Käteisellä, kiitos!

Kun Suomessa olin tottunut maksamaan melkein kaikki pienetkin ostokset kortilla, on Belgiassa ollut aikamoinen sopeutuminen siihen, että monessa paikassa kortti ei kelpaa. Olen lääkärille joutunut maksamaan jälkikäteen tilille, ja kampaajalta kipitin automaatille nostamaan käteistä. 

Kampaaja sitten valistikin, että yrittäjälle maksulaitteen hankkiminen sekä käyttäminen on sen verran kallista, että sen takia moni pienyrittäjä ei sellaista hankikaan. Yritän siis opetella kantamaan käteistä rahaa mukanani.   

Provinssipuistoja

Belgia koostuu kaikkiaan kymmenestä eri provinssista (maakunta). Jokaisessa näissä on omat "provinssipuistonsa" (Domaine provincial/Provinciedomein). Puistot ovat valtavan isoja ulkoilualueita. Osa on ihan ilmaisia, ja joihinkin on pieni pääsymaksu. Tarjonta vähän vaihtelee ja jotkut aktiviteetit saattavat olla lisämaksullisia.

Me kävimme menneellä viikolla testaamassa n. 30 km:n päässä sijaitsevan Huizingenin puiston ja siellähän sai mainiosti kulumaan koko päivän varsinkin, kun kohdalle osui kevään tähän asti lämpimin päivä n. +26 C. Olimme vielä ajankohtana, jolloin Eurooppa-koulussa oli lomaa, mutta belgialaisissa kouluissa ei, joten puistossa oli mukavan rauhallista. Lapsille oli isot leikkialueet, oli minigolfia, kotieläimiä, polkuveneitä ym. Alueella on myös ravintola ja kahvila. Lisäksi löytyy uimapaikka (lisämaksullinen), jota tosin emme tällä reissulla käyneet edes katsomassa.

Alueella on myös ilmeisen upeat puutarhat. Harmitti vaan, kun olivat remontissa ja piti tyytyä kurkkimaan aidanraosta.

Puistoja voi etsiä mm. 365.be Discovery Days -sivustolta hakusanalla "Provincial domain". Osa niistä on pelkkiä luonnonpuistoja ilman leikkipaikkoja sun muita härpäkkeitä.

Kirppislöytöjä

Brysselin keskustan tuntumassa Marollesin alueella sijaitsee Place du Jeu de Balle, joka on ollut tunnettu markkinapaikka jo lähes vuosisadan ajan. Myyjiä on paikalla vuoden jokaisena päivänä aamukuudesta alkaen iltapäivään asti.

Myynnissä on aivan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. (Seuraan Paskat kirppislöydöt -blogia ja voin vakuuttaa, että aika paljon aineistoa saisi ko. blogiinkin...) Vaikka kelvollista ostettavaa ei välttämättä löydykään, on paikka tunnelmansa vuoksi kyllä käymisen arvoinen. Väkeä on runsaasti; sekä ostajia että myyjiä. Tunnelma on iloinen ja kansainvälinen. Muista tinkiä!

Vous parlez français?

Belgialaisista noin 58 % on hollanninkielisiä (flaamit) ja 41 % ranskankielisiä (vallonit). Jäljelle jäävä prosentti on saksankielisiä. Flaamit asuvat maan pohjoisosassa ja vallonit etelässä. Alunperin hollanninkielinen Bryssel on nykyään noin 90-prosenttisesti ranskankielinen ja sen kyllä huomaa missä tahansa asioidessa. Ainakin Bonjour, merci ja muutama muu perusfraasi on hyvä hallita.

Olin aikoinaan Luxemburgissa au pairina. Siellä kävin ranskan alkeiskurssin. Sen jälkeen luin Helsingin kesäyliopistolla pari kurssia lisää, mutta koska kieli ei ollut aktiivisessa käytössä, paljon (suurin osa) oli ehtinyt unohtua ennen Brysseliin muuttoamme.

Mieheni ei ollut ennen työpaikan saamistaan opiskellut sanaakaan ranskaa. Viime kesänä vielä Suomessa ollessamme hän aloitti opiskelun netissä Babbel-kieltenopiskeluohjelman kautta. Siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että hänen sanavarastonsa on pian laajempi kuin meikäläisellä, ostin saman palvelun myös itselleni. Sen avulla sai aika mukavasti palautettua sanoja ja kielioppia mieleen.

Oma aikomukseni oli aloittaa kielikurssi täällä heti viime syksynä, mutta olin vähän myöhään liikkeellä ja kaiken häslingin keskellä se sitten jäi ja jatkoin vain omatoimisesti Babbelin kanssa. Puheharjoituksia sen kanssa ei kyllä oikein tule tehtyä. Se puheentuottaminen onkin ollut varsin haasteellista. On ollut helppo turvautua fraaseihin "Je ne parle pas français" ja "Vous parlez anglais?" (Eli "En puhu ranskaa." ja "Puhutteko englantia?") Aika moni puhuukin englantia edes vähän, mutta on myös ollut tilanteita, että asiat on ollut pakko hoitaa ranskaksi (ja elekielellä).

Puhutun ranskan ymmärtäminen on minulle myös kovin hankalaa. Joten jos vaikka ravintolassa saakin asiansa sönkättyä ranskaksi, niin helposti käy niin, että tarjoilijan puheesta ei sitten ymmärräkään mitään. 

Mieheni on kyllä ollut paljon ennakkoluulottomampi ja sönkkäilee ranskaa rohkeasti milloin missäkin. Kurssille hän ei ole ehtinyt, vaan on ollut Babbelin varassa ja toki työpaikalla ranskaa kuulee päivittäin.

Nyt tässä kevätpuolella kävin yhden melko hintavankin ranskan kurssin, joka ei kyllä ihan vastannut odotuksiani, vaikka puhumaan siellä joutuikin. Olen myös harmikseni huomannut, että ikä on alkanut tehdä tehtävänsä, koska opiskelu on paljon työläämpää kuin yli 15 vuotta sitten. (Lasten kieltenopiskelustakin muuten riittäisi asiaa, mutta se vaatii erillisen postauksensa.) 

Olen minä muuten nuoruudessani hollantiakin opiskellut parin kurssin verran, mutta ei siitäkään kovin paljon ole mieleen jäänyt. Mutta saksa-englanti-ruotsi -kieliyhdistelmällä ymmärtää kirjoitettua hollantia yllättävänkin paljon. Joskus saattaa olla niin, että jos esim. tuoteselosteesta ei ymmärrä jotain kohtaa ranskaksi, niin vilkaisemalla hollanninkielistä vastinetta, asia selviää.

Kuninkaan tiluksilla

Kukkaisaiheilla jatketaan... Floralia Brussels -reissulla pistäydyin myös Laekenissa sijaitsevan kuninkaallisen palatsin puutarhassa ja kasvihuoneissa.  Brysselin keskustassa sijaitseva palatsi on hallinnollinen palatsi, ja Laekenin palatsissa kuningasperhe asuu. Yleisölle kuninkaan tilukset ovat avoinna joka kevät kolmen viikon ajan. (Tänä vuonna 8.5. asti, joten vielä ehtii.)

Ihan vapaasti puutarhassa ei pääse kuljeksimaan, vaan siellä on ohjattu kulkureitti puutarhan ja kasvihuoneiden läpi. 2,50 euron sisäänpääsymaksu ei kukkaroa pahemmin kevennä ja kierroksen päätteeksi voi kahvilassa juoda kupposellisen kahvia.

Floralia Brussels

Viimeaikaiset blogitekstini ovat olleet aika kukkapainotteisia, ja samalla linjalla mennään. Pari viikkoa sitten vierailin Floralia Brussels -tapahtumassa. Kyseessä oli kuukauden ajan nähtävillä ollut "kukkashow" Groot-Bijgaarden -linnan ympäristössä. Upeat puitteet ja kauniita kukkia, mutta ei ihan vetänyt vertoja Hollannin Keukenhofille, jossa olin vieraillut paria päivää aikaisemmin.

Hauskaa vappua!

Perheemme vappuperinteisiin ei ole koskaan kuulunut mitkään lakitusseremoniat (joskus nuoruudessani olin Mantalla) enkä ole ylioppilaslakkianikaan kovin paljon käyttänyt. Mutta kun Brysselissä runsaslukuinen suomalaisjoukko kokoontuu jo perinteeksi tulleeseen Manneken Pisin lakitukseen, niin pakkohan se on nähdä. Niinpä lakit kaivettiin kaapista.

Vapun sää aiheutti jännitystä täälläkin. Iltapäivällä satoi jopa rakeita! Kotoa lähtiessämme satoi vettä, mutta päästyämme metrosta ulos, aurinko paistoi kauniisti. Manneken sai lakkinsa, kuohujuomapullot poksahtelivat ja ilmassa oli juhlan tuntua.