Ich bin ein Berliner

Noin totesi John F. Kennedy Berliinissä vierailessaan. Me pääsimme vierailemaan kaupunkiin viime viikolla. Ryanairilta löytyi superedulliset lennot suoraan Zaventemista.

Terrori-isku Zaventemin lentoasemalle muutti  kuitenkin dramaattisesti matkasuunnitelmiamme. Keskiviikkoaamulle 23.3. varatun lennon kohtalosta ei aluksi ollut mitään tietoa ja aloimme henkisesti varautua siihen, että koko reissu peruuntuu. Myöhään tiistai-iltapäivällä saimme Ryanairilta tiedon, että lento lähtee Charleroista, joka on lentokenttä n. 70 km Brysselistä.

Charleroihin on varsin heikot yhteydet. Mietimme myös lähtemistä omalla autolla. Mutta koska emme tienneet, mihin palaamme, se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Parhaassa tapauksessa me olisimme olleet Zaventemissa ja auto Charleroissa.

Tilataksin saaminen kentälle osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi menimme kahdella taksilla Gare du Midille ja sieltä shuttle busilla Charleroihin. Jo tässä vaiheessa lentokenttämatkailu oli tullut maksamaan enemmän kuin halpalentolippumme.

Charleroissa autot tsekattiin ennen lentokenttäalueelle pääsyä. Kentällä oli vastassa sotilaat ja pommikoirat. Lentokentän aulaan ei päässyt ennen kuin koirat olivat nuuhkineet kaikki matkatavarat. Olimme bussilippujen yhteydessä ostaneet "fast lane" -liput, jolla pääsimme ohituskaistaa turvatarkastukseen. Se sujuikin varsin mutkattomasti ja ehdimme hyvin juoda aamukahvit lentokentällä.

Berliinissä laskeuduimme Schönefeldin lentokentälle. Sehän ei ole pääkenttä, mutta sieltä on kuitenkin hyvä junayhteys ihan keskustaan.

Neljä päivää Berliinissä sujui leppoisasti. Itselle teki kyllä hyvää päästä pois Brysselin hälytyssireenien ääreltä. Lapset jaksoivat varsin reippaasti ja 9-vuotias oli ihan aidon kiinnostunut Berliinin historiasta. Ja kaupungin historiahan on tosi mielenkiintoinen. Siihen kävimme tutustumassa mm. DDR-museossa. Toinen museokohteemme oli Currywurst museum eli makkaramuseo. Lapset viihtyivät vaikka kuinka kauan nakkikiskaa leikkien ja minäkin, joka en makkarasta tykkää, uskaltauduin currywurstia maistamaan ja sehän oli jopa ihan hyvää.

Yksi sadepäivä osui kohdalle, mutta se sujui rattoisasti Lego Discovery centerissä. Sää oli muutenkin varsin kolea, vasta viimeisenä päivänä paistoi aurinko.

Reissun aikana tuli Ryanairilta tieto, että Zaventem pysyy suljettuna, joten myös paluulento on Charleroihin. Puoli kymmenen aikaan illalla kolmen lapsen kanssa sujuvin ja nopein tapa päästä kotiin, oli napata tilataksi. Kalliiksi sekin kävi kukkarolle, mutta onneksi oli ne halvat lentoliput...

Paluu Belgiaan

Paluu Belgiaan oli edessä maanantaina 3.8. Finnlinesin laiva Helsingistä Travemündeen lähti klo 17. Tai sen piti lähteä. Lastaus oli kesken, joten todellinen lähtöaika oli lähempänä klo 18:a.

 

Tiistaipäivä meni merellä. Mitään kovin ihmeellistä tekemistä laivalla ei ole, joten kannattaa olla kyllä omat viihdykkeet mukana. Lapsille on pieni leikkitila, joka on ehkä enemmän pienille lapsille. Isommille oli Playstation3, jossa vanhoja pelejä (NHL09), yksi ohjain ja rikkinäinen johto... Kävimme myös testaamassa saunan ja pienen poreammeen. Hytti onneksi oli tilava, joten lapset saivat sinnekin viriteltyä Barbie-leikin.

Perillä Travemündessa olimme illalla n. klo 21.30. Emme tietenkään heti päässet ajamaan ulos laivasta, vaan jouduimme jonkun aikaa odottamaan. Luvassa oli melkein 700 km ajamista Brysseliin, joten yö meni ajaessa. Klo 5 jälkeen keskiviikkoaamuna olimme kotona. Minä ja mies vaihdoimme ajovuoroja ja pidimme toisiamme hereillä. Esikoisemme sinnitteli myös hereillä klo 3 asti ja jaksoi höpöttää. Mutta ei tuo keskellä yötä ajaminen ole kyllä meikäläisen tapa matkustaa. Tulipa sekin todettua. Helsingistä Travemündeen lauantaisin lähtevien matkustajien on mahdollista yöpyä sunnuntain ja maanantain välinen yö laivalla. Ehkä tuota voisi kokeilla seuraavalla kerralla.

Bryssel-Billund-Jönköping-Tukholma-Helsinki

Missäpä sitä ihminen kesänsä muualla viettäisi kuin Suomessa? Niinpä mekin starttasimme maanantaina 6.7. kohti Suomea. Lähdimme omalla autolla, koska olimme menossa samalla reissulla Tanskan Legolandiin. Lisäksi Suomessa liikkuminen oli helpompaa, kun oli auto käytössä koko ajan.

Kilometrejä Brysselistä Tanskan Billundiin kertyi noin 900 ja ajoaikaa meni noin 12 tuntia. Saksassa oli jonkin verran tietöitä, jotka hidastivat matkaa. Ja lasten kanssa matkustaessa piti tietenkin pitää taukoja. Varsinkin kun kuopuksemme alkoi voida pahoin. Ensimmäinen oksennus osui onneksi taukopaikalle. Sen jälkeen osasimme varustautua muovipussilla, joten sotkuilta onneksi säästyttiin.

Majapaikkaamme saavuimme siis maanantai-iltana. Yövyimme Gregersminde-nimisessä pienessä mökkikylässä muutaman kilometrin päässä Legolandista. Oli kohtuuhintainen ja mukava paikka, jota piti ystävällinen pariskunta. Voin suositella.

Tiistai menikin sitten Legolandissa hurvitellessa. Lapset olisivat varmaan jaksaneet vaikka läpi yön, mutta itsellä ei meinannut kunto kestää. Miellyttävä ja siisti paikka, mutta jonottamiseen kannattaa varautua ainakin, jos on heinäkuussa liikkeellä.

 

Keskiviikkona matkamme jatkui Ruotsin läpi. Noin 600 km ajon jälkeen yövyimme Jönköpingissä Hotelli Savoy'ssa. Perhehuone oli tilava ja edullinen ja aamiainen hyvä. Suositus Savoyllekin. 

Torstain ajo-osuus, runsas 300 km Tukholmaan, tuntuikin lähes naurettavan lyhyeltä. Ruokataukomme kuitenkin venähti niin, että tuli vähän kiire ehtiä Silja Linen lähtöselvitykseen. Oman hupinsa toi keskellä Tukholman ruuhkaa takapenkiltä kuuluva "Mua oksettaa". Onneksi oli muovikassa...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehdimme laivaan ja perjantaiaamuna heräsimme Suomessa, jossa oli edessä 3 viikon loma.

It's London Baby!

Jaksan yhä edelleen hämmästyä siitä, miten lyhyt matka Brysselistä on moneen paikkaan. Lontooseenkin pääsee junalla kahdessa tunnissa! Menneenä viikonloppuna lähdinkin esikoiseni kanssa katsastamaan ihmeitä kanaalin taakse.

Junia Brysselistä Lontooseen menee noin tunnin välein päivässä, ja hinnat vaihtelevat melkoisesti sen mukaan, kuinka hyvissä ajoin matkasi varaat (max. 3kk aikaisemmin) ja mihin aikaan päivästä aiot matkustaa. Jos ajoissa on joustoa, voi matkan saada hyvinkin edullisesti.

Britanniaan matkaaville on Brysselin Midi-asemalla oma terminaalinsa passitarkastuksineen ja turvatarkastuksineen. Iso-Britanniahan ei kuulu Schengen-alueeseen, joten rajamuodollisuudet ovat tiukemmat.

 

Lontoossa liikenne on tietenkin oma lukunsa. Onneksi ei tarvinnut ajaa autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä! Katua ylittäessä piti aina miettiä, mille puolelle katsonkaan. Onneksi useimmissa tienylityspaikoissa on katuun maalattu "Look left" tai "Look right". Busseilla pääsimme kulkemaan varsin sujuvasti ja aina piti tietenkin päästä kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Metrollakin matkasimme ja hengissä selvisimme. Pakko kyllä todeta, että Brysselin nelilinjainen metro on ns. piece of cake lontoolaiseen verrattuna. 

Ja vaikka joukkoliikennettä hyödynsimme, niin paljon myös kävelimme. Askelmittarin mukaan kilmetrejä kertyi kolmen päivän aikana noin 35! Eli reissu meni myös ihan urheilusuorituksesta. 

Hauska yllätys oli, kun huomasin perjantaiaamuna Facebookista, että vanha työkaverini oli myös tyttärensä kanssa matkalla Lontooseen. Niinpä meillä oli lauantaiaamuna treffit London Eye'lla. Näkymät maailmanpyörästä olivat hienot, mutta hinta oli kyllä varsin suolainen (aikuinen ja lapsi yht. 37£).

Muissa maksullisissa kohteissa emme käyneetkään, vaan lähinnä kiertelimme kaupungilla ja nautimme mm. Hyde Parkin ja Kensington Gardenin vihreydestä Hamleys-lelukauppaa unohtamatta. 

Verrattuna belgialaisiin tapaamamme englantilaiset olivat superystävällisiä ja auttavaisia. Lapsenikin sai kohteliaisuuksia osakseen monessa paikassa. Oli myös jotenkin vapauttavaa saada puhua englantia ilman, että pitää jännittää, paljonko vastapuoli ymmärtää. Jostain syystä kuitenkin meinasin monessa paikassa tarjota merciä ja bonjouria. Tuntuikin lähes kotoisalta, kun sai tänään koulun portilla tervehtiä vartijoita bonjourilla.