jopa liiallisuuksiin asti, kun ruusupensaankin katsotaan olevan liian vaarallinen.

No mitenkäs se turvallisuus sitten täällä Euroopan ytimessä? Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Paitsi että kuvissa oleva leikkipaikka näyttää todella ankealta, se tuskin täyttää mitään turvallisuusstandardeja.

Kyseessä ei ole mikään syrjäseudun pikku puistikko, vaan Eurooppa-koulun esikoulun eli maternellen leikkipaikka. Jo koko viime vuoden ajan puhuttiin, että piha tullaan kokonaisuudessaan kunnostamaan. Piti olla pääsiäisenä ja ties koska. Mitään ei ikinä tapahtunut. Kesäloman jälkeen toiveikkaasti ajattelin, että piha on varmaan nyt tosi hieno. No, edes nurmikkoa ei ollut leikattu.

Tänään kuulin, että leikkipaikkaan varattu määräraha olisikin käytetty koulun futiskenttään ja rahat on nyt loppu, joten leikkivälineet repsottakoot edelleen.

Lähestyin rehtoria ja tiedustelin, mikä on korjauksen aikataulu ja ilmaisin huoleni siitä, että piha ei ole turvallinen. (Rahankäytöstä futiskenttään en maininnut.) Rehtori vastasi ja ilmoitti, että aikataulua ei ole, koska rahaa ei ole. Ehkä vuonna 2016. 

Kuulin myös, että pihalla olisi suoritettu tarkastus, jossa leikkialue on todettu käyttökelvottomaksi. Rehtorin mukaan mitään tarkastusta ei kuitenkaan ole ollut. Oli tai ei, Suomessa vastaavassa kunnossa paikka olisi suljettu jo aikoja sitten.

Back to school

Eurooppa-koulun lukuvuosi alkoi eilen. Meiltä koulutielle lähtivät kolmasluokkalainen, tokaluokkalainen sekä eskarilainen. Jännitystä oli ilmassa. Isommilla koululaisilla oli vastassa uudet opettajat ja tokalle luokalle oli tulossa myös paljon uusia oppilaita. Eskarilaisella oli tutut opettajat, mutta uusi luokkatila ja paljon vaihtuvuutta kavereissa. Moni viime vuoden kaveri siirtyi ekalle ja uusia, pienempiä eskareita tuli tilalle.

Moni vanhempi oli lastaan saattamassa, mikä tietenkin ruuhkautti liikenteen koulun luona. Vartijat portilla jakoivat vanhemmille vierailijatarroja (en tiedä, miksi) ja tuo tarrashow aiheutti portille useiden metrien jonon. 

Koulun pihalla oli pieni kaaos, kun kukaan ei oikein tiennyt, minne mennä. Kolmasluokkalainen löysi onneksi heti kavereitansa ja saatoin tokaluokkalaisen oman opettajan luo. Eskarilainenkin löysi paikkansa. Tämän jälkeen ohjasin vielä muutaman eksyneen lampaan omaan paikkaansa. Rehtori tietenkin piti kovaa kuria, että ylimääräisiä vanhempia ei päässyt koulurakennukseen seikkailemaan.