Koulutielle

Koko tyttökolmikkomme aloitti tänään koulutaipaleensa. Jokainen tietenkin vietiin eri puolille koulua eri aikaan. Me asumme niin lähellä koulua, että matka taittuu kävellen muutamassa minuutissa. Täällä lapset eivät kulje suomalaiseen tapaan itsekseen, vaan heidät saatetaan kouluun tai he kulkevat koulubussilla. Koulun ympäristössä olikin aamulla melkoinen sutina. Tokaluokkalainen jätettiin esimmäiseksi opettajansa ja luokkatovereidensa pariin. Urheasti hän solahti sinne muiden joukkoon.

Sitten oli pikku eskarilaisemme vuoro. Täytyy sanoa, että pari kertaa tuli ikävä Järvenpäässä päivähoidon aloituksessa käytössä olevaa "pehmeää laskua", jossa lapsen hoitaja vierailee perheen luona ja päiväkodissa käydään kaikessa rauhassa tutustumassa. Täällä lapsi tuupattiin 24 muun joukkoon, sanottiin heipat ja toivottiin, että ei kovin paljon itke. Kotihoidosta tulevalle lapselle homma olisi varmasti ollut täydellinen shokki. Meidän kuopuksellamme oli onneksi jo pari vuotta päiväkotielämää takana. Lapsi taisi olla niin hämillään, ettei tajunnut edes itkeä ja reippaasti jäi sinne muiden joukkoon.

Ekaluokkalaisille olikin vähän enemmän seremonioita. Opettaja tavattiin pihalla, josta lapset menivät yhdessä luokkaan jättämään reppunsa. Sillä aikaa me vanhemmat siirryimme juhlasaliin, jossa rehtori puhui, kuoro lauloi ja "Oodi ilolle" tahdissa eri kieliosastojen ekaluokkalaiset marssivat saliin. Yleisö taputti, lapset vilkuttivat ja valokuvia otettiin. Ohjelmassa oli vähän sekoilua, mihin eräs vanhempi totesikin, että on tyypillistä belgialaista; mahtipontista ja huonosti organisoitua.

Suomessa keskustellaan jatkuvasti opetusryhmien koosta. Vertailun vuoksi täällä kuulemma 30 oppilasta on maksimimäärä. Jos sen yli menee, ryhmä jaetaan kahtia. Ekaluokalla on nyt n. 20 oppilasta ja tokaluokalla 26. Mitään jakotunteja tai avustajia ei täällä ole. Eskariryhmässä on 25 lasta ja yksi kokopäiväinen opettaja ja yksi osa-aikainen. Jos tulisi yksi lapsi lisää, osa-aikaisesta tulisi kokopäiväinen. On siinä aikamoinen homma olla yksin 25 4-6 -vuotiaan lapsen kanssa.

Tänään oli lyhyt päivä eli lapset haettiin n. klo 12.30. Kaikilla oli sujunut hyvin. Nuorimman osalta olin tosin vain hänen oman kertomuksensa varassa. "Oli kivaa. Yksi porkkana jäi syömättä ja vettä juomatta. Vähän itketti, kun tuli äitiä ikävä, mutta sitten se yksi täti lohdutti minua."