Bryssel tänään

Maalbeekin metroaseman edustalla olevat kukat muistuttavat edelleen viimeviikkoisista terrori-iskuista. Yleisesti ottaen kaupungissa on ollut melko rauhallista, johtuen tosin osittain siitä, että moni on tämän viikon pääsiäislomalla. Metrossakin on iltapäivisin ollut melko väljää.

Monen esim. Suomesta matkustavan virkamiehen kulkeminen hankaloituu, koska Zaventemin lentoasema on edelleen suljettu. (En tiedä, koska avataan.) Monet tulevat esim. Amsterdamin kautta ja sieltä nopealla junalla Brysseliin. Tosin tällä viikolla kokouksia ei juurikaan ole lomien takia ollut. Mutta myös lomalaisten matkustaminen on vaatinut poikkeusjärjestelyjä.

Katukuvassa sotilaita on ehkä ilmestynyt myös sellaisiin paikkoihin, joissa niitä ei aikaisemmin ole ollut, kuten kotiasemalleni Roodebeekiin. Muutoin asuinalueellamme arki sujuu ihan normaalisti. Koulu jatkuu ensi viikolla. Saa nähdä, onko siellä uusia turvatoimia.

EU-instituutioiden luona on entiseen tapaan sotilasvartiointi.Tässä on armeijan kalustoa Eurooppa-neuvoston rakennuksen ulkopuolella.

Ich bin ein Berliner

Noin totesi John F. Kennedy Berliinissä vierailessaan. Me pääsimme vierailemaan kaupunkiin viime viikolla. Ryanairilta löytyi superedulliset lennot suoraan Zaventemista.

Terrori-isku Zaventemin lentoasemalle muutti  kuitenkin dramaattisesti matkasuunnitelmiamme. Keskiviikkoaamulle 23.3. varatun lennon kohtalosta ei aluksi ollut mitään tietoa ja aloimme henkisesti varautua siihen, että koko reissu peruuntuu. Myöhään tiistai-iltapäivällä saimme Ryanairilta tiedon, että lento lähtee Charleroista, joka on lentokenttä n. 70 km Brysselistä.

Charleroihin on varsin heikot yhteydet. Mietimme myös lähtemistä omalla autolla. Mutta koska emme tienneet, mihin palaamme, se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Parhaassa tapauksessa me olisimme olleet Zaventemissa ja auto Charleroissa.

Tilataksin saaminen kentälle osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi menimme kahdella taksilla Gare du Midille ja sieltä shuttle busilla Charleroihin. Jo tässä vaiheessa lentokenttämatkailu oli tullut maksamaan enemmän kuin halpalentolippumme.

Charleroissa autot tsekattiin ennen lentokenttäalueelle pääsyä. Kentällä oli vastassa sotilaat ja pommikoirat. Lentokentän aulaan ei päässyt ennen kuin koirat olivat nuuhkineet kaikki matkatavarat. Olimme bussilippujen yhteydessä ostaneet "fast lane" -liput, jolla pääsimme ohituskaistaa turvatarkastukseen. Se sujuikin varsin mutkattomasti ja ehdimme hyvin juoda aamukahvit lentokentällä.

Berliinissä laskeuduimme Schönefeldin lentokentälle. Sehän ei ole pääkenttä, mutta sieltä on kuitenkin hyvä junayhteys ihan keskustaan.

Neljä päivää Berliinissä sujui leppoisasti. Itselle teki kyllä hyvää päästä pois Brysselin hälytyssireenien ääreltä. Lapset jaksoivat varsin reippaasti ja 9-vuotias oli ihan aidon kiinnostunut Berliinin historiasta. Ja kaupungin historiahan on tosi mielenkiintoinen. Siihen kävimme tutustumassa mm. DDR-museossa. Toinen museokohteemme oli Currywurst museum eli makkaramuseo. Lapset viihtyivät vaikka kuinka kauan nakkikiskaa leikkien ja minäkin, joka en makkarasta tykkää, uskaltauduin currywurstia maistamaan ja sehän oli jopa ihan hyvää.

Yksi sadepäivä osui kohdalle, mutta se sujui rattoisasti Lego Discovery centerissä. Sää oli muutenkin varsin kolea, vasta viimeisenä päivänä paistoi aurinko.

Reissun aikana tuli Ryanairilta tieto, että Zaventem pysyy suljettuna, joten myös paluulento on Charleroihin. Puoli kymmenen aikaan illalla kolmen lapsen kanssa sujuvin ja nopein tapa päästä kotiin, oli napata tilataksi. Kalliiksi sekin kävi kukkarolle, mutta onneksi oli ne halvat lentoliput...

Bryssel 22.3.2016

Tiistaina 22.3.2016 lähdin töihin tavalliseen tapaan. Aamu oli jopa normaalia rauhallisempi, koska perheen koululaiset lomailivat ja jäivät kotiin nukkumaan. Sain siis hoitaa kaikki aamupuuhani rauhassa.

Olin juuri päässyt töihin, kun puhelimeeni kilahti Iltasanomien ja YLE:n uutisviestit, joissa kerrottiin, että Brysselissä Zaventemin lentoasemalla on räjähtänyt. Ensimmäinen ajatus oli apua, olisi voinut osua omalle kohdalle, koska meillä oli lennot varattuna seuraavalle aamulle.

Huikkasin muutamalle kollegalle, että nyt on käynyt pahasti ja siirryin seuraamaan netistä uutisia ja kuvia kentältä pakenevista ihmisistä.Ei mennyt kauan, kun tuli tieto, että myös Maalbeekin metroasemalla on räjähtänyt.  Metroasema sijaitsee ihan EU-instituutioiden ja mm. suomalaisen Merimieskirkon vieressä. Oma työpaikkani on asemalta noin kilometrin päässä. Moni tuttava käyttää ko. asemaa päivittäiseen työmatkaansa.

Itse kuljen töihin yleensä bussilla. Se on ehkä aavistuksen hitaampi kuin bussi+metro -vaihtoehto, mutta myös ruuhkattomampi. Ja tällä hetkellä tuntuu myös turvallisemmalta. Sen sijaan iltapäivisin kuljen metrolla kotiinpäin Schumanin asemalta eikä reittini kulje Maalbeekin kautta.

Meitä ohjeistettiin pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan tosin katselin ikkunasta läheisessä puistossa keinuvia lapsia. Koko päivä meni uutisia seuratessa. Hälytysajoneuvojen sireenit ulkoivat taustalla. Seurasin tilannetta lähinnä Twitterin välityksellä ja siellä liikkui niin paljon myös kaikenlaisia huhuja, että alkoi olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä todella oli tapahtunut ja missä.

Facebook otti käyttöön sovelluksen, jota klikkaamalla Brysselissä olevat ja asuvat pystyivät ilmoittamaan olevansa turvassa. Oli helpottavaa seurata tuttavien klikkauksia ja viestejä. Kännykkäverkko oli ylikuormittunut eivätkä puhelimet toimineet kunnolla.

Julkinen liikenne oli kokonaan pysähdyksissä. Niinpä iltapäivällä runsaan 4 km kotimatka taittui kävellen. Schumanilta pois päin kävellessä aurinkoi paistoi ja linnut lauloivat. Hälytyssireenit jäivät taakse ja kotikulmilla oli tosi rauhallista, kuin toinen maailma.

Joulumieltä

Terroriuhkataso Brysselissä on edelleen tasolla kolme. Se tarkoittaa vakavaa uhkaa. Aikaisempi Brysselin alueen uhkataso neljä tarkoitti hyvin vakavaa uhkaa. Koululla turvatoimet ovat edelleen olleet tehostettuja, tosin mielestäni hyvin näennäisiä. Jossain kohtaa on myös menty hieman liiallisuuksiin ja monella vanhemmalla on ollut kärsivällisyys koetuksella.

Monia koulun tilaisuuksia on turvallisuussyistä peruttu, mutta Suomen osaston tämänpäiväiselle joulujuhlalle saatiin onneksi lupa. Tosin ilmoittautumis- ja muut turvaohjeet olivat sitä luokkaa, että jossain vaiheessa epäilin koko touhun mielekkyyttä. Mutta koulupa yllätti positiivisesti ja vanhempien sisääntulo sujui varsin jouhevasti.

Kirjaston vapaaehtoiset myivät kahvia ja pullaa, tunnelma oli leppoisa ja kaiken kruunasi tietenkin lasten hienot esitykset Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden hengessä.

Viimeinen koulupäivä on tiistaina. Koulu jatkuu taas 7.1. Me suuntaamme joulunviettoon Suomeen. Toiveissa olisi valkea joulu, mutta ainakin Helsingin sääennusteen mukaan toive vaikuttaa lähinnä utopistiselta.

Iloista joulunaikaa! 

Paluu arkeen

Tänään ollaan vähitellen päästy palailemaan normaaliin arkeen kahden "terroristipäivän" jälkeen. Toisin sanoen turvallisuustilanteesta johtuen Brysselin koulut pysyivät kiinni maanantain ja tiistain. Ylimääräiset vapaapäivät eivät sinänsä ole mitään poikkeuksellisia. Lakot ovat aiheuttaneet ylimääräisiä vapaapäiviä ja viime kesänä suositeltiin kotiin jäämistä kovan helteen vuoksi. Lumisateistakin on jo varoiteltu ts. saattaa vaikeuttaa koulubussien kulkua ja ruoan toimitusta.

Tänään koulut kuitenkin avasivat jälleen ovensa. Eurooppa-koulussakin turvatoimia on tiukennettu ja koulun ympäristössä liikkui aamulla ja iltapäivällä poliiseja. Kouluun ei kuitenkaan edelleenkään ole kohdistunut suoraa uhkaa.

Tunnelma koululla oli aamulla rauhallinen. Terroristeja suurempi turvallisuusuhka oli se, että maternellen luokka oli 20 minuuttia ilman ketään opettajaa. No, meitä oli useampikin vanhempi lapsia vahtimassa. Välitunteja ei saanut vielä ulkona ollenkaan, joten iltapäivällä oli vähän ylikierroksilla käyviä lapsia. Onneksi koulupäivä loppui normaalin keskiviikon tapaan jo puolen päivän jälkeen.

Erinäisistä järjestelyistä johtuen koulussa ei tällä viikolla saa lämmintä ruokaa, joten lapsille pitää laittaa sen verran tuhdit eväät, että niillä pärjää klo 8.30-15. Koulun yhteydessä olevat harrastukset on peruttu maanantaihin asti. Toivon, että pian päästään normaaliin tilanteeseen.

Neljä päivää suljettuna ollut metro palasi tänään osittain liikenteeseen. Tosin vain puolet 69 asemasta on auki ja kaksi linjaa vielä kokonaan pois käytöstä. Meidänkin lähiasemamme on toistaiseksi kiinni. No eipä tarvetta metron käyttöön kovin paljon olekaan. Kielikurssillekin matka taittui tänään normaaliin tapaan fillarilla.

Mitään paniikkitunnelmaa ei ole. Hyvä on muistaa, että mitään iskuja ei ole tapahtunut. Ihmiset ovat rauhallisia, mutta mietteliäitä. Valppaina seuraamme tilanteen kehittymistä.

Kovaa peliä Brysselissä

Viikon viikon terrori-iskut Pariisissa ovat tuntuneet myös Brysselissä.Toimintaa on käytännössä masinoitu Molenbeekin kaupunginosasta käsin ja siellä on suoritettu laajoja etsintöjä, pidätyksiä jne.

Tiistaina Belgian viranomaiset nostivat koko maahan terrorismiuhan toiseksi korkeimmalle tasolle eli kolmoseen. Se merkitsee mahdollista ja todennäköistä uhkaa. Tänään, varhain sunnuntaiaamuna taso nostettiin Brysselin osalta neloseen. Metro ei ole kulkenut, kaupat ovat olleet kiinni ja tilaisuuksia on peruttu. Aseistettuja sotilaita ja panssarivaunuja on kaupungin keskusta pullollaan. Ulkoministeriö on kehottanut suomalaisia varovaisuuteen.

Mieheni lähti aamulla työpaikan koulutustilaisuuteen tietämättömänä turvallisuustilanteen muutoksista. Oli sitten matkalla mm. hämmästellyt poliisipartiota jonkun pakettiauton ympärillä. Työporukan illaksi suunniteltu ravintolaillallinen peruttiin. Suurin osa keskustan ravintoloista taitaakin olla kiinni.

Eurooppa-koulussa "alert level" nostettiin keltaiseen (tasot keltainen, oranssi, punainen) jo Charlie Hebdon jälkeen ja on ollut sitä edelleen. En tiedä, muutetaanko tasoa nyt, mutta joitakin tiukennuksia on jo tehty, kuten palkattu kaksi uutta vartijaa. Kulkua koulun alueella on rajoitettu ja valvontaa tiukennettu. Kouluun ei kuitenkaan ole kohdistunut suoraa uhkaa. Saa nähdä, onko koulu edes auki maanantaina.

Kerroin pari päivää sitten eräälle suomalaiselle sanomalehdelle tunnelmia täältä ja totesin, että meidän jokapäiväiseen elämäämme tilanne ei ole vaikuttanut. Mutta nyt, kun joutuu omaa ulkona liikkumistaankin miettimään, en voi sanoa enää, etteikö vaikuttaisi. 

Suruliputus Eurooppa-koulun pihalla