Sadekello soi

Jatkan edellisen postaukseni pukeutumisteemaa. Olin nimittäin viime viikolla Eurooppa-koulun alakoulun luokkaedustajien ja rehtorin tapaamisessa. (Jokaiselta luokalta on valittu neljä edustajaa vanhempainyhdistyksen vuosikokoukseen ja samalla on mahdollisuus näihin pienimutoisempiin juttuihin. Itse olen eskariluokan edustaja.)

Tapaamisessa käytiin läpi kaikenlaista, mutta päällimmäisenä jäi mieleeni kysymys siitä, voiko sateella ulkoilla. Koulussahan soitetaan ns. sadekelloa silloin, kun sataa niin paljon, ettei ulkona voi olla. Kello taitaa soida aika pienestä tihkusateestakin. Itselleni selvisi vasta tänä syksynä, että sadekello ei tarkoita sitä, että voi mennä sisälle, vaan että PITÄÄ olla sisällä. Suomalaiselle siis täysin käsittämätön ajatus.

Tapaamisessa eräs (ilmeisesti ruotsalainen) vanhempi yritti tiedustella ulkoilumahdollisuutta, koska pohjoisen ihmiset ovat siihen tottuneet ja osaavat pukeutuakin. Rehtori kuitenkin totesi, että sadesäällä ollaan sisällä, koska monikulttuurisessa ympäristössä konsensusta ulkoilun ja asianmukaisen pukeutumisen merkityksestä tuskin saadaan aikaan. Näillä siis mennään.

Lakkoilua ja miten siitä viestitään

Jaahas, huomenna on luvassa tämän lukuvuoden ensimmäinen lakkopäivä. EU-instituutioita lakko ei koske, mutta ainakin joukkoliikenne joltain osin pysähtyy. Koulumme rehtori lähetti perjantaina tiedotteen, jossa todettiin mm. "The school will remain open for children whose parents need to send them to school." Suomennettuna siis parempi pysyä kotona. Luvatonta poissaoloa ei tule.

Eilen iltapäivällä vanhempainyhdistys APEEE lähetti oman tiedotteensa, jossa kerrottiin koulubussien kulkevan normaalisti (joskin valvojavajausta saattaa olla) ja koulun jälkeiset harrastukset pyörivät normaalisti. Viestin lopetus oli tyly kuittaus koululle: "We expect 7 October to be a normal teaching day, as it will be a normal working day in the European institutions."

Niinpä tänään aamupäivällä rehtori lähetti vielä uuden tiedotteen: "We therefore want to confirm that our pupils are welcome to school on Wednesday 7 October 2015." Luvattomia poissaoloja ei kuitenkaan tule.

No meidän lapset jäävät joka tapauksessa kotiin. Tuo sekava viestintä ei varsinaisesti houkuttele pistämään lapsia kouluun.

Lisäys 7.10.2015 klo 13

Klo 11.50 alakoulun rehtorilta tuli viesti: "This message to tell you that all school services are fully functionning today."

Turvallisia leikkejä

Muistan Suomessa joskus ihmetelleeni lastemme päiväkodin pihalla kovin matalalla roikkuvia keinuja. Ei tarvinnut olla erityisen pitkä lapsi, kun keinuminen oli hankalaa jalkojen laahatessa maata. Syyksi kerrottiin joku eurooppalainen turvallisuusstandardi. Muutenkin suomalaiset leikkipaikat ovat varsin turvallisia - välillä jopa liiallisuuksiin asti, kun ruusupensaankin katsotaan olevan liian vaarallinen.

No mitenkäs se turvallisuus sitten täällä Euroopan ytimessä? Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Paitsi että kuvissa oleva leikkipaikka näyttää todella ankealta, se tuskin täyttää mitään turvallisuusstandardeja.

Kyseessä ei ole mikään syrjäseudun pikku puistikko, vaan Eurooppa-koulun esikoulun eli maternellen leikkipaikka. Jo koko viime vuoden ajan puhuttiin, että piha tullaan kokonaisuudessaan kunnostamaan. Piti olla pääsiäisenä ja ties koska. Mitään ei ikinä tapahtunut. Kesäloman jälkeen toiveikkaasti ajattelin, että piha on varmaan nyt tosi hieno. No, edes nurmikkoa ei ollut leikattu.

Tänään kuulin, että leikkipaikkaan varattu määräraha olisikin käytetty koulun futiskenttään ja rahat on nyt loppu, joten leikkivälineet repsottakoot edelleen.

Lähestyin rehtoria ja tiedustelin, mikä on korjauksen aikataulu ja ilmaisin huoleni siitä, että piha ei ole turvallinen. (Rahankäytöstä futiskenttään en maininnut.) Rehtori vastasi ja ilmoitti, että aikataulua ei ole, koska rahaa ei ole. Ehkä vuonna 2016. 

Kuulin myös, että pihalla olisi suoritettu tarkastus, jossa leikkialue on todettu käyttökelvottomaksi. Rehtorin mukaan mitään tarkastusta ei kuitenkaan ole ollut. Oli tai ei, Suomessa vastaavassa kunnossa paikka olisi suljettu jo aikoja sitten.

Back to school

Eurooppa-koulun lukuvuosi alkoi eilen. Meiltä koulutielle lähtivät kolmasluokkalainen, tokaluokkalainen sekä eskarilainen. Jännitystä oli ilmassa. Isommilla koululaisilla oli vastassa uudet opettajat ja tokalle luokalle oli tulossa myös paljon uusia oppilaita. Eskarilaisella oli tutut opettajat, mutta uusi luokkatila ja paljon vaihtuvuutta kavereissa. Moni viime vuoden kaveri siirtyi ekalle ja uusia, pienempiä eskareita tuli tilalle.

Moni vanhempi oli lastaan saattamassa, mikä tietenkin ruuhkautti liikenteen koulun luona. Vartijat portilla jakoivat vanhemmille vierailijatarroja (en tiedä, miksi) ja tuo tarrashow aiheutti portille useiden metrien jonon. 

Koulun pihalla oli pieni kaaos, kun kukaan ei oikein tiennyt, minne mennä. Kolmasluokkalainen löysi onneksi heti kavereitansa ja saatoin tokaluokkalaisen oman opettajan luo. Eskarilainenkin löysi paikkansa. Tämän jälkeen ohjasin vielä muutaman eksyneen lampaan omaan paikkaansa. Rehtori tietenkin piti kovaa kuria, että ylimääräisiä vanhempia ei päässyt koulurakennukseen seikkailemaan.

Näin lisätään turvallisuutta koulussa - belgialaiseen tapaan osa II

Kirjoitin eilen Eurooppa-koulussa käyttöön otetuista turvallisuustoimenpiteistä. Lasten henkilökorteissa käytetyt kuvat ovat muuten syksyllä koulukuvauksen yhteydessä otettuja. On kuitenkin lapsia, jotka ovat aloittaneet koulun vasta kuvauksen jälkeen. Näiden lasten korteissa ei siis ole kuvaa lainkaan. Lapsen voisi varmaan siis hakea myös vaikka kauppakuitilla.

No, nyt noita turvallisuustoimenpiteitä onkin jo lanseerattu lisää. Maanantaista lähtien nimittäin alakoululaisten vanhemmat kerätään koulun portin läheisyyteen karsinaan, jossa odotetaan omaa lasta. Aikaisemmin lapset on haettu sieltä pihalta. Tällä uudella toimintatavalla ehkäistään kuulemma asiattomien pääsy koulun pihalle. Asiaa koskevan tiedotteen mukaan oli laitettu oikein kuvatkin.

Ai niin, Suomen eskariluokan ulko-ovi, jonka kautta lapset normaalisti haetaan, on koko lukuvuoden ollut rikki. Lapset haetaan edelleen poikkeuksellisesti ns. hakuluokasta. On toki ymmärrettävää, että nämä erilaiset turvatoimenpiteet ovat vieneet aikaa mm. siltä oven korjaamiselta. Samoin kuulemma rakennuksen kolmannesta kerroksesta puuttuvat paloportaat.

Lakko

Brysselissä lakkoillaan sekä 8. että 15.12. Mm. julkinen liikenne ei toimi ollenkaan. En itseasiassa ole ihan tarkkaan selvillä, mitä kaikkia ammattiryhmiä lakot koskevat.

Eurooppa-koulu on kyllä auki, mutta koulukuljetuksia ei pystytä järjestämään, ruokaa ei ole tarjolla eikä ehkä opettajiakaan. Opettajat eivät toki lakkoile, mutta varsinkin kauempaa kulkevien voi olla hyvin hankala päästä työpaikalleen. Takeita opetuksen järjestämisestä tai lasten sataprosenttisesta valvonnasta ei kuitenkaan ole.

Koululta tuli jo sähköpostia, jossa kysyttiin vapaaehtoisten vanhempia apua. Osallistun kyllä ihan mielelläni vaikkapa koulun retkille, mutta en kyllä miksikään palkattomaksi opettajaksi ryhdy kaaoksen keskellä.

Alakoulun rehtori ilmoitti, että luvattomat poissaolot hyväksytään. Koko koulun johtajalta tuli viesti: "The school will be open on Monday 8th December and 15th December for children whose parents need to send them to school." Rivien välistä voi lukea, että kannattaa pitää lapset kotona. Mekin teemme niin.

Terveystarkastuksessa

Kyllä aika lämmöllä ajattelin tänään suomalaisia kouluterveystarkastuksia, vaikka joskus ne tuntuivatkin vähän ajan haaskaamiselta. Kävin tänään ekaluokkalaisemme kanssa paikallisessa tarkastuksessa. Suomessa vanhemmat ovat lähes 100-prosenttisesti käynneillä mukana. Täällä vanhemman mukanaolo taitaa olla enemmänkin poikkeus.

Oma lapseni tuli paikalle luokkakaverinsa kanssa. Kahden terveydenhoitajan huoneessa oli ennestään jo neljä lasta. Varsinaista odotustilaa ei ollut. Kaksi oli tarkastuksessa, yksi oli sairas ja yhdellä käsi paketissa. Siinä sitten kaiken härdellin keskellä katsottiin pituus ja paino, jonka jälkeen tuupattiin lääkärin luo. Lääkäri sentäs oli omassa huoneessaan. Tässä vaiheessa terveydenhoitajien luo tuotiin myös pihalla kaatunut ja huulensa satuttanut itkevä poika. Lääkäri katsoi korvat ja suun, kuunteli keuhkot ja sydämen ja voilà, se oli siinä. Sitten takaisin terveydenhoitajien luo, jotka siis samaan aikaan yrittävät pitää huolta itkevästä pojasta.

Kaiken mekkalan keskellä testattiin vielä kuulo ja näkö. Lopuksi kehoitus tsekkauttaa näköä jossain vaiheessa, käynnistä lappu kouraan, merci ja au revoir! Missään vaiheessa ei kysytty, mitä kuuluu. Ça va?

Koulukuria vanhemmille

Lasten vieminen kouluun ja hakeminen koulusta ovat erityinen show'nsa. (Moni kulkee koulubussilla, mutta osa lapsista saatetaan.) Ensinnäkään koulun pihalle ei kuka tahansa mene notkumaan milloin tahansa. Piha on aidattu ja portilla on vartija. Portit avataan vain koulun alkaessa ja päättyessä ja muina aikoina pitää vartijoille selvittää asiansa.

Kouluaikojen ulkopuolella ei pihalle ole asiaa. Täällä ei todellakaan tunneta koulujen pihoja minään lähiliikuntapaikkoina!

Kolmosluokkalaiset ja siitä vanhemmat kulkevat pääportista. Eskarit ja eka- ja tokaluokkalaiset eli meidänkin lapset kulkevat pienemmästä portista. Eskarilapset viedään ihan sisälle asti. Koululaiset puolestaan jatkavat matkaa vielä eskarirakennuksen ohi alakoulun pihalle.

Ensimmäisellä viikolla vanhemmat pääsivät saattamaan pienemmät koululaisetkin ihan pihalle asti. Viime viikolla pihan nurkalle ilmestyi aita, jossa oli joku opettaja Kiss and goodbye -kyltin kanssa. Siinä piti sanoa heipat. Vanhempia ei pidemmälle päästetty. Meidän ekaluokkalainen vähän hermostui asiasta, koska hänelle on jännä paikka mennä yksin ison ja meluisan pihan poikki oman luokan jonopaikalle.

Tällä viikolla otteet kovenivat. Eka- ja tokaluokkalaiset pitäisi nyt jättää ihan sinne portille ja sanoa heipat. Kuria vanhemmille on ollut pitämässä itse alakoulun rehtori. No, meillä on kun on mukana pieni eskarilainen, niin hänen siivellään olen minä päässyt saattamaan isommatkin koululaiset ihan sinne koulupihan nurkalle. En oikein uskalla edes ajatella, mitä ekaluokkalaisemme tuumaisi, jos jättäisin hänet kauas portille.

Kun koulupäivä päättyy, eskarilaiset haetaan ns. hakuluokasta. Yritän olla tosi täsmällisesti paikalla, koska tiedän eskarilaisen hermostuvan, jos kaverit lähtevät ja häntä ei heti haetakaan. Tänään en ollut ensimmäisten joukossa paikalla ja kun pahoittelin asiaa, sain tiukan vastauksen: "Olisit soittanut!" (Jäi vähän epäselväksi, kenelle. Hieman alle 4-vuotiaalla ei siis todellakaan ole omaa kännykkää!)

Toisekseen minun pitää kiiruhtaa alakoulun puolelle hakemaan isompia lapsia. Alakoululaisten kohdalla on nimittäin systeemi, että luokka tulee opettajan johdolla ulos. Tässä vaiheessa vanhempien pitää napata "noutolapset" mukaan. Loput lapset opettaja saattaa koulubusseille. Jos tästä noutohetkestä myöhästyy, lapsi joutuu lähtemään koulubusseille, koska lasta ei jätetä yksin pihalle, jos hakijaa ei ole. Lapsia ei toki laiteta mihinkään bussiin, vaan he palaavat opettajan kanssa pihalle, mutta koko touhuun saattaa mennä 15-20 minuuttia.

Eskarilta tulee usein vähän kiire ehtiä ja kerran ekaluokkalaisemme meinasi joutua bussikierrokselle. Sain juosta perään ja napata lapsen kiinni. Nyt on onneksi jo pari tuttua vanhempaa, jotka voivat tarvittaessa noukkia omatkin lapset.

Koulutielle

Koko tyttökolmikkomme aloitti tänään koulutaipaleensa. Jokainen tietenkin vietiin eri puolille koulua eri aikaan. Me asumme niin lähellä koulua, että matka taittuu kävellen muutamassa minuutissa. Täällä lapset eivät kulje suomalaiseen tapaan itsekseen, vaan heidät saatetaan kouluun tai he kulkevat koulubussilla. Koulun ympäristössä olikin aamulla melkoinen sutina. Tokaluokkalainen jätettiin esimmäiseksi opettajansa ja luokkatovereidensa pariin. Urheasti hän solahti sinne muiden joukkoon.

Sitten oli pikku eskarilaisemme vuoro. Täytyy sanoa, että pari kertaa tuli ikävä Järvenpäässä päivähoidon aloituksessa käytössä olevaa "pehmeää laskua", jossa lapsen hoitaja vierailee perheen luona ja päiväkodissa käydään kaikessa rauhassa tutustumassa. Täällä lapsi tuupattiin 24 muun joukkoon, sanottiin heipat ja toivottiin, että ei kovin paljon itke. Kotihoidosta tulevalle lapselle homma olisi varmasti ollut täydellinen shokki. Meidän kuopuksellamme oli onneksi jo pari vuotta päiväkotielämää takana. Lapsi taisi olla niin hämillään, ettei tajunnut edes itkeä ja reippaasti jäi sinne muiden joukkoon.

Ekaluokkalaisille olikin vähän enemmän seremonioita. Opettaja tavattiin pihalla, josta lapset menivät yhdessä luokkaan jättämään reppunsa. Sillä aikaa me vanhemmat siirryimme juhlasaliin, jossa rehtori puhui, kuoro lauloi ja "Oodi ilolle" tahdissa eri kieliosastojen ekaluokkalaiset marssivat saliin. Yleisö taputti, lapset vilkuttivat ja valokuvia otettiin. Ohjelmassa oli vähän sekoilua, mihin eräs vanhempi totesikin, että on tyypillistä belgialaista; mahtipontista ja huonosti organisoitua.

Suomessa keskustellaan jatkuvasti opetusryhmien koosta. Vertailun vuoksi täällä kuulemma 30 oppilasta on maksimimäärä. Jos sen yli menee, ryhmä jaetaan kahtia. Ekaluokalla on nyt n. 20 oppilasta ja tokaluokalla 26. Mitään jakotunteja tai avustajia ei täällä ole. Eskariryhmässä on 25 lasta ja yksi kokopäiväinen opettaja ja yksi osa-aikainen. Jos tulisi yksi lapsi lisää, osa-aikaisesta tulisi kokopäiväinen. On siinä aikamoinen homma olla yksin 25 4-6 -vuotiaan lapsen kanssa.

Tänään oli lyhyt päivä eli lapset haettiin n. klo 12.30. Kaikilla oli sujunut hyvin. Nuorimman osalta olin tosin vain hänen oman kertomuksensa varassa. "Oli kivaa. Yksi porkkana jäi syömättä ja vettä juomatta. Vähän itketti, kun tuli äitiä ikävä, mutta sitten se yksi täti lohdutti minua."

Ecole européenne

Eurooppa-koulun lukuvuosi starttaa tiistaina. Jännää! Eurooppa-koulujahan kaupungista löytyy kaikkiaan neljä. Suomenkielinen osasto on EEB2:ssa. Suomalaiset lapset saavat siis opetusta suomen kielellä. Opetussuunnitelma tosin poikkeaa suomalaisesta (kuten moni muukin asia, mutta niistä lisää myöhemmin.)

Meiltä koulutielle lähtevät kaikki muut paitsi minä. Tai minä olen saattojoukoissa. 8-vuotias esikoisemme kävi ekaluokan Suomessa ja jatkaa täällä tokalle luokalle. Täällä ekaluokka aloitetaan jo 6-vuotiaana, joten keskimmäisemme, joka Suomessa olisi aloittanut eskarin, onkin ykskaks ekaluokkalainen. Kuopuksemme puolestaan aloittaa nursery schoolissa eli paikallisessa eskarissa. Se on kaksivuotinen ja aloitetaan sinä vuonna, kun lapsi täyttää neljä.

Kouluun hakeminen oli oma shownsa. Hillitön määrä lomakkeita piti täyttää ja liittää mukaan virkatodistusta ja valokuvatkin. Lapset näyttivät Prisman valokuva-automaatissa otetuissa kuvissa lähinnä etsintäkuulutetuilta, mutta onneksi eivät koulupaikat jääneet pärstäkertoimesta kiinni. Vahvistukset koulupaikoista saimme heinäkuun lopulla.

Lapsille on ollut hieman hankala kertoa koulusta, koska emme ole oikein itsekään tienneet mitään kaikista käytänteistä. Perjantaina kävimme koululla ja tapasimme tokaluokkalaisemme opettajan, joka näytti meille vähän paikkoja. Käynnin jälkeen tokaluokkalainen totesi, että opettaja vaikutti kivalta ja hänestä on mukava mennä kouluun.

Huomenna on vanhempainillat sekä nursery schoolin että ekaluokkalaisten vanhemmille. Täytynee varata muistiinpanovälineet mukaan.