Futista

En ole mikään futisfani mutta kun kun kuulin, että Suomen maajoukkue Huuhkajat on tulossa 1.6.  Brysseliin pelaamaan ystävyysottelua Belgiaa vastaan juuri ennen futiksen EM-kisoja, päätin, että se peli on nähtävä. Belgiahan on maailman rankingissa peräti toisena.

Oma jalkapallotietämykseni rajoittui pääosin Litmaseen ja Hyypiään. Puolisoni ehdottikin, että kannattaisi käydä Futisforumilla lukaisemassa ketju ko. pelistä, jotta tiedän, missä mennään. No kävinkin lukemassa, eikä se kyllä Huuhkajia pahemmin imarrellut. Joukkue ei ollut tämän vuoden aikana tehnyt maalin maalia ja optimistisimmat veikkaukset olivat tyyliin 4-1 tappio Suomelle.  

Varoittelimmekin peliin mukaan lähtenyttä esikoistamme, että turpiin saattaa tulla. (Tuoreessa muistissa oli vielä lätkän MM-finaalin jälkeen vuodatetut kyyneleet.)

 

Suomalaisia oli jonkin verran kannustamassa ja paremmin kannustivatkin kuin belgialaiset. Pelissä oli kaiken kaikkiaan n. 28 000 katsojaa. Stadionille olisi mahtunut yhteensä n. 55 000, joten tyhjiä paikkoja oli runsaasti.

Ehkä hyvästä kannustuksesta johtuen Suomi-poika yllätti toisen jakson alussa ja iski 0-1 johtomaalin. Suomen johto kesti melkein loppuun asti, kunnes Belgia joskus 89. minuutilla iski tasoituksen. Hieman harmitti, mutta ennakkoasetelmat huomioiden tasapeli oli Suomelle melkein kuin voitto. 

Belgialaiset olivat pettyneitä ja esim. paikallislehti Le Soir esitti fanien arvion, että Belgian joukkue olisi ollut lakossa. (Sopi hyvin aikaan, koska edellispäivänä oli yleislakko.) Kotimatkalla saimme onnitteluja Suomen hyvästä pelistä.

Futis ja tulevat EM-kisat ovat täällä kyllä tosi iso juttu ja sen huomaa vaikka ruokakaupassa. Myynnissä on mm. pähkinöitä asianmukaisissa väreissä ja yhden ja toisen tuotteen kylkiäisenä saa jotain futissälää, kuten juuston mukana fanilipun. 

Ich bin ein Berliner

Noin totesi John F. Kennedy Berliinissä vierailessaan. Me pääsimme vierailemaan kaupunkiin viime viikolla. Ryanairilta löytyi superedulliset lennot suoraan Zaventemista.

Terrori-isku Zaventemin lentoasemalle muutti  kuitenkin dramaattisesti matkasuunnitelmiamme. Keskiviikkoaamulle 23.3. varatun lennon kohtalosta ei aluksi ollut mitään tietoa ja aloimme henkisesti varautua siihen, että koko reissu peruuntuu. Myöhään tiistai-iltapäivällä saimme Ryanairilta tiedon, että lento lähtee Charleroista, joka on lentokenttä n. 70 km Brysselistä.

Charleroihin on varsin heikot yhteydet. Mietimme myös lähtemistä omalla autolla. Mutta koska emme tienneet, mihin palaamme, se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Parhaassa tapauksessa me olisimme olleet Zaventemissa ja auto Charleroissa.

Tilataksin saaminen kentälle osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi menimme kahdella taksilla Gare du Midille ja sieltä shuttle busilla Charleroihin. Jo tässä vaiheessa lentokenttämatkailu oli tullut maksamaan enemmän kuin halpalentolippumme.

Charleroissa autot tsekattiin ennen lentokenttäalueelle pääsyä. Kentällä oli vastassa sotilaat ja pommikoirat. Lentokentän aulaan ei päässyt ennen kuin koirat olivat nuuhkineet kaikki matkatavarat. Olimme bussilippujen yhteydessä ostaneet "fast lane" -liput, jolla pääsimme ohituskaistaa turvatarkastukseen. Se sujuikin varsin mutkattomasti ja ehdimme hyvin juoda aamukahvit lentokentällä.

Berliinissä laskeuduimme Schönefeldin lentokentälle. Sehän ei ole pääkenttä, mutta sieltä on kuitenkin hyvä junayhteys ihan keskustaan.

Neljä päivää Berliinissä sujui leppoisasti. Itselle teki kyllä hyvää päästä pois Brysselin hälytyssireenien ääreltä. Lapset jaksoivat varsin reippaasti ja 9-vuotias oli ihan aidon kiinnostunut Berliinin historiasta. Ja kaupungin historiahan on tosi mielenkiintoinen. Siihen kävimme tutustumassa mm. DDR-museossa. Toinen museokohteemme oli Currywurst museum eli makkaramuseo. Lapset viihtyivät vaikka kuinka kauan nakkikiskaa leikkien ja minäkin, joka en makkarasta tykkää, uskaltauduin currywurstia maistamaan ja sehän oli jopa ihan hyvää.

Yksi sadepäivä osui kohdalle, mutta se sujui rattoisasti Lego Discovery centerissä. Sää oli muutenkin varsin kolea, vasta viimeisenä päivänä paistoi aurinko.

Reissun aikana tuli Ryanairilta tieto, että Zaventem pysyy suljettuna, joten myös paluulento on Charleroihin. Puoli kymmenen aikaan illalla kolmen lapsen kanssa sujuvin ja nopein tapa päästä kotiin, oli napata tilataksi. Kalliiksi sekin kävi kukkarolle, mutta onneksi oli ne halvat lentoliput...

Bryssel 22.3.2016

Tiistaina 22.3.2016 lähdin töihin tavalliseen tapaan. Aamu oli jopa normaalia rauhallisempi, koska perheen koululaiset lomailivat ja jäivät kotiin nukkumaan. Sain siis hoitaa kaikki aamupuuhani rauhassa.

Olin juuri päässyt töihin, kun puhelimeeni kilahti Iltasanomien ja YLE:n uutisviestit, joissa kerrottiin, että Brysselissä Zaventemin lentoasemalla on räjähtänyt. Ensimmäinen ajatus oli apua, olisi voinut osua omalle kohdalle, koska meillä oli lennot varattuna seuraavalle aamulle.

Huikkasin muutamalle kollegalle, että nyt on käynyt pahasti ja siirryin seuraamaan netistä uutisia ja kuvia kentältä pakenevista ihmisistä.Ei mennyt kauan, kun tuli tieto, että myös Maalbeekin metroasemalla on räjähtänyt.  Metroasema sijaitsee ihan EU-instituutioiden ja mm. suomalaisen Merimieskirkon vieressä. Oma työpaikkani on asemalta noin kilometrin päässä. Moni tuttava käyttää ko. asemaa päivittäiseen työmatkaansa.

Itse kuljen töihin yleensä bussilla. Se on ehkä aavistuksen hitaampi kuin bussi+metro -vaihtoehto, mutta myös ruuhkattomampi. Ja tällä hetkellä tuntuu myös turvallisemmalta. Sen sijaan iltapäivisin kuljen metrolla kotiinpäin Schumanin asemalta eikä reittini kulje Maalbeekin kautta.

Meitä ohjeistettiin pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan tosin katselin ikkunasta läheisessä puistossa keinuvia lapsia. Koko päivä meni uutisia seuratessa. Hälytysajoneuvojen sireenit ulkoivat taustalla. Seurasin tilannetta lähinnä Twitterin välityksellä ja siellä liikkui niin paljon myös kaikenlaisia huhuja, että alkoi olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä todella oli tapahtunut ja missä.

Facebook otti käyttöön sovelluksen, jota klikkaamalla Brysselissä olevat ja asuvat pystyivät ilmoittamaan olevansa turvassa. Oli helpottavaa seurata tuttavien klikkauksia ja viestejä. Kännykkäverkko oli ylikuormittunut eivätkä puhelimet toimineet kunnolla.

Julkinen liikenne oli kokonaan pysähdyksissä. Niinpä iltapäivällä runsaan 4 km kotimatka taittui kävellen. Schumanilta pois päin kävellessä aurinkoi paistoi ja linnut lauloivat. Hälytyssireenit jäivät taakse ja kotikulmilla oli tosi rauhallista, kuin toinen maailma.

Brysseliläisen liikenteen erikoisuuksia

Brysselissä liikennejärjestelyjen parantaminen on ajankohtainen aihe. Hallintorakenne on hyvin monimutkainen eikä oikein kukaan ole ottanut vastuuta liikenteen ongelmista. Varsinkin Brysselin lähes 30 tunnelin turvallisuustilanne on huono ja niitä on jouduttu sulkemaan. Onneksi nämä eivät –ainakaan toistaiseksi- ole vaikuttaneet omaan kulkemiseeni.


Hiljattain uutisoitiin, että tunnelien korjaus ei oikein etene, koska niiden piirustukset on aikanaan "arkistoitu" erääseen sillanpylvääseen, josta hiiret tai muut jyrsijät ovat käyneet ne pistämässä niin sanotusti parempiin suihin. Aika sanattomaksi vetää.


Toinen melko erikoinen liikennetapahtuma on eiliseltä. Brysselin premetro eli raitiovaunu kulkee osittain maan alla. Eilen illalla joku Range Rover –kuski oli ajanut autonsa yhteen ratikkatunneliin ja jäänyt sinne jumiin. Aikamoisen työn takana oli ollut saada se auto ulos sieltä. Kuski itse oli kieltäytynyt tulemasta ulos ja hänen motiivinsa on epäselvä.
Näin siis sujuu liikenne Brysselissä.

Range Rover jumissa ratikkatunnelissa (kuva www.xpats.com)

Talvi tuli Brysseliin

Hyvää alkanutta vuotta 2016! Tammikuu on tuonut mukanaan uusia tuulia; olen nimittäin aloittanut työt. (Palaan aiheeseen myöhemmin.)

Brysselissäkin on - ainakin paikallisen mittapuun mukaan - talvi. Ja se nyt ei tietenkään ole mitään verrattuna Suomen lumimassoihin ja pakkaseen. Mutta muutama aste pakkasta ja kevyt lumisade saa monen brysseliläisen sekaisin.

Suurimmassa osassa autoissa on vain kesärenkaat. Suomalainenhan kärjistetysti ajelee kesärenkailla missä vaan, mutta useimmilla paikallisilla esim. tilannenopeus on liian kova ja pelti kolisee herkästi. No, me onneksi aika hyvin pärjäämme ilman autoakin eli ei ole pakko lähteä liukastelemaan. Täytyy kyllä antaa julkiselle liikenteelle tunnustusta, että ainakin omat työmatkani ovat sujuneet joutuisasti sääolosuhteista huolimatta.

Viime viikolla naureskelin naapureille, jotka puhdistivat autotallinsa ajoluiskaa sellaisilla lastoilla, joita me käytämme kylpyhuoneen kuivaamiseen. Jäätyneet tuulilasit puolestaan sulatetaan suihkimalla niihin jonkinlaista sulatussprayta. Ja kun pieni lumikerros ilmestyy kadulle, ihmiset kaivavat suolasäkit esille ja suolaavat talojensa edustat. Suomalaista naurattaa.

Paluu arkeen

Tänään ollaan vähitellen päästy palailemaan normaaliin arkeen kahden "terroristipäivän" jälkeen. Toisin sanoen turvallisuustilanteesta johtuen Brysselin koulut pysyivät kiinni maanantain ja tiistain. Ylimääräiset vapaapäivät eivät sinänsä ole mitään poikkeuksellisia. Lakot ovat aiheuttaneet ylimääräisiä vapaapäiviä ja viime kesänä suositeltiin kotiin jäämistä kovan helteen vuoksi. Lumisateistakin on jo varoiteltu ts. saattaa vaikeuttaa koulubussien kulkua ja ruoan toimitusta.

Tänään koulut kuitenkin avasivat jälleen ovensa. Eurooppa-koulussakin turvatoimia on tiukennettu ja koulun ympäristössä liikkui aamulla ja iltapäivällä poliiseja. Kouluun ei kuitenkaan edelleenkään ole kohdistunut suoraa uhkaa.

Tunnelma koululla oli aamulla rauhallinen. Terroristeja suurempi turvallisuusuhka oli se, että maternellen luokka oli 20 minuuttia ilman ketään opettajaa. No, meitä oli useampikin vanhempi lapsia vahtimassa. Välitunteja ei saanut vielä ulkona ollenkaan, joten iltapäivällä oli vähän ylikierroksilla käyviä lapsia. Onneksi koulupäivä loppui normaalin keskiviikon tapaan jo puolen päivän jälkeen.

Erinäisistä järjestelyistä johtuen koulussa ei tällä viikolla saa lämmintä ruokaa, joten lapsille pitää laittaa sen verran tuhdit eväät, että niillä pärjää klo 8.30-15. Koulun yhteydessä olevat harrastukset on peruttu maanantaihin asti. Toivon, että pian päästään normaaliin tilanteeseen.

Neljä päivää suljettuna ollut metro palasi tänään osittain liikenteeseen. Tosin vain puolet 69 asemasta on auki ja kaksi linjaa vielä kokonaan pois käytöstä. Meidänkin lähiasemamme on toistaiseksi kiinni. No eipä tarvetta metron käyttöön kovin paljon olekaan. Kielikurssillekin matka taittui tänään normaaliin tapaan fillarilla.

Mitään paniikkitunnelmaa ei ole. Hyvä on muistaa, että mitään iskuja ei ole tapahtunut. Ihmiset ovat rauhallisia, mutta mietteliäitä. Valppaina seuraamme tilanteen kehittymistä.

Kovaa peliä Brysselissä

Viikon viikon terrori-iskut Pariisissa ovat tuntuneet myös Brysselissä.Toimintaa on käytännössä masinoitu Molenbeekin kaupunginosasta käsin ja siellä on suoritettu laajoja etsintöjä, pidätyksiä jne.

Tiistaina Belgian viranomaiset nostivat koko maahan terrorismiuhan toiseksi korkeimmalle tasolle eli kolmoseen. Se merkitsee mahdollista ja todennäköistä uhkaa. Tänään, varhain sunnuntaiaamuna taso nostettiin Brysselin osalta neloseen. Metro ei ole kulkenut, kaupat ovat olleet kiinni ja tilaisuuksia on peruttu. Aseistettuja sotilaita ja panssarivaunuja on kaupungin keskusta pullollaan. Ulkoministeriö on kehottanut suomalaisia varovaisuuteen.

Mieheni lähti aamulla työpaikan koulutustilaisuuteen tietämättömänä turvallisuustilanteen muutoksista. Oli sitten matkalla mm. hämmästellyt poliisipartiota jonkun pakettiauton ympärillä. Työporukan illaksi suunniteltu ravintolaillallinen peruttiin. Suurin osa keskustan ravintoloista taitaakin olla kiinni.

Eurooppa-koulussa "alert level" nostettiin keltaiseen (tasot keltainen, oranssi, punainen) jo Charlie Hebdon jälkeen ja on ollut sitä edelleen. En tiedä, muutetaanko tasoa nyt, mutta joitakin tiukennuksia on jo tehty, kuten palkattu kaksi uutta vartijaa. Kulkua koulun alueella on rajoitettu ja valvontaa tiukennettu. Kouluun ei kuitenkaan ole kohdistunut suoraa uhkaa. Saa nähdä, onko koulu edes auki maanantaina.

Kerroin pari päivää sitten eräälle suomalaiselle sanomalehdelle tunnelmia täältä ja totesin, että meidän jokapäiväiseen elämäämme tilanne ei ole vaikuttanut. Mutta nyt, kun joutuu omaa ulkona liikkumistaankin miettimään, en voi sanoa enää, etteikö vaikuttaisi. 

Suruliputus Eurooppa-koulun pihalla

Kulttuurishokki ja muita hankaluuksia

Ulkomaille muutto on valtavan iso asia kenelle tahansa. Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa jonkinasteista kulttuurishokkia. Asia nousi mieleeni, kun luin eräältä keskustelupalstalta erään äidin kirjoituksen. Hän oli kuukauden jälkeen melkein jo pakkaamassa laukkuja ja lähdössä takaisin Suomeen.

Omalla kohdalla suurimmat haasteet ovat olleet kieliongelmat sekä ohut tukiverkosto, kun esim. isovanhemmat ovat kaukana.Bryssel on siinä mielessä "helppo" paikka, että täällä on paljon suomalaisia, lapset saa suomen kielellä kouluun, on Suomi-Klubia ja sen kautta kaikenlaista toimintaa ja kerhoa, on Merimieskirkkoa ym. Joka paikassa näin ei tietenkään ole.

Töissä käyvä puoliso saa tietenkin työnsä kautta kontakteja, mutta kotona olevalla voi olla paljon hankalampi tilanne. Lasten kautta olen tutustunut heidän luokkakavereidensa vanhempiin. Menin myös heti mukaan Brysselin Kansallisseuran toimintaan ja sitä kautta olen saanut uusia tuttavuuksia. Asian kääntöpuolena on se, että muita kuin suomalaisia kontakteja ei pahemmin olekaan, joten elämä täällä on tietynlaisessa suomalaiskuplassa.

Suomen Merimieskirkko on julkaissut Ulkosuomalaisen selviytymisoppaan, jonka avulla voi valmistautua ja sopeutua ulkomaille muuton aiheuttamiin joskus odottamattomiin ja usein yllättäviinkin tilanteisiin. Suosittelen kaikille, joille ulkomaille muutto on yhtään ajankohtainen.

Provinssipuistoja

Belgia koostuu kaikkiaan kymmenestä eri provinssista (maakunta). Jokaisessa näissä on omat "provinssipuistonsa" (Domaine provincial/Provinciedomein). Puistot ovat valtavan isoja ulkoilualueita. Osa on ihan ilmaisia, ja joihinkin on pieni pääsymaksu. Tarjonta vähän vaihtelee ja jotkut aktiviteetit saattavat olla lisämaksullisia.

Me kävimme menneellä viikolla testaamassa n. 30 km:n päässä sijaitsevan Huizingenin puiston ja siellähän sai mainiosti kulumaan koko päivän varsinkin, kun kohdalle osui kevään tähän asti lämpimin päivä n. +26 C. Olimme vielä ajankohtana, jolloin Eurooppa-koulussa oli lomaa, mutta belgialaisissa kouluissa ei, joten puistossa oli mukavan rauhallista. Lapsille oli isot leikkialueet, oli minigolfia, kotieläimiä, polkuveneitä ym. Alueella on myös ravintola ja kahvila. Lisäksi löytyy uimapaikka (lisämaksullinen), jota tosin emme tällä reissulla käyneet edes katsomassa.

Alueella on myös ilmeisen upeat puutarhat. Harmitti vaan, kun olivat remontissa ja piti tyytyä kurkkimaan aidanraosta.

Puistoja voi etsiä mm. 365.be Discovery Days -sivustolta hakusanalla "Provincial domain". Osa niistä on pelkkiä luonnonpuistoja ilman leikkipaikkoja sun muita härpäkkeitä.

Vous parlez français?

Belgialaisista noin 58 % on hollanninkielisiä (flaamit) ja 41 % ranskankielisiä (vallonit). Jäljelle jäävä prosentti on saksankielisiä. Flaamit asuvat maan pohjoisosassa ja vallonit etelässä. Alunperin hollanninkielinen Bryssel on nykyään noin 90-prosenttisesti ranskankielinen ja sen kyllä huomaa missä tahansa asioidessa. Ainakin Bonjour, merci ja muutama muu perusfraasi on hyvä hallita.

Olin aikoinaan Luxemburgissa au pairina. Siellä kävin ranskan alkeiskurssin. Sen jälkeen luin Helsingin kesäyliopistolla pari kurssia lisää, mutta koska kieli ei ollut aktiivisessa käytössä, paljon (suurin osa) oli ehtinyt unohtua ennen Brysseliin muuttoamme.

Mieheni ei ollut ennen työpaikan saamistaan opiskellut sanaakaan ranskaa. Viime kesänä vielä Suomessa ollessamme hän aloitti opiskelun netissä Babbel-kieltenopiskeluohjelman kautta. Siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että hänen sanavarastonsa on pian laajempi kuin meikäläisellä, ostin saman palvelun myös itselleni. Sen avulla sai aika mukavasti palautettua sanoja ja kielioppia mieleen.

Oma aikomukseni oli aloittaa kielikurssi täällä heti viime syksynä, mutta olin vähän myöhään liikkeellä ja kaiken häslingin keskellä se sitten jäi ja jatkoin vain omatoimisesti Babbelin kanssa. Puheharjoituksia sen kanssa ei kyllä oikein tule tehtyä. Se puheentuottaminen onkin ollut varsin haasteellista. On ollut helppo turvautua fraaseihin "Je ne parle pas français" ja "Vous parlez anglais?" (Eli "En puhu ranskaa." ja "Puhutteko englantia?") Aika moni puhuukin englantia edes vähän, mutta on myös ollut tilanteita, että asiat on ollut pakko hoitaa ranskaksi (ja elekielellä).

Puhutun ranskan ymmärtäminen on minulle myös kovin hankalaa. Joten jos vaikka ravintolassa saakin asiansa sönkättyä ranskaksi, niin helposti käy niin, että tarjoilijan puheesta ei sitten ymmärräkään mitään. 

Mieheni on kyllä ollut paljon ennakkoluulottomampi ja sönkkäilee ranskaa rohkeasti milloin missäkin. Kurssille hän ei ole ehtinyt, vaan on ollut Babbelin varassa ja toki työpaikalla ranskaa kuulee päivittäin.

Nyt tässä kevätpuolella kävin yhden melko hintavankin ranskan kurssin, joka ei kyllä ihan vastannut odotuksiani, vaikka puhumaan siellä joutuikin. Olen myös harmikseni huomannut, että ikä on alkanut tehdä tehtävänsä, koska opiskelu on paljon työläämpää kuin yli 15 vuotta sitten. (Lasten kieltenopiskelustakin muuten riittäisi asiaa, mutta se vaatii erillisen postauksensa.) 

Olen minä muuten nuoruudessani hollantiakin opiskellut parin kurssin verran, mutta ei siitäkään kovin paljon ole mieleen jäänyt. Mutta saksa-englanti-ruotsi -kieliyhdistelmällä ymmärtää kirjoitettua hollantia yllättävänkin paljon. Joskus saattaa olla niin, että jos esim. tuoteselosteesta ei ymmärrä jotain kohtaa ranskaksi, niin vilkaisemalla hollanninkielistä vastinetta, asia selviää.

Kuninkaan tiluksilla

Kukkaisaiheilla jatketaan... Floralia Brussels -reissulla pistäydyin myös Laekenissa sijaitsevan kuninkaallisen palatsin puutarhassa ja kasvihuoneissa.  Brysselin keskustassa sijaitseva palatsi on hallinnollinen palatsi, ja Laekenin palatsissa kuningasperhe asuu. Yleisölle kuninkaan tilukset ovat avoinna joka kevät kolmen viikon ajan. (Tänä vuonna 8.5. asti, joten vielä ehtii.)

Ihan vapaasti puutarhassa ei pääse kuljeksimaan, vaan siellä on ohjattu kulkureitti puutarhan ja kasvihuoneiden läpi. 2,50 euron sisäänpääsymaksu ei kukkaroa pahemmin kevennä ja kierroksen päätteeksi voi kahvilassa juoda kupposellisen kahvia.

Sinisen metsän lumoa

Noin 30 km Brysselistä lounaaseen päin sijaitsee Hallerbosin pyökkimetsä, joka keväällä villihyasinttien kukkiessa hehkuu sinisenä ja tunnetaankin nimellä "Sininen metsä". Pinta-alaa paikalla on n. 550 hehtaaria.

Vanhempani olivat käymässä ja lähdimme tutustumaan metsään. Sinisin vaihe on vielä edessä. Nyt metsä oli melko lailla sinivalkoinen myös valkovuokkojen vielä kukkiessa. Mutta suomalaisillehan sinivalkoisuus sopii!

Metsässä menee erilaisia kävelyreittejä. Olimme liikkeellä torstaina aamupäivällä, jolloin metsässä ei juurikaan ollut tungosta. Ilmeisesti viikonloppuisin on huomattavasti vilkkaampaa ja parkkipaikan löytäminen voi olla hankalaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Uskaltauduin uimahalliin

Brysselissä ja naapurikunnissa on kohtalaisen paljon uimahalleja. Tähän päivään asti olin onnistunut niitä välttelemään. Tokaluokkalaisemme on koulun kanssa käynyt kerran viikossa uimassa ja ekaluokkalainenkin kävi ekan puoli vuotta. Lasten uittaminen (pl. kuopuksemme) on siis ollut aika hyvin ulkoistettuna. Lisäksi jutut uimahallien kummallisista käytännöistä, huonosta hygieniasta ja kylmästä vedestä eivät varsinaisesti olleet houkutelleet polskimaan. Nyt kuitenkin tuli eteen se tilanne, että oltuamme perjantaista lähtien ilman lämmintä vettä (ks. blogiteksti 27.3.), piti perhe saada pesulle.

Alunperin meidän oli tarkoitus testata Océade-vesipuisto, mutta se onkin maanantaisin suljettu. Onneksi tämä havaittiin jo sunnuntaina kotona netin äärellä, eikä vasta maanantaina ko. putiikin ovella. Päädyimme Zaventemin uimahallin, koska se on lähellä, ja siitä olimme kuulleet positiivisia kokemuksia. Jännityksellä lähdimme testaamaan.

Naisille ja miehille ei ole erikseen pukuhuoneita. Pukemaan ja riisumaan pääsee pieneen lukittavaan kopperoon (perheille tarjolla isompaakin). Tässä vaiheessa puetaan uimapuku päälle. Tavarat kerätään mukaan ja laitetaan käytävällä olevaan lukittavaan kaappiin. Suihkutilat ovat kaikille yhteiset ja "peseytyminen" suoritetaan siis uimapuku päällä. 

Useimmissa uimahalleissa pitää hygieniasyistä käyttää uimalakkia, mutta tuolla hallissa se ei ollut pakollista. Vähän ehkä naurattaa nuo hygieniasyyt, kun sitten kuitenkin peseytyminen on, mitä sattuu. Tai ehkä juuri siksi? Ihme muuten, ettei suomalaisiin uimahalleihin ole keksitty uimalakkipakkoa. Niissä kun ollaan paljon tarkempia hygieniasta muutenkin. 

Oman hupinsa tilanteeseen toi se, että osuimme paikalle samaan aikaan noin 100-päisen koululaislauman kanssa. (Eurooppa-koulussa on tämä viikko lomaa, mutta paikallisissa kouluissa ei.) Oli siinä menoa ja melskettä... Kun he lähtivät, paikalle ei meidän lisäksemme juuri muita jäänytkään. 

En tiedä Zaventemin uimaveden lämpöasteista, mutta kyllä siellä tämäkin vilukissa tarkeni. Tarjolla oli 25m iso allas sekä kaksi allasta lapsille (toinen ihan pienille). Lisäksi oli lämmin poreallas. Saunaa ei ollut. Joissakin uimahalleissa on, mutta useasti se on kai lisämaksullinen.

Kaiken kaikkiaan sen verran onnistunut kokemus, että voimme mennä uudestaankin. Vuokraisäntäkin oli yhteydessä. Lämminvesivaraajan operaatio on keskiviikkona, mutta korjaustyyppi kävi tänään tekemässä jotain (en tarkkaan tiedä, mitä), että saatiin taas lämmintä vettä.

Vesi vanhin voitehista

Onpas blogiosastolla ollut pitkä tauko. Pahoittelut! Tällä kertaa mielessä on vesiasiat. Siitä tämänkertainen otsikko. Oli ensimmäinen asia, joka vedestä tuli mieleen.

Viimeisen viikon ajan olemme suihkussa käydessämme jännittäneet, onko lämmintä vettä ja riittääkö se. Viime viikon keskiviikkona - lasten iltapesuaikaan tietenkin - huomasimme, että kuumaa vettä ei tule. Eipä oikein kukaan halunnut jäädä suihkuun läträämään...

Seuraavana päivänä informoin vuokraisäntäämme, joka reagoikin asiaan heti ja lähetti korjausmiehen katsomaan lämminvesivaraajaa.Vika ei kuitenkaan korjautunut, vaan vesi pysyi kylmänä. Itse turvauduin kuntosalin suihkuun. Koko perheen raahaaminen sinne saattaa olla kuitenkin vähän kyseenalaista. Seuraavana päivänä korjausmies tuli uudestaan. Varaajaan piti vaihtaa joku osa, jota vuokranantajamme lähtivät metsästämään toiselta puolelta kaupunkia. Osa vaihdettiin ja vesi lämpeni.

Lämpimästä vedestä saimme iloita tiistaihin asti, jolloin se oli taas kylmää. Korjausmies saapui taas paikalle. Nyt todettiin, että varaajan vastuksissa (tms.) on niin paljon kalkkia, että se aiheuttaa vian. Vastukset pitää puhdistaa. Ennakkotieto on, että tämä tapahtuisi tulevana tiistaina, mitä todella toivon, koska vesi on taas kylmää. Vähän jännitystä elämään siis. Mutta vuokranantajille täytyy antaa kyllä täydet pisteet asioiden hoitamisesta. Hyvin epäbelgialaiseen tapaan kaikkiin yhteydenottoihimme on reagoitu nopeasti, eikä jätetty meitä odottamaan.

Tuo veden korkea kalkkipitoisuus on täällä kyllä huomattava riesa, mitä Suomessa asuvan on ehkä vaikea käsittää. Kalkkisaostumat tukkivat helposti putket, viemärit ym. Esim. tiski- ja pyykkikoneessa pitää käyttää erilaisia kalkinesto- ja -poistoaineita. Vesi suoraan hanasta ei ole kovin hyvää juotavaa, joten mekin suodatamme sen suodatinkannun kautta. Suihkukaapin seinät ovat kalkintahraamat. Mutta tämänkin asian kanssa opettelemme elämään, vaikka välillä tuleekin kylmä suihku niskaan - kirjaimellisesti.

La voiture est arrivé

Todellakin - viime viikolla koitti viimein tuo suuri päivä, jolloin pääsimme hakemaan automme. Minäkin olen uskaltautunut ajamaan, vaikka yli 3kk:n ajamattomuuden jälkeen vähän hirvittikin. (Koeajossa ajoin vain korttelin ympäri. :) ) Belgialainen liikenne on kyllä aika hullua, mutta yhdessä asiassa belgialaiset päihittävät suomalaiset kirkkaasti; suojatien eteen pysähdytään!

Joka tapauksessa reviiri varmasti nyt laajenee, kun on helpompi lähteä tutustumaan lähikaupunkeihin ja -maihin.

Auton osto Belgiassa

Suomessa uuden auton ostaminen sujuu suunnilleen niin, että tilaat auton, noudat sen sovittuna ajankohtana ja ajat liikkeestä ulos. Belgiassa tähän prosessiin sisältyy muutama lisävaihe.

Meille mieluinen auto löytyi kohtalaisen nopeasti. Päätimme myös tilata varastomallin, koska siinä oli huomattavasti lyhyempi toimitusaika. Autoliikettä varten piti tässä vaiheessa toimittaa mieheni työnantajalta "attestation" siitä, että hän on oikeutettu ostamaan auton ilman arvonlisäveroa, koska on lähetetty työntekijä.

Autoliikkeeltä puolestaan tarvittiin hintaerittely autosta. Tämän jälkeen piti työnantajalle täyttää lomake, jossa on tiedot auton hinnasta yms. ja liittää mukaan autoliikkeen lappu. Joku sihteeri lappua aikansa pyöritteli, kunnes saimme sen leimattuna takaisin.

Autoa ei voi täällä rekisteröidä ennen kuin autovakuutus on kunnossa. Niinpä yritimme hankkia vakuutusta, mutta sepä ei onnistunutkaan ennen kuin olimme saaneet autoliikkeestä ns. vaaleanpunaisen paperin eli lomakkeen rekisteröintiä varten. Ja lomakkeen saimme tietenkin vasta, kun koko kauppasumma oli maksettu.

Kun vaaleanpunainen paperi oli hanskassa, piti siihen hakea vakuutusyhtiöltä tarra, todisteena vakutuuksen olemassa olosta.

Seuraava kohde oli "Service Public Fédéral Finances", josta piti hakea LEIMA (täällä tykätään selvästi paljon leimoista...) siihen vaaleanpunaiseen paperiin todisteena verovapaudestamme. Se olikin yllättävä paikka, sillä asia hoitui ihan ilman jonotusta.

Tässä vaiheessa oli leimaa ja lappua jo sen verran, että oli aika mennä suorittamaan varsinainen rekisteröinti. Sen siis hoitaa jokainen itse ja samat rekisterikilvet seuraavat omistajansa mukana autosta toiseen. Lisäksi kilpiä on erilaisia riippuen siitä, millä statuksella satut olemaan.

Toiveikkaana siis marssin rekisteröintitoimistoon ja jonottelin aikani, kunnes pääsin selvittämään asiaani. No, rekisteröintihän ei tietenkään onnistunut, koska mieheni tietoja ei löytynyt vielä "national registeristä". Muuttoilmoitukset on tehty heti tänne muutettuamme ja olemme saaneet henkilökortitkin. Mutta siis sinne varsinaiseen rekisteriin asti ei tietoja ollut vielä päivitetty.

Tavallisen rekisteröinnin sijaan tarjottiin mahdollisuutta ns. kansainväliseen rekisteröintiin (se on määräaikainen ja pitää uusia), mutta sen edellytyksenä oli "green card" vakuutusyhtiöstä ja LEIMA työnantajalta. Ja näitähän ei tietenkään ollut.

Että merci beaucoup vaan. Siispä vakuutusyhtiön konttoriin pyytämään green cardia ja mies työnantajalta pyytämään leimaa lappuun.

Tänään oli edessä uusi yritys rekisteröintitoimistoon. Toiveet eivät olleet erityisen korkealla, mutta rekisteröinti onnistui kuin onnistuikin. Olin tosin siinä kuvitelmassa, että saisin rekisterikilven heti mukaani, mutta eihän se nyt niin helposti käynyt. Sain valita toimituksen kotiin tai autoliikkeeseen ja päädyin liikkeeseen. Saavat asentaa sen suoraan ja teettää siihen myös toisen kilven. Täällä on kumma käytäntö, että rekisteröintikonttorista saa vain yhden kilven ja toinen pitää teettää itse.

Jos homma menee putkeen, niin kilpi on ensi viikon alussa perillä ja sitten pääsemme hakemaan automme vihdoin kotiin. Se on lähes 2 viikkoa odotellut tämän lappushow'n etenemistä autoliikkeen pihassa.

P.S. Tämä on yksinkertaistettu versio tapahtumista. Luonnollisesti asiaan kuuluu kaikenlaista ylimääräistä säätöä, mutta ne ovat toinen tarinansa...