Tapis de fleur

Joka toinen vuosi Brysselin Grand Place peittyy tuhansilla kukilla yhden elokuisen viikonlopun ajaksi. Tämä tunnetaan nimellä Tapis de fleur eli kukkamatto. Saavuttuamme Brysseliin kaksi vuotta sitten mattoaika oli juuri ohi, mutta tänä vuonna olin Brysselissä niin, että pääsin kukkamattoa ihailemaan.

Ensimmäinen kukkamatto tehtiin jo vuonna 1971 ja vuodesta 1986 lähtien kahden vuoden välein. Teema vaihtelee joka kerta. Tänä vuonna teemana oli Japani, sillä tänä vuonna juhlistettiin Belgian ja Japanin välistä 150-vuotisia diplomaattisia ja ystävyyssuhteita. Mattoa varten vapaaehtoiset asettelivat noin miljoona begoniankukkaa.

Jonottamalla kaupungintalon parvekkeelle ja maksamalla 5 euron pääsymaksun mattoa pääsi ihailemaan myös ylhäältä päin.

Bryssel tänään

Maalbeekin metroaseman edustalla olevat kukat muistuttavat edelleen viimeviikkoisista terrori-iskuista. Yleisesti ottaen kaupungissa on ollut melko rauhallista, johtuen tosin osittain siitä, että moni on tämän viikon pääsiäislomalla. Metrossakin on iltapäivisin ollut melko väljää.

Monen esim. Suomesta matkustavan virkamiehen kulkeminen hankaloituu, koska Zaventemin lentoasema on edelleen suljettu. (En tiedä, koska avataan.) Monet tulevat esim. Amsterdamin kautta ja sieltä nopealla junalla Brysseliin. Tosin tällä viikolla kokouksia ei juurikaan ole lomien takia ollut. Mutta myös lomalaisten matkustaminen on vaatinut poikkeusjärjestelyjä.

Katukuvassa sotilaita on ehkä ilmestynyt myös sellaisiin paikkoihin, joissa niitä ei aikaisemmin ole ollut, kuten kotiasemalleni Roodebeekiin. Muutoin asuinalueellamme arki sujuu ihan normaalisti. Koulu jatkuu ensi viikolla. Saa nähdä, onko siellä uusia turvatoimia.

EU-instituutioiden luona on entiseen tapaan sotilasvartiointi.Tässä on armeijan kalustoa Eurooppa-neuvoston rakennuksen ulkopuolella.

Hernaria ja pannaria

Ei, en ole tekemässä tästä ruokablogia, mutta pakko vaan hehkuttaa, miten uskomattoman hyvältä voi maistua hernekeitto ja pannukakku! Kävimme kollegan kanssa tänään Brysselin Merimieskirkon lounaalla ja kyllä oli hyvää.

Minulla oli myöhemmin tunti ranskan opettajani kanssa ja kerroin hänelle tästä lounaasta. Hieman epäilevästi hän kuunteli selostustani hernekeitosta, johon laitetaan sekaan sinappia ja sipulia. Hän lupasi kyllä käydä joku torstai maistamassa, kun kerroin, että on ihan sallittua syödä myös ilman noita lisukkeita. Pannukakulle oli hieman vaikea löytää ranskankielistä vastinetta. Sanakirjakin antaa sanan "crêpe", joka taas viittaa enemmänkin lettuihin.

Merimieskirkolla toimii myös kirjasto. Lainasinkin esikoiselle muutamat Nummelan ponitallit. Koulun kirjastosta ennen lomia lainatut kirjat on luettu jo moneen kertaan. Itsellekin löytyi dekkari luettavaksi. 

Ich bin ein Berliner

Noin totesi John F. Kennedy Berliinissä vierailessaan. Me pääsimme vierailemaan kaupunkiin viime viikolla. Ryanairilta löytyi superedulliset lennot suoraan Zaventemista.

Terrori-isku Zaventemin lentoasemalle muutti  kuitenkin dramaattisesti matkasuunnitelmiamme. Keskiviikkoaamulle 23.3. varatun lennon kohtalosta ei aluksi ollut mitään tietoa ja aloimme henkisesti varautua siihen, että koko reissu peruuntuu. Myöhään tiistai-iltapäivällä saimme Ryanairilta tiedon, että lento lähtee Charleroista, joka on lentokenttä n. 70 km Brysselistä.

Charleroihin on varsin heikot yhteydet. Mietimme myös lähtemistä omalla autolla. Mutta koska emme tienneet, mihin palaamme, se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Parhaassa tapauksessa me olisimme olleet Zaventemissa ja auto Charleroissa.

Tilataksin saaminen kentälle osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi menimme kahdella taksilla Gare du Midille ja sieltä shuttle busilla Charleroihin. Jo tässä vaiheessa lentokenttämatkailu oli tullut maksamaan enemmän kuin halpalentolippumme.

Charleroissa autot tsekattiin ennen lentokenttäalueelle pääsyä. Kentällä oli vastassa sotilaat ja pommikoirat. Lentokentän aulaan ei päässyt ennen kuin koirat olivat nuuhkineet kaikki matkatavarat. Olimme bussilippujen yhteydessä ostaneet "fast lane" -liput, jolla pääsimme ohituskaistaa turvatarkastukseen. Se sujuikin varsin mutkattomasti ja ehdimme hyvin juoda aamukahvit lentokentällä.

Berliinissä laskeuduimme Schönefeldin lentokentälle. Sehän ei ole pääkenttä, mutta sieltä on kuitenkin hyvä junayhteys ihan keskustaan.

Neljä päivää Berliinissä sujui leppoisasti. Itselle teki kyllä hyvää päästä pois Brysselin hälytyssireenien ääreltä. Lapset jaksoivat varsin reippaasti ja 9-vuotias oli ihan aidon kiinnostunut Berliinin historiasta. Ja kaupungin historiahan on tosi mielenkiintoinen. Siihen kävimme tutustumassa mm. DDR-museossa. Toinen museokohteemme oli Currywurst museum eli makkaramuseo. Lapset viihtyivät vaikka kuinka kauan nakkikiskaa leikkien ja minäkin, joka en makkarasta tykkää, uskaltauduin currywurstia maistamaan ja sehän oli jopa ihan hyvää.

Yksi sadepäivä osui kohdalle, mutta se sujui rattoisasti Lego Discovery centerissä. Sää oli muutenkin varsin kolea, vasta viimeisenä päivänä paistoi aurinko.

Reissun aikana tuli Ryanairilta tieto, että Zaventem pysyy suljettuna, joten myös paluulento on Charleroihin. Puoli kymmenen aikaan illalla kolmen lapsen kanssa sujuvin ja nopein tapa päästä kotiin, oli napata tilataksi. Kalliiksi sekin kävi kukkarolle, mutta onneksi oli ne halvat lentoliput...

Bryssel 22.3.2016

Tiistaina 22.3.2016 lähdin töihin tavalliseen tapaan. Aamu oli jopa normaalia rauhallisempi, koska perheen koululaiset lomailivat ja jäivät kotiin nukkumaan. Sain siis hoitaa kaikki aamupuuhani rauhassa.

Olin juuri päässyt töihin, kun puhelimeeni kilahti Iltasanomien ja YLE:n uutisviestit, joissa kerrottiin, että Brysselissä Zaventemin lentoasemalla on räjähtänyt. Ensimmäinen ajatus oli apua, olisi voinut osua omalle kohdalle, koska meillä oli lennot varattuna seuraavalle aamulle.

Huikkasin muutamalle kollegalle, että nyt on käynyt pahasti ja siirryin seuraamaan netistä uutisia ja kuvia kentältä pakenevista ihmisistä.Ei mennyt kauan, kun tuli tieto, että myös Maalbeekin metroasemalla on räjähtänyt.  Metroasema sijaitsee ihan EU-instituutioiden ja mm. suomalaisen Merimieskirkon vieressä. Oma työpaikkani on asemalta noin kilometrin päässä. Moni tuttava käyttää ko. asemaa päivittäiseen työmatkaansa.

Itse kuljen töihin yleensä bussilla. Se on ehkä aavistuksen hitaampi kuin bussi+metro -vaihtoehto, mutta myös ruuhkattomampi. Ja tällä hetkellä tuntuu myös turvallisemmalta. Sen sijaan iltapäivisin kuljen metrolla kotiinpäin Schumanin asemalta eikä reittini kulje Maalbeekin kautta.

Meitä ohjeistettiin pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan tosin katselin ikkunasta läheisessä puistossa keinuvia lapsia. Koko päivä meni uutisia seuratessa. Hälytysajoneuvojen sireenit ulkoivat taustalla. Seurasin tilannetta lähinnä Twitterin välityksellä ja siellä liikkui niin paljon myös kaikenlaisia huhuja, että alkoi olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä todella oli tapahtunut ja missä.

Facebook otti käyttöön sovelluksen, jota klikkaamalla Brysselissä olevat ja asuvat pystyivät ilmoittamaan olevansa turvassa. Oli helpottavaa seurata tuttavien klikkauksia ja viestejä. Kännykkäverkko oli ylikuormittunut eivätkä puhelimet toimineet kunnolla.

Julkinen liikenne oli kokonaan pysähdyksissä. Niinpä iltapäivällä runsaan 4 km kotimatka taittui kävellen. Schumanilta pois päin kävellessä aurinkoi paistoi ja linnut lauloivat. Hälytyssireenit jäivät taakse ja kotikulmilla oli tosi rauhallista, kuin toinen maailma.

Brysseliläisen liikenteen erikoisuuksia

Brysselissä liikennejärjestelyjen parantaminen on ajankohtainen aihe. Hallintorakenne on hyvin monimutkainen eikä oikein kukaan ole ottanut vastuuta liikenteen ongelmista. Varsinkin Brysselin lähes 30 tunnelin turvallisuustilanne on huono ja niitä on jouduttu sulkemaan. Onneksi nämä eivät –ainakaan toistaiseksi- ole vaikuttaneet omaan kulkemiseeni.


Hiljattain uutisoitiin, että tunnelien korjaus ei oikein etene, koska niiden piirustukset on aikanaan "arkistoitu" erääseen sillanpylvääseen, josta hiiret tai muut jyrsijät ovat käyneet ne pistämässä niin sanotusti parempiin suihin. Aika sanattomaksi vetää.


Toinen melko erikoinen liikennetapahtuma on eiliseltä. Brysselin premetro eli raitiovaunu kulkee osittain maan alla. Eilen illalla joku Range Rover –kuski oli ajanut autonsa yhteen ratikkatunneliin ja jäänyt sinne jumiin. Aikamoisen työn takana oli ollut saada se auto ulos sieltä. Kuski itse oli kieltäytynyt tulemasta ulos ja hänen motiivinsa on epäselvä.
Näin siis sujuu liikenne Brysselissä.

Range Rover jumissa ratikkatunnelissa (kuva www.xpats.com)

Talvi tuli Brysseliin

Hyvää alkanutta vuotta 2016! Tammikuu on tuonut mukanaan uusia tuulia; olen nimittäin aloittanut työt. (Palaan aiheeseen myöhemmin.)

Brysselissäkin on - ainakin paikallisen mittapuun mukaan - talvi. Ja se nyt ei tietenkään ole mitään verrattuna Suomen lumimassoihin ja pakkaseen. Mutta muutama aste pakkasta ja kevyt lumisade saa monen brysseliläisen sekaisin.

Suurimmassa osassa autoissa on vain kesärenkaat. Suomalainenhan kärjistetysti ajelee kesärenkailla missä vaan, mutta useimmilla paikallisilla esim. tilannenopeus on liian kova ja pelti kolisee herkästi. No, me onneksi aika hyvin pärjäämme ilman autoakin eli ei ole pakko lähteä liukastelemaan. Täytyy kyllä antaa julkiselle liikenteelle tunnustusta, että ainakin omat työmatkani ovat sujuneet joutuisasti sääolosuhteista huolimatta.

Viime viikolla naureskelin naapureille, jotka puhdistivat autotallinsa ajoluiskaa sellaisilla lastoilla, joita me käytämme kylpyhuoneen kuivaamiseen. Jäätyneet tuulilasit puolestaan sulatetaan suihkimalla niihin jonkinlaista sulatussprayta. Ja kun pieni lumikerros ilmestyy kadulle, ihmiset kaivavat suolasäkit esille ja suolaavat talojensa edustat. Suomalaista naurattaa.

Jouluntunnelmaa

Brysselin perinteiset joulumarkkinat (Winterpret - Plaisirs d'Hiver) starttasivat marraskuun lopussa ja ovat avoinna aina tammikuun alkuun asti. Kaupungin keskustasta löytyy runsaasti sympaattisia myyntikojuja, luistinrataa, maailmanpyörää, karusellia sekä Grand Placen upea ääni-valoshow.

Terrorismin uhka on jonkin verran vaikuttanut eikä ihmisiä ole ollut liikkeellä yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Esimerkiksi viime sunnuntain jouluparaatia oli seuraamassa paljon edellisvuotta vähemmän katsojia. Vierailimme markkinoilla viime vuonna ja ihastuimme sen verran, että tokihan tänäkin vuonna piti mennä. Emme antaneet terroristien pilata joulun tunnelmaa.

Paluu arkeen

Tänään ollaan vähitellen päästy palailemaan normaaliin arkeen kahden "terroristipäivän" jälkeen. Toisin sanoen turvallisuustilanteesta johtuen Brysselin koulut pysyivät kiinni maanantain ja tiistain. Ylimääräiset vapaapäivät eivät sinänsä ole mitään poikkeuksellisia. Lakot ovat aiheuttaneet ylimääräisiä vapaapäiviä ja viime kesänä suositeltiin kotiin jäämistä kovan helteen vuoksi. Lumisateistakin on jo varoiteltu ts. saattaa vaikeuttaa koulubussien kulkua ja ruoan toimitusta.

Tänään koulut kuitenkin avasivat jälleen ovensa. Eurooppa-koulussakin turvatoimia on tiukennettu ja koulun ympäristössä liikkui aamulla ja iltapäivällä poliiseja. Kouluun ei kuitenkaan edelleenkään ole kohdistunut suoraa uhkaa.

Tunnelma koululla oli aamulla rauhallinen. Terroristeja suurempi turvallisuusuhka oli se, että maternellen luokka oli 20 minuuttia ilman ketään opettajaa. No, meitä oli useampikin vanhempi lapsia vahtimassa. Välitunteja ei saanut vielä ulkona ollenkaan, joten iltapäivällä oli vähän ylikierroksilla käyviä lapsia. Onneksi koulupäivä loppui normaalin keskiviikon tapaan jo puolen päivän jälkeen.

Erinäisistä järjestelyistä johtuen koulussa ei tällä viikolla saa lämmintä ruokaa, joten lapsille pitää laittaa sen verran tuhdit eväät, että niillä pärjää klo 8.30-15. Koulun yhteydessä olevat harrastukset on peruttu maanantaihin asti. Toivon, että pian päästään normaaliin tilanteeseen.

Neljä päivää suljettuna ollut metro palasi tänään osittain liikenteeseen. Tosin vain puolet 69 asemasta on auki ja kaksi linjaa vielä kokonaan pois käytöstä. Meidänkin lähiasemamme on toistaiseksi kiinni. No eipä tarvetta metron käyttöön kovin paljon olekaan. Kielikurssillekin matka taittui tänään normaaliin tapaan fillarilla.

Mitään paniikkitunnelmaa ei ole. Hyvä on muistaa, että mitään iskuja ei ole tapahtunut. Ihmiset ovat rauhallisia, mutta mietteliäitä. Valppaina seuraamme tilanteen kehittymistä.

Kovaa peliä Brysselissä

Viikon viikon terrori-iskut Pariisissa ovat tuntuneet myös Brysselissä.Toimintaa on käytännössä masinoitu Molenbeekin kaupunginosasta käsin ja siellä on suoritettu laajoja etsintöjä, pidätyksiä jne.

Tiistaina Belgian viranomaiset nostivat koko maahan terrorismiuhan toiseksi korkeimmalle tasolle eli kolmoseen. Se merkitsee mahdollista ja todennäköistä uhkaa. Tänään, varhain sunnuntaiaamuna taso nostettiin Brysselin osalta neloseen. Metro ei ole kulkenut, kaupat ovat olleet kiinni ja tilaisuuksia on peruttu. Aseistettuja sotilaita ja panssarivaunuja on kaupungin keskusta pullollaan. Ulkoministeriö on kehottanut suomalaisia varovaisuuteen.

Mieheni lähti aamulla työpaikan koulutustilaisuuteen tietämättömänä turvallisuustilanteen muutoksista. Oli sitten matkalla mm. hämmästellyt poliisipartiota jonkun pakettiauton ympärillä. Työporukan illaksi suunniteltu ravintolaillallinen peruttiin. Suurin osa keskustan ravintoloista taitaakin olla kiinni.

Eurooppa-koulussa "alert level" nostettiin keltaiseen (tasot keltainen, oranssi, punainen) jo Charlie Hebdon jälkeen ja on ollut sitä edelleen. En tiedä, muutetaanko tasoa nyt, mutta joitakin tiukennuksia on jo tehty, kuten palkattu kaksi uutta vartijaa. Kulkua koulun alueella on rajoitettu ja valvontaa tiukennettu. Kouluun ei kuitenkaan ole kohdistunut suoraa uhkaa. Saa nähdä, onko koulu edes auki maanantaina.

Kerroin pari päivää sitten eräälle suomalaiselle sanomalehdelle tunnelmia täältä ja totesin, että meidän jokapäiväiseen elämäämme tilanne ei ole vaikuttanut. Mutta nyt, kun joutuu omaa ulkona liikkumistaankin miettimään, en voi sanoa enää, etteikö vaikuttaisi. 

Suruliputus Eurooppa-koulun pihalla

Sunnuntaisin ei leikata nurmikkoa

Olimme kuulleet huhuja, että täällä on ruohonleikkuu kielletty sunnuntaisin. Varmoja emme kuitenkaan olleet, joten pienellä riskillä mies pisti ruohonleikkurin käyntiin viime sunnuntaina. (Olin itse kerran aikaisemmin leikannut ruohoa sunnuntaina, ilman sanktioita.)

Pihasta oli leikattu noin neljäsosa, kun eräs naapuri ilmestyi portille. Hyvin kohteliaasti hän kertoi, että sunnuntaisin ei ole sallittua leikata nurmikkoa. No eipä siinä sitten mitään. Ruohonleikkuri vaan takaisin varastoon. Mukavaa sinänsä, että naapuri tuli itse sanomaan, eikä soittanut poliisille.

Katsoimme myöhemmin oman kuntamme sivuilta järjestyssääntöjä. Sieltä löytyikin vaatimaton 27 sivun tiedosto täynnä erilaisia säädöksiä. Kaikkia emme opiskelleet, mutta tosiaankin puutarhassa äänekkäiden laitteiden käyttö sunnuntaisin sekä pyhäpäivinä samoin kuin arkisin klo 20-07 on kielletty.

Kyllä välillä joku remontoikin sunnuntaisin, mutta ehkä se sitten on sallittua, kun äänet eivät tule puutarhasta... 

Seuraava päivä maanantai oli Belgiassa pyhäpäivä, joten sääntöjä kunnioittaen pidättäydyimme ruohonleikkuusta myös silloin. Kaikkia se ei kuitenkaan estänyt, vaan eräälläkin pihalla hääräsi oikein puutarhurifirma. Kaksinaismoralismiako? 

Kulttuurishokki ja muita hankaluuksia

Ulkomaille muutto on valtavan iso asia kenelle tahansa. Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa jonkinasteista kulttuurishokkia. Asia nousi mieleeni, kun luin eräältä keskustelupalstalta erään äidin kirjoituksen. Hän oli kuukauden jälkeen melkein jo pakkaamassa laukkuja ja lähdössä takaisin Suomeen.

Omalla kohdalla suurimmat haasteet ovat olleet kieliongelmat sekä ohut tukiverkosto, kun esim. isovanhemmat ovat kaukana.Bryssel on siinä mielessä "helppo" paikka, että täällä on paljon suomalaisia, lapset saa suomen kielellä kouluun, on Suomi-Klubia ja sen kautta kaikenlaista toimintaa ja kerhoa, on Merimieskirkkoa ym. Joka paikassa näin ei tietenkään ole.

Töissä käyvä puoliso saa tietenkin työnsä kautta kontakteja, mutta kotona olevalla voi olla paljon hankalampi tilanne. Lasten kautta olen tutustunut heidän luokkakavereidensa vanhempiin. Menin myös heti mukaan Brysselin Kansallisseuran toimintaan ja sitä kautta olen saanut uusia tuttavuuksia. Asian kääntöpuolena on se, että muita kuin suomalaisia kontakteja ei pahemmin olekaan, joten elämä täällä on tietynlaisessa suomalaiskuplassa.

Suomen Merimieskirkko on julkaissut Ulkosuomalaisen selviytymisoppaan, jonka avulla voi valmistautua ja sopeutua ulkomaille muuton aiheuttamiin joskus odottamattomiin ja usein yllättäviinkin tilanteisiin. Suosittelen kaikille, joille ulkomaille muutto on yhtään ajankohtainen.

Kirppislöytöjä

Brysselin keskustan tuntumassa Marollesin alueella sijaitsee Place du Jeu de Balle, joka on ollut tunnettu markkinapaikka jo lähes vuosisadan ajan. Myyjiä on paikalla vuoden jokaisena päivänä aamukuudesta alkaen iltapäivään asti.

Myynnissä on aivan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. (Seuraan Paskat kirppislöydöt -blogia ja voin vakuuttaa, että aika paljon aineistoa saisi ko. blogiinkin...) Vaikka kelvollista ostettavaa ei välttämättä löydykään, on paikka tunnelmansa vuoksi kyllä käymisen arvoinen. Väkeä on runsaasti; sekä ostajia että myyjiä. Tunnelma on iloinen ja kansainvälinen. Muista tinkiä!