Englantia, ranskaa, saksaa...

Kaksi vuotta takana elämää ja kouluelämää takana Brysselissä enkä ole vieläkään kirjoittanut mitään kieltenopiskelusta. Eurooppa-koulussa ensimmäinen vieras kieli eli LII-kieli valitaan ekasta luokasta lähtien. Vaihtoehtoina ovat englanti, ranska ja saksa. Opetusta on ainakin alemmilla luokilla 30 min päivässä. Jossain vaiheessa määrä kai lisääntyy. Yläkouluun mentäessä (eli Suomen kuutosluokka) osa reaaliaineista on sillä vieraalla kielellä.


Kieltenopetussysteemiä sen paremmin tuntematta valitsimme lapsille LII-kieleksi ranskan, lähinnä ranskankielisen ympäristön vuoksi. Kun opetusta on tuollainen määrä viikossa, voisi kuvitella, että lapset oppisivat nopeastikin. Ja kissanviikset! Kieltenopetusryhmissä on lapsia sekaisin kaikilta kieliosastoilta ja hyvin erilaisista lähtökohdista. On toisaalta meidän umpisuomenkielisiä lapsia sekä toisaalta kotona ranskaa toisena kielenä puhuvia lapsia. Hiljainen suomalaislapsi suistuu helposti sivuraiteelle.


Vasta kolmannesta luokasta lähtien on tukiopetusta sitä tarvitseville. Tukiopetus ja varsinaiset kielitunnit eivät tietenkään ole mitenkään keskenään synkronoituja, vaan tunneilla voidaan tehdä täysin eri juttuja. Kyselimme viime syksynä vanhimman lapsen ranskan opettajalta, miten sujuu. Vastaus oli, että lapsi ei puhu mitään ja kannattaisi ottaa yksityistunteja. Ranskalaisen ajattelutavan mukaisesti vika on oppilaassa, ei tietenkään opetuksessa. Miettikääpä, jos suomalaisessa koulussa ensimmäisenä tukitoimena esitettäisiin yksityistunteja.


Yritimme erään toisen perheen kanssa esittää koululle, että suomalaisille lapsille olisi hyödyllistä järjestää tukiopetusta suomalaisen opettajan kanssa, mutta se ei koulun mukaan ollut mahdollista. Päädyimme lopulta omaan, suomalaiseen yksityisopettajaan. Tunti viikossa hänen kanssaan on tuonut uutta potkua lapsen ranskan opiskeluun.


Keskimmäisen, tokaluokkaisen lapsen kohdalla teimme pohdintojen jälkeen päätöksen anoa LII-kielen vaihtoa ranskasta englantiin tulevasta syksystä lähtien. Vaihto siis on mahdollista, mutta se vaatii perustellun hakemuksen ja kielitestin vaihdettavassa kielessä.


Olimme yhteydessä englannin kielen koordinaattoriin, joka erittäin ymmärtäväisesti suhtautui tilanteeseemme ja antoi meille itseopiskeluohjeet ja -aiheet kielitestiä varten. Kielitesti oli keväällä pari viikkoa ennen koulun päättymistä ja sen jälkeen englannin opettaja teki arvionsa siitä, onko lapsella edellytyksiä siirtyä englannin ryhmään.


Tämä asia käsiteltiin virallisesti nk. Conseil de classissa, jossa oli kaikki lapsen opettajat paikalla. Siinä arvioidaan mm. lapsen edistyminen ja käytös yleisestikin ja sitten käsitellään esim. juuri kielenvaihdot. Jos joku opettaja olisi vastustanut kielenvaihtoa, olisi asia mennyt äänestykseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. (Ihan suoraan sanottuna vähän jännitti, että ranskan opettaja olisi saanut päähänsä vaatia äänestystä.) Lopullisen päätöksen teki rehtori Conseil de classin pohjalta. Ihanan byrokraattista.


Kuopus aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan. Kieleksi valitsimme englannin. On tylsä juttu, että huonosti organisoitu ranskan opetus pilaa mahdollisuudet sitä opiskella niin, että jotain edistystäkin tapahtuisi.

Joulumieltä

Terroriuhkataso Brysselissä on edelleen tasolla kolme. Se tarkoittaa vakavaa uhkaa. Aikaisempi Brysselin alueen uhkataso neljä tarkoitti hyvin vakavaa uhkaa. Koululla turvatoimet ovat edelleen olleet tehostettuja, tosin mielestäni hyvin näennäisiä. Jossain kohtaa on myös menty hieman liiallisuuksiin ja monella vanhemmalla on ollut kärsivällisyys koetuksella.

Monia koulun tilaisuuksia on turvallisuussyistä peruttu, mutta Suomen osaston tämänpäiväiselle joulujuhlalle saatiin onneksi lupa. Tosin ilmoittautumis- ja muut turvaohjeet olivat sitä luokkaa, että jossain vaiheessa epäilin koko touhun mielekkyyttä. Mutta koulupa yllätti positiivisesti ja vanhempien sisääntulo sujui varsin jouhevasti.

Kirjaston vapaaehtoiset myivät kahvia ja pullaa, tunnelma oli leppoisa ja kaiken kruunasi tietenkin lasten hienot esitykset Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden hengessä.

Viimeinen koulupäivä on tiistaina. Koulu jatkuu taas 7.1. Me suuntaamme joulunviettoon Suomeen. Toiveissa olisi valkea joulu, mutta ainakin Helsingin sääennusteen mukaan toive vaikuttaa lähinnä utopistiselta.

Iloista joulunaikaa! 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

...kun suomalaisvanhemmat pistettiin Eurooppa-koulun portin taakse seuraamaan itsenäisyyspäivän lipunnostoseremoniaa. Turvallisuussyyt, jälleen kerran. Onneksi Maamme-laulu raikasi aidan toisellakin puolelle.

Paluu arkeen

Tänään ollaan vähitellen päästy palailemaan normaaliin arkeen kahden "terroristipäivän" jälkeen. Toisin sanoen turvallisuustilanteesta johtuen Brysselin koulut pysyivät kiinni maanantain ja tiistain. Ylimääräiset vapaapäivät eivät sinänsä ole mitään poikkeuksellisia. Lakot ovat aiheuttaneet ylimääräisiä vapaapäiviä ja viime kesänä suositeltiin kotiin jäämistä kovan helteen vuoksi. Lumisateistakin on jo varoiteltu ts. saattaa vaikeuttaa koulubussien kulkua ja ruoan toimitusta.

Tänään koulut kuitenkin avasivat jälleen ovensa. Eurooppa-koulussakin turvatoimia on tiukennettu ja koulun ympäristössä liikkui aamulla ja iltapäivällä poliiseja. Kouluun ei kuitenkaan edelleenkään ole kohdistunut suoraa uhkaa.

Tunnelma koululla oli aamulla rauhallinen. Terroristeja suurempi turvallisuusuhka oli se, että maternellen luokka oli 20 minuuttia ilman ketään opettajaa. No, meitä oli useampikin vanhempi lapsia vahtimassa. Välitunteja ei saanut vielä ulkona ollenkaan, joten iltapäivällä oli vähän ylikierroksilla käyviä lapsia. Onneksi koulupäivä loppui normaalin keskiviikon tapaan jo puolen päivän jälkeen.

Erinäisistä järjestelyistä johtuen koulussa ei tällä viikolla saa lämmintä ruokaa, joten lapsille pitää laittaa sen verran tuhdit eväät, että niillä pärjää klo 8.30-15. Koulun yhteydessä olevat harrastukset on peruttu maanantaihin asti. Toivon, että pian päästään normaaliin tilanteeseen.

Neljä päivää suljettuna ollut metro palasi tänään osittain liikenteeseen. Tosin vain puolet 69 asemasta on auki ja kaksi linjaa vielä kokonaan pois käytöstä. Meidänkin lähiasemamme on toistaiseksi kiinni. No eipä tarvetta metron käyttöön kovin paljon olekaan. Kielikurssillekin matka taittui tänään normaaliin tapaan fillarilla.

Mitään paniikkitunnelmaa ei ole. Hyvä on muistaa, että mitään iskuja ei ole tapahtunut. Ihmiset ovat rauhallisia, mutta mietteliäitä. Valppaina seuraamme tilanteen kehittymistä.

Sadekello soi

Jatkan edellisen postaukseni pukeutumisteemaa. Olin nimittäin viime viikolla Eurooppa-koulun alakoulun luokkaedustajien ja rehtorin tapaamisessa. (Jokaiselta luokalta on valittu neljä edustajaa vanhempainyhdistyksen vuosikokoukseen ja samalla on mahdollisuus näihin pienimutoisempiin juttuihin. Itse olen eskariluokan edustaja.)

Tapaamisessa käytiin läpi kaikenlaista, mutta päällimmäisenä jäi mieleeni kysymys siitä, voiko sateella ulkoilla. Koulussahan soitetaan ns. sadekelloa silloin, kun sataa niin paljon, ettei ulkona voi olla. Kello taitaa soida aika pienestä tihkusateestakin. Itselleni selvisi vasta tänä syksynä, että sadekello ei tarkoita sitä, että voi mennä sisälle, vaan että PITÄÄ olla sisällä. Suomalaiselle siis täysin käsittämätön ajatus.

Tapaamisessa eräs (ilmeisesti ruotsalainen) vanhempi yritti tiedustella ulkoilumahdollisuutta, koska pohjoisen ihmiset ovat siihen tottuneet ja osaavat pukeutuakin. Rehtori kuitenkin totesi, että sadesäällä ollaan sisällä, koska monikulttuurisessa ympäristössä konsensusta ulkoilun ja asianmukaisen pukeutumisen merkityksestä tuskin saadaan aikaan. Näillä siis mennään.

Lakkoilua ja miten siitä viestitään

Jaahas, huomenna on luvassa tämän lukuvuoden ensimmäinen lakkopäivä. EU-instituutioita lakko ei koske, mutta ainakin joukkoliikenne joltain osin pysähtyy. Koulumme rehtori lähetti perjantaina tiedotteen, jossa todettiin mm. "The school will remain open for children whose parents need to send them to school." Suomennettuna siis parempi pysyä kotona. Luvatonta poissaoloa ei tule.

Eilen iltapäivällä vanhempainyhdistys APEEE lähetti oman tiedotteensa, jossa kerrottiin koulubussien kulkevan normaalisti (joskin valvojavajausta saattaa olla) ja koulun jälkeiset harrastukset pyörivät normaalisti. Viestin lopetus oli tyly kuittaus koululle: "We expect 7 October to be a normal teaching day, as it will be a normal working day in the European institutions."

Niinpä tänään aamupäivällä rehtori lähetti vielä uuden tiedotteen: "We therefore want to confirm that our pupils are welcome to school on Wednesday 7 October 2015." Luvattomia poissaoloja ei kuitenkaan tule.

No meidän lapset jäävät joka tapauksessa kotiin. Tuo sekava viestintä ei varsinaisesti houkuttele pistämään lapsia kouluun.

Lisäys 7.10.2015 klo 13

Klo 11.50 alakoulun rehtorilta tuli viesti: "This message to tell you that all school services are fully functionning today."

Turvallisia leikkejä

Muistan Suomessa joskus ihmetelleeni lastemme päiväkodin pihalla kovin matalalla roikkuvia keinuja. Ei tarvinnut olla erityisen pitkä lapsi, kun keinuminen oli hankalaa jalkojen laahatessa maata. Syyksi kerrottiin joku eurooppalainen turvallisuusstandardi. Muutenkin suomalaiset leikkipaikat ovat varsin turvallisia - välillä jopa liiallisuuksiin asti, kun ruusupensaankin katsotaan olevan liian vaarallinen.

No mitenkäs se turvallisuus sitten täällä Euroopan ytimessä? Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Paitsi että kuvissa oleva leikkipaikka näyttää todella ankealta, se tuskin täyttää mitään turvallisuusstandardeja.

Kyseessä ei ole mikään syrjäseudun pikku puistikko, vaan Eurooppa-koulun esikoulun eli maternellen leikkipaikka. Jo koko viime vuoden ajan puhuttiin, että piha tullaan kokonaisuudessaan kunnostamaan. Piti olla pääsiäisenä ja ties koska. Mitään ei ikinä tapahtunut. Kesäloman jälkeen toiveikkaasti ajattelin, että piha on varmaan nyt tosi hieno. No, edes nurmikkoa ei ollut leikattu.

Tänään kuulin, että leikkipaikkaan varattu määräraha olisikin käytetty koulun futiskenttään ja rahat on nyt loppu, joten leikkivälineet repsottakoot edelleen.

Lähestyin rehtoria ja tiedustelin, mikä on korjauksen aikataulu ja ilmaisin huoleni siitä, että piha ei ole turvallinen. (Rahankäytöstä futiskenttään en maininnut.) Rehtori vastasi ja ilmoitti, että aikataulua ei ole, koska rahaa ei ole. Ehkä vuonna 2016. 

Kuulin myös, että pihalla olisi suoritettu tarkastus, jossa leikkialue on todettu käyttökelvottomaksi. Rehtorin mukaan mitään tarkastusta ei kuitenkaan ole ollut. Oli tai ei, Suomessa vastaavassa kunnossa paikka olisi suljettu jo aikoja sitten.

Back to school

Eurooppa-koulun lukuvuosi alkoi eilen. Meiltä koulutielle lähtivät kolmasluokkalainen, tokaluokkalainen sekä eskarilainen. Jännitystä oli ilmassa. Isommilla koululaisilla oli vastassa uudet opettajat ja tokalle luokalle oli tulossa myös paljon uusia oppilaita. Eskarilaisella oli tutut opettajat, mutta uusi luokkatila ja paljon vaihtuvuutta kavereissa. Moni viime vuoden kaveri siirtyi ekalle ja uusia, pienempiä eskareita tuli tilalle.

Moni vanhempi oli lastaan saattamassa, mikä tietenkin ruuhkautti liikenteen koulun luona. Vartijat portilla jakoivat vanhemmille vierailijatarroja (en tiedä, miksi) ja tuo tarrashow aiheutti portille useiden metrien jonon. 

Koulun pihalla oli pieni kaaos, kun kukaan ei oikein tiennyt, minne mennä. Kolmasluokkalainen löysi onneksi heti kavereitansa ja saatoin tokaluokkalaisen oman opettajan luo. Eskarilainenkin löysi paikkansa. Tämän jälkeen ohjasin vielä muutaman eksyneen lampaan omaan paikkaansa. Rehtori tietenkin piti kovaa kuria, että ylimääräisiä vanhempia ei päässyt koulurakennukseen seikkailemaan.

Koulu loppui, loma alkoi

Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen bloginpitäjä yrittää kunnostautua. Kahdessa kuukaudessa on tietenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja tuskin kaikkea muistan/jaksan yhteen postaukseen edes kirjoittaa.

Lukuvuosi Eurooppa-koulussa päättyi 3.7. eli noin kuukautta myöhemmin kuin Suomessa. Vastaavasti koulu alkaa vasta 2.9., kun taas useimmissa Suomen kouluissa koulutyö alkaa tällä viikolla.

Viimeinen kouluviikko oli helteisen kuuma lämpötilan kohotessa päivittäin yli 30 asteen. Keskiviikkona tulikin koululta sähköpostilla hellevaroitus, jossa mm. todettiin, että torstaille oli luvattu kovaa hellettä ja lasten mahdollisia poissaoloja katsotaan läpi sormien. Niinpä mekin pidimme lapset kotona.

Perjantaina olikin sitten päätösseremoniat. Alakoulun Suomen osastolla on perinteisesti yhteinen tilaisuus, jossa ekaluokkalaiset kukittavat vitosluokkalaiset, jotka siirtyvät yläkouluun sekä koulusta poislähtevät oppilaat. Ja tietysti laulettiin myös Suvivirsi.

 

Koulun loppumista vietettiin vähän haikeissa tunnelmissa, koska kahdella vanhimmalla tytöllä vaihtuu opettaja. Esikoisemme opettaja ottaa uuden ekaluokan haltuunsa ja keskimmäisemme opettajalla puolestaan tuli maksimimäärä vuosia (9) täyteen Eurooppa-koulussa. Niinpä jouduimme hyvästelemään nuo ihanat opettajat, jotka olivat kyllä suurena tukena ensimmäisen Eurooppa-kouluvuoden aikana. 

Virallista todistustenjakoa ei ollut, vaan ne oli tylsästi sähköisesti saatavilla. Molemmilla tytöillä oli kyllä hyvät todistukset. Ei voi kuin olla ylpeä.

Näin lisätään turvallisuutta koulussa - belgialaiseen tapaan osa II

Kirjoitin eilen Eurooppa-koulussa käyttöön otetuista turvallisuustoimenpiteistä. Lasten henkilökorteissa käytetyt kuvat ovat muuten syksyllä koulukuvauksen yhteydessä otettuja. On kuitenkin lapsia, jotka ovat aloittaneet koulun vasta kuvauksen jälkeen. Näiden lasten korteissa ei siis ole kuvaa lainkaan. Lapsen voisi varmaan siis hakea myös vaikka kauppakuitilla.

No, nyt noita turvallisuustoimenpiteitä onkin jo lanseerattu lisää. Maanantaista lähtien nimittäin alakoululaisten vanhemmat kerätään koulun portin läheisyyteen karsinaan, jossa odotetaan omaa lasta. Aikaisemmin lapset on haettu sieltä pihalta. Tällä uudella toimintatavalla ehkäistään kuulemma asiattomien pääsy koulun pihalle. Asiaa koskevan tiedotteen mukaan oli laitettu oikein kuvatkin.

Ai niin, Suomen eskariluokan ulko-ovi, jonka kautta lapset normaalisti haetaan, on koko lukuvuoden ollut rikki. Lapset haetaan edelleen poikkeuksellisesti ns. hakuluokasta. On toki ymmärrettävää, että nämä erilaiset turvatoimenpiteet ovat vieneet aikaa mm. siltä oven korjaamiselta. Samoin kuulemma rakennuksen kolmannesta kerroksesta puuttuvat paloportaat.

Näin lisätään turvallisuutta koulussa - belgialaiseen tapaan

Kyllä suomalainen byrokraatti kalpenee taas belgialaisen lajitoverinsa rinnalla. Koululla on nimittäin saatu taas muutama hallintoihminen työllistettyä. Jo ennen joulua lanseerattiin käytäntö, että jos vanhempi hakee lapsensa koulusta kesken koulupäivän esim. lääkärikäynnille, pitää rehtorilta olla kirjallinen lupa. Tätä proseduuria on nyt muokattu siten, että se menee joten kuten näin:

- vanhempi täyttää word-lomakkeen
- vanhempi lähettää lomakkeen sähköpostilla rehtorille
- rehtori allekirjoittaa lomakkeen
- lomake toimitetaan portille vartijoille
- vanhempi saa tiedon, että lomake on vartijoilla
- vanhempi menee koulun portille ja saa vartijoilta lomakkeen
- vanhempi hakee lapsensa ja näyttää lupalapun opettajalle
- poistuttaessa lomake palautetaan vartijoille

Facile! Tämä lomakeshow siis lisää koululaisten turvallisuutta. Minulle ei tosin ole vielä selvinnyt, miten.

Turvallisuutta lisää kuulemma myös toinen uusi käytäntö, joka eskareille astui voimaan tänään. (Tulee vissiin alakoululaisillekin.) Kyseessä ovat henkilökortit. Korttia pitää näyttää aamuisin vartijalle lasta vietäessä ja iltapäivällä lasta haettessa. Kyseinen henkilökortti on tosiasiassa laminoitu paperinpala, jossa on lapsen kuva, teksti "Elève Maternelle", lapsen nimi ja luokka. Kuka tahansa pystyy itse askartelemaan samanlaisia.Haluaisin myös nähdä, alkaako joku vartijoista vertailla, onko kortin kuvassa ja vanhemman käsipuolessa sama lapsi.

Kuinkahan paljon näihinkin proseduureihin on käytetty työtunteja?

Lakot lakkoiltu

Edellisessä postauksessani kerroin lakoista. Lakot on nyt lakkoiltu. Meidän lapsemme olivat siis kotona kummatkin päivät. Varsinkin toisena päivänä suomalaislapsia oli paikalla aika vähän. Eskarissa ja ekalla luokalla oli vissiin kaksi lasta, tokalla luokalla ei ketään. Yläkoulun puolella oli yksi suomalaislapsi.

Mitä ideaa on sitten ylipäänsä pitää koulu auki? Kuulin, että pari vuotta sitten koulu oli suljettu lumimyrskyn vuoksi. Silloin kuitenkin jotkut vanhemmat olivat valittaneet, että kyllä koulun pitää olla auki. Nyt sitten koulu oli auki, mutta ei siellä kyllä mitään opetusta ollut tarjolla, koska opettajia oli kielletty opettamasta, jotta poissa olleet eivät jää jälkeen.

Lakko

Brysselissä lakkoillaan sekä 8. että 15.12. Mm. julkinen liikenne ei toimi ollenkaan. En itseasiassa ole ihan tarkkaan selvillä, mitä kaikkia ammattiryhmiä lakot koskevat.

Eurooppa-koulu on kyllä auki, mutta koulukuljetuksia ei pystytä järjestämään, ruokaa ei ole tarjolla eikä ehkä opettajiakaan. Opettajat eivät toki lakkoile, mutta varsinkin kauempaa kulkevien voi olla hyvin hankala päästä työpaikalleen. Takeita opetuksen järjestämisestä tai lasten sataprosenttisesta valvonnasta ei kuitenkaan ole.

Koululta tuli jo sähköpostia, jossa kysyttiin vapaaehtoisten vanhempia apua. Osallistun kyllä ihan mielelläni vaikkapa koulun retkille, mutta en kyllä miksikään palkattomaksi opettajaksi ryhdy kaaoksen keskellä.

Alakoulun rehtori ilmoitti, että luvattomat poissaolot hyväksytään. Koko koulun johtajalta tuli viesti: "The school will be open on Monday 8th December and 15th December for children whose parents need to send them to school." Rivien välistä voi lukea, että kannattaa pitää lapset kotona. Mekin teemme niin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Eurooppa-koulun pihalla nostettiin tänä aamuna lippu salkoon itsenäisen Suomen kunniaksi. Maamme-laulu kajahti komeasti.

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää!

Päiväni kirjastontätinä

Eurooppa-koulussa toimii eri kieliosastoilla omat kirjastonsa. Ala- ja yläkoulujen kirjastot ovat erikseen. En tiedä, miten homma toimii yläkoulun puolella, mutta alakoulussa joka luokalla on kerran viikossa kirjastotunti, jolloin käydään kirjastossa lukemassa ja palauttamassa lainassa olleita ja lainaamassa uusia kirjoja.

 

Koko kirjastossa on yksi palkattu työntekijä, mutta muutoin homma pyörii kirjojen hankinnoista lähtien vapaaehtoisvoimin. Olen itse ollut aina ahkera lukija ja joskus pienenä haaveilin kirjastonhoitajan ammatista. Niinpä ilmoittauduinkin mielelläni vapaaehtoiseksi vanhemmaksi suomalaiseen kirjastoon. Tänään olin ensimmäistä kertaa harjoittelemassa kirjastontätinä oloa. 

Kirjastossa kävivät 1.-3. -luokkalaiset, joukossa omatkin lapseni. Meillä suosikkeja ovat tällä hetkellä Risto Räppääjät, jotka tosin on melkein kaikki jo luettu. Oli muuten hauska huomata, että lainattavien kirjojen joukossa kulki niitäkin kirjoja, joita olen itse lapsena lukenut; Merja Jalon hevoskirjoja ja Enid Blytonin kirjoja.

Kirjoja saadaan lahjoituksena ja niitä myös ostetaan kerätyillä varoilla.  Suomenkielisellä osastolla on n. 4000 lainattavaa nidettä. Tosi upea juttu, että suomalaislapset pääsevät lukemaan monipuolisesti omalla äidinkielellään!

Terveystarkastuksessa

Kyllä aika lämmöllä ajattelin tänään suomalaisia kouluterveystarkastuksia, vaikka joskus ne tuntuivatkin vähän ajan haaskaamiselta. Kävin tänään ekaluokkalaisemme kanssa paikallisessa tarkastuksessa. Suomessa vanhemmat ovat lähes 100-prosenttisesti käynneillä mukana. Täällä vanhemman mukanaolo taitaa olla enemmänkin poikkeus.

Oma lapseni tuli paikalle luokkakaverinsa kanssa. Kahden terveydenhoitajan huoneessa oli ennestään jo neljä lasta. Varsinaista odotustilaa ei ollut. Kaksi oli tarkastuksessa, yksi oli sairas ja yhdellä käsi paketissa. Siinä sitten kaiken härdellin keskellä katsottiin pituus ja paino, jonka jälkeen tuupattiin lääkärin luo. Lääkäri sentäs oli omassa huoneessaan. Tässä vaiheessa terveydenhoitajien luo tuotiin myös pihalla kaatunut ja huulensa satuttanut itkevä poika. Lääkäri katsoi korvat ja suun, kuunteli keuhkot ja sydämen ja voilà, se oli siinä. Sitten takaisin terveydenhoitajien luo, jotka siis samaan aikaan yrittävät pitää huolta itkevästä pojasta.

Kaiken mekkalan keskellä testattiin vielä kuulo ja näkö. Lopuksi kehoitus tsekkauttaa näköä jossain vaiheessa, käynnistä lappu kouraan, merci ja au revoir! Missään vaiheessa ei kysytty, mitä kuuluu. Ça va?

Koulukuria vanhemmille

Lasten vieminen kouluun ja hakeminen koulusta ovat erityinen show'nsa. (Moni kulkee koulubussilla, mutta osa lapsista saatetaan.) Ensinnäkään koulun pihalle ei kuka tahansa mene notkumaan milloin tahansa. Piha on aidattu ja portilla on vartija. Portit avataan vain koulun alkaessa ja päättyessä ja muina aikoina pitää vartijoille selvittää asiansa.

Kouluaikojen ulkopuolella ei pihalle ole asiaa. Täällä ei todellakaan tunneta koulujen pihoja minään lähiliikuntapaikkoina!

Kolmosluokkalaiset ja siitä vanhemmat kulkevat pääportista. Eskarit ja eka- ja tokaluokkalaiset eli meidänkin lapset kulkevat pienemmästä portista. Eskarilapset viedään ihan sisälle asti. Koululaiset puolestaan jatkavat matkaa vielä eskarirakennuksen ohi alakoulun pihalle.

Ensimmäisellä viikolla vanhemmat pääsivät saattamaan pienemmät koululaisetkin ihan pihalle asti. Viime viikolla pihan nurkalle ilmestyi aita, jossa oli joku opettaja Kiss and goodbye -kyltin kanssa. Siinä piti sanoa heipat. Vanhempia ei pidemmälle päästetty. Meidän ekaluokkalainen vähän hermostui asiasta, koska hänelle on jännä paikka mennä yksin ison ja meluisan pihan poikki oman luokan jonopaikalle.

Tällä viikolla otteet kovenivat. Eka- ja tokaluokkalaiset pitäisi nyt jättää ihan sinne portille ja sanoa heipat. Kuria vanhemmille on ollut pitämässä itse alakoulun rehtori. No, meillä on kun on mukana pieni eskarilainen, niin hänen siivellään olen minä päässyt saattamaan isommatkin koululaiset ihan sinne koulupihan nurkalle. En oikein uskalla edes ajatella, mitä ekaluokkalaisemme tuumaisi, jos jättäisin hänet kauas portille.

Kun koulupäivä päättyy, eskarilaiset haetaan ns. hakuluokasta. Yritän olla tosi täsmällisesti paikalla, koska tiedän eskarilaisen hermostuvan, jos kaverit lähtevät ja häntä ei heti haetakaan. Tänään en ollut ensimmäisten joukossa paikalla ja kun pahoittelin asiaa, sain tiukan vastauksen: "Olisit soittanut!" (Jäi vähän epäselväksi, kenelle. Hieman alle 4-vuotiaalla ei siis todellakaan ole omaa kännykkää!)

Toisekseen minun pitää kiiruhtaa alakoulun puolelle hakemaan isompia lapsia. Alakoululaisten kohdalla on nimittäin systeemi, että luokka tulee opettajan johdolla ulos. Tässä vaiheessa vanhempien pitää napata "noutolapset" mukaan. Loput lapset opettaja saattaa koulubusseille. Jos tästä noutohetkestä myöhästyy, lapsi joutuu lähtemään koulubusseille, koska lasta ei jätetä yksin pihalle, jos hakijaa ei ole. Lapsia ei toki laiteta mihinkään bussiin, vaan he palaavat opettajan kanssa pihalle, mutta koko touhuun saattaa mennä 15-20 minuuttia.

Eskarilta tulee usein vähän kiire ehtiä ja kerran ekaluokkalaisemme meinasi joutua bussikierrokselle. Sain juosta perään ja napata lapsen kiinni. Nyt on onneksi jo pari tuttua vanhempaa, jotka voivat tarvittaessa noukkia omatkin lapset.

Koulutielle

Koko tyttökolmikkomme aloitti tänään koulutaipaleensa. Jokainen tietenkin vietiin eri puolille koulua eri aikaan. Me asumme niin lähellä koulua, että matka taittuu kävellen muutamassa minuutissa. Täällä lapset eivät kulje suomalaiseen tapaan itsekseen, vaan heidät saatetaan kouluun tai he kulkevat koulubussilla. Koulun ympäristössä olikin aamulla melkoinen sutina. Tokaluokkalainen jätettiin esimmäiseksi opettajansa ja luokkatovereidensa pariin. Urheasti hän solahti sinne muiden joukkoon.

Sitten oli pikku eskarilaisemme vuoro. Täytyy sanoa, että pari kertaa tuli ikävä Järvenpäässä päivähoidon aloituksessa käytössä olevaa "pehmeää laskua", jossa lapsen hoitaja vierailee perheen luona ja päiväkodissa käydään kaikessa rauhassa tutustumassa. Täällä lapsi tuupattiin 24 muun joukkoon, sanottiin heipat ja toivottiin, että ei kovin paljon itke. Kotihoidosta tulevalle lapselle homma olisi varmasti ollut täydellinen shokki. Meidän kuopuksellamme oli onneksi jo pari vuotta päiväkotielämää takana. Lapsi taisi olla niin hämillään, ettei tajunnut edes itkeä ja reippaasti jäi sinne muiden joukkoon.

Ekaluokkalaisille olikin vähän enemmän seremonioita. Opettaja tavattiin pihalla, josta lapset menivät yhdessä luokkaan jättämään reppunsa. Sillä aikaa me vanhemmat siirryimme juhlasaliin, jossa rehtori puhui, kuoro lauloi ja "Oodi ilolle" tahdissa eri kieliosastojen ekaluokkalaiset marssivat saliin. Yleisö taputti, lapset vilkuttivat ja valokuvia otettiin. Ohjelmassa oli vähän sekoilua, mihin eräs vanhempi totesikin, että on tyypillistä belgialaista; mahtipontista ja huonosti organisoitua.

Suomessa keskustellaan jatkuvasti opetusryhmien koosta. Vertailun vuoksi täällä kuulemma 30 oppilasta on maksimimäärä. Jos sen yli menee, ryhmä jaetaan kahtia. Ekaluokalla on nyt n. 20 oppilasta ja tokaluokalla 26. Mitään jakotunteja tai avustajia ei täällä ole. Eskariryhmässä on 25 lasta ja yksi kokopäiväinen opettaja ja yksi osa-aikainen. Jos tulisi yksi lapsi lisää, osa-aikaisesta tulisi kokopäiväinen. On siinä aikamoinen homma olla yksin 25 4-6 -vuotiaan lapsen kanssa.

Tänään oli lyhyt päivä eli lapset haettiin n. klo 12.30. Kaikilla oli sujunut hyvin. Nuorimman osalta olin tosin vain hänen oman kertomuksensa varassa. "Oli kivaa. Yksi porkkana jäi syömättä ja vettä juomatta. Vähän itketti, kun tuli äitiä ikävä, mutta sitten se yksi täti lohdutti minua."

Ecole européenne

Eurooppa-koulun lukuvuosi starttaa tiistaina. Jännää! Eurooppa-koulujahan kaupungista löytyy kaikkiaan neljä. Suomenkielinen osasto on EEB2:ssa. Suomalaiset lapset saavat siis opetusta suomen kielellä. Opetussuunnitelma tosin poikkeaa suomalaisesta (kuten moni muukin asia, mutta niistä lisää myöhemmin.)

Meiltä koulutielle lähtevät kaikki muut paitsi minä. Tai minä olen saattojoukoissa. 8-vuotias esikoisemme kävi ekaluokan Suomessa ja jatkaa täällä tokalle luokalle. Täällä ekaluokka aloitetaan jo 6-vuotiaana, joten keskimmäisemme, joka Suomessa olisi aloittanut eskarin, onkin ykskaks ekaluokkalainen. Kuopuksemme puolestaan aloittaa nursery schoolissa eli paikallisessa eskarissa. Se on kaksivuotinen ja aloitetaan sinä vuonna, kun lapsi täyttää neljä.

Kouluun hakeminen oli oma shownsa. Hillitön määrä lomakkeita piti täyttää ja liittää mukaan virkatodistusta ja valokuvatkin. Lapset näyttivät Prisman valokuva-automaatissa otetuissa kuvissa lähinnä etsintäkuulutetuilta, mutta onneksi eivät koulupaikat jääneet pärstäkertoimesta kiinni. Vahvistukset koulupaikoista saimme heinäkuun lopulla.

Lapsille on ollut hieman hankala kertoa koulusta, koska emme ole oikein itsekään tienneet mitään kaikista käytänteistä. Perjantaina kävimme koululla ja tapasimme tokaluokkalaisemme opettajan, joka näytti meille vähän paikkoja. Käynnin jälkeen tokaluokkalainen totesi, että opettaja vaikutti kivalta ja hänestä on mukava mennä kouluun.

Huomenna on vanhempainillat sekä nursery schoolin että ekaluokkalaisten vanhemmille. Täytynee varata muistiinpanovälineet mukaan.