Ranskan kurssi - cours de français

Ilmoittauduin syksyn ranskan kurssille. Tämä prosedyyri on niin hupaisa, että on pakko kirjata se muistiin.

Brysselin jokaisessa on kunnassa on kunnan oma kielikoulu, vähän sellainen työväenopistotyyppinen. Kurssit ovat huomattavasti edullisempia kuin yksityisten kielikoulujen. Maksoin keväällä CLL:n 30h kurssista 280 euroa. Tämä "Cours communaux de langues modernes" on 80 euroa (kahtena päivänä viikossa, 2h kerralla, tammikuun loppuun asti).

Yritin tuonne jo vuosi sitten, mutta kun en ollut heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä paikalla, ei ollut mitään toivoa. Tammikuussa yritin uudestaan, mutta silloin ei minun tasoiselleni ollut päiväaikaan sopivaa kurssia, eikä ilta-aika tullut kyseeseen. (Päädyin silloin kalliimpaan kurssiin.)

Tällä kertaa oli mieskin mukana ja kun tiesimme, mitä tuleman pitää, osasimme olla jonossa jo 2h ennen ilmoittautumisajan alkua. Kun h-hetki koitti, meille jaettiin vuoronumerot. Saimme numerot 17 ja 18 eli olimme varsin hyvissä asemissa.

Seuraavaksi täytettiin ilmoittautumislomakkeet ja odotettiin kutsua omalla vuoronumerolla. Tässä vaiheessa henkilöllisyystodistuksesta otettiin kopio. Kopion kanssa sitten seuraavaan jonoon, josta sai seuraavan lomakkeen. Tämän jälkeen mentiin tekemään kirjallinen koe (ei tarvinnut jonottaa), jonka jälkeen vielä suullinen testi (taas jonotettiin). Suullisen testin yhteydessä koe tarkastettiin ja annettiin oma taso. Testin vastaanottaja kirjasi paikan oikeaan ryhmään ja antoi taas uuden lomakkeen mukaan.

Seuraava jonotuskohde oli johtajan huone, jossa maksettiin kurssimaksu ja saatiin käsinkirjoitettu kuitti leimoin ja allekirjoituksin. Au revoir ja tervetuloa kurssille. Aikaa tähän kului n. 4 tuntia. Toivottavasti on sen arvoista.

Kulttuurishokki ja muita hankaluuksia

Ulkomaille muutto on valtavan iso asia kenelle tahansa. Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa jonkinasteista kulttuurishokkia. Asia nousi mieleeni, kun luin eräältä keskustelupalstalta erään äidin kirjoituksen. Hän oli kuukauden jälkeen melkein jo pakkaamassa laukkuja ja lähdössä takaisin Suomeen.

Omalla kohdalla suurimmat haasteet ovat olleet kieliongelmat sekä ohut tukiverkosto, kun esim. isovanhemmat ovat kaukana.Bryssel on siinä mielessä "helppo" paikka, että täällä on paljon suomalaisia, lapset saa suomen kielellä kouluun, on Suomi-Klubia ja sen kautta kaikenlaista toimintaa ja kerhoa, on Merimieskirkkoa ym. Joka paikassa näin ei tietenkään ole.

Töissä käyvä puoliso saa tietenkin työnsä kautta kontakteja, mutta kotona olevalla voi olla paljon hankalampi tilanne. Lasten kautta olen tutustunut heidän luokkakavereidensa vanhempiin. Menin myös heti mukaan Brysselin Kansallisseuran toimintaan ja sitä kautta olen saanut uusia tuttavuuksia. Asian kääntöpuolena on se, että muita kuin suomalaisia kontakteja ei pahemmin olekaan, joten elämä täällä on tietynlaisessa suomalaiskuplassa.

Suomen Merimieskirkko on julkaissut Ulkosuomalaisen selviytymisoppaan, jonka avulla voi valmistautua ja sopeutua ulkomaille muuton aiheuttamiin joskus odottamattomiin ja usein yllättäviinkin tilanteisiin. Suosittelen kaikille, joille ulkomaille muutto on yhtään ajankohtainen.

Paluu Belgiaan

Paluu Belgiaan oli edessä maanantaina 3.8. Finnlinesin laiva Helsingistä Travemündeen lähti klo 17. Tai sen piti lähteä. Lastaus oli kesken, joten todellinen lähtöaika oli lähempänä klo 18:a.

 

Tiistaipäivä meni merellä. Mitään kovin ihmeellistä tekemistä laivalla ei ole, joten kannattaa olla kyllä omat viihdykkeet mukana. Lapsille on pieni leikkitila, joka on ehkä enemmän pienille lapsille. Isommille oli Playstation3, jossa vanhoja pelejä (NHL09), yksi ohjain ja rikkinäinen johto... Kävimme myös testaamassa saunan ja pienen poreammeen. Hytti onneksi oli tilava, joten lapset saivat sinnekin viriteltyä Barbie-leikin.

Perillä Travemündessa olimme illalla n. klo 21.30. Emme tietenkään heti päässet ajamaan ulos laivasta, vaan jouduimme jonkun aikaa odottamaan. Luvassa oli melkein 700 km ajamista Brysseliin, joten yö meni ajaessa. Klo 5 jälkeen keskiviikkoaamuna olimme kotona. Minä ja mies vaihdoimme ajovuoroja ja pidimme toisiamme hereillä. Esikoisemme sinnitteli myös hereillä klo 3 asti ja jaksoi höpöttää. Mutta ei tuo keskellä yötä ajaminen ole kyllä meikäläisen tapa matkustaa. Tulipa sekin todettua. Helsingistä Travemündeen lauantaisin lähtevien matkustajien on mahdollista yöpyä sunnuntain ja maanantain välinen yö laivalla. Ehkä tuota voisi kokeilla seuraavalla kerralla.

Suomi - Finland

Jos Belgiassa oli lähtiessämme helle, niin Suomi oli kyllä kaikkea muuta. Mukaan oli pakattu lähinnä kesävaatetta ja ensimmäiseksi sai mennä kyllä ostamaan lisää pitkähihaisia ja -punttisia vaatteita. Mutta säästä huolimatta Suomi-lomasta jäi mukavia muistoja.

 

Tytöt kunnostautuivat erityisesti mustikanpoiminnassa, kun mummi lupasi heille rahallisen korvauksen kymmenestä poimitusta mustikkalitrasta. Ja mikäs siinä poimiessa, kun mökkipihasta ei tarvinnut ottaa kuin muutama askel metsään ja mustikkaa oli valtavat määrät. Eipä onnistu Belgiassa.

.

Bryssel-Billund-Jönköping-Tukholma-Helsinki

Missäpä sitä ihminen kesänsä muualla viettäisi kuin Suomessa? Niinpä mekin starttasimme maanantaina 6.7. kohti Suomea. Lähdimme omalla autolla, koska olimme menossa samalla reissulla Tanskan Legolandiin. Lisäksi Suomessa liikkuminen oli helpompaa, kun oli auto käytössä koko ajan.

Kilometrejä Brysselistä Tanskan Billundiin kertyi noin 900 ja ajoaikaa meni noin 12 tuntia. Saksassa oli jonkin verran tietöitä, jotka hidastivat matkaa. Ja lasten kanssa matkustaessa piti tietenkin pitää taukoja. Varsinkin kun kuopuksemme alkoi voida pahoin. Ensimmäinen oksennus osui onneksi taukopaikalle. Sen jälkeen osasimme varustautua muovipussilla, joten sotkuilta onneksi säästyttiin.

Majapaikkaamme saavuimme siis maanantai-iltana. Yövyimme Gregersminde-nimisessä pienessä mökkikylässä muutaman kilometrin päässä Legolandista. Oli kohtuuhintainen ja mukava paikka, jota piti ystävällinen pariskunta. Voin suositella.

Tiistai menikin sitten Legolandissa hurvitellessa. Lapset olisivat varmaan jaksaneet vaikka läpi yön, mutta itsellä ei meinannut kunto kestää. Miellyttävä ja siisti paikka, mutta jonottamiseen kannattaa varautua ainakin, jos on heinäkuussa liikkeellä.

 

Keskiviikkona matkamme jatkui Ruotsin läpi. Noin 600 km ajon jälkeen yövyimme Jönköpingissä Hotelli Savoy'ssa. Perhehuone oli tilava ja edullinen ja aamiainen hyvä. Suositus Savoyllekin. 

Torstain ajo-osuus, runsas 300 km Tukholmaan, tuntuikin lähes naurettavan lyhyeltä. Ruokataukomme kuitenkin venähti niin, että tuli vähän kiire ehtiä Silja Linen lähtöselvitykseen. Oman hupinsa toi keskellä Tukholman ruuhkaa takapenkiltä kuuluva "Mua oksettaa". Onneksi oli muovikassa...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehdimme laivaan ja perjantaiaamuna heräsimme Suomessa, jossa oli edessä 3 viikon loma.

Koulu loppui, loma alkoi

Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen bloginpitäjä yrittää kunnostautua. Kahdessa kuukaudessa on tietenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja tuskin kaikkea muistan/jaksan yhteen postaukseen edes kirjoittaa.

Lukuvuosi Eurooppa-koulussa päättyi 3.7. eli noin kuukautta myöhemmin kuin Suomessa. Vastaavasti koulu alkaa vasta 2.9., kun taas useimmissa Suomen kouluissa koulutyö alkaa tällä viikolla.

Viimeinen kouluviikko oli helteisen kuuma lämpötilan kohotessa päivittäin yli 30 asteen. Keskiviikkona tulikin koululta sähköpostilla hellevaroitus, jossa mm. todettiin, että torstaille oli luvattu kovaa hellettä ja lasten mahdollisia poissaoloja katsotaan läpi sormien. Niinpä mekin pidimme lapset kotona.

Perjantaina olikin sitten päätösseremoniat. Alakoulun Suomen osastolla on perinteisesti yhteinen tilaisuus, jossa ekaluokkalaiset kukittavat vitosluokkalaiset, jotka siirtyvät yläkouluun sekä koulusta poislähtevät oppilaat. Ja tietysti laulettiin myös Suvivirsi.

 

Koulun loppumista vietettiin vähän haikeissa tunnelmissa, koska kahdella vanhimmalla tytöllä vaihtuu opettaja. Esikoisemme opettaja ottaa uuden ekaluokan haltuunsa ja keskimmäisemme opettajalla puolestaan tuli maksimimäärä vuosia (9) täyteen Eurooppa-koulussa. Niinpä jouduimme hyvästelemään nuo ihanat opettajat, jotka olivat kyllä suurena tukena ensimmäisen Eurooppa-kouluvuoden aikana. 

Virallista todistustenjakoa ei ollut, vaan ne oli tylsästi sähköisesti saatavilla. Molemmilla tytöillä oli kyllä hyvät todistukset. Ei voi kuin olla ylpeä.