Englantia, ranskaa, saksaa...

Kaksi vuotta takana elämää ja kouluelämää takana Brysselissä enkä ole vieläkään kirjoittanut mitään kieltenopiskelusta. Eurooppa-koulussa ensimmäinen vieras kieli eli LII-kieli valitaan ekasta luokasta lähtien. Vaihtoehtoina ovat englanti, ranska ja saksa. Opetusta on ainakin alemmilla luokilla 30 min päivässä. Jossain vaiheessa määrä kai lisääntyy. Yläkouluun mentäessä (eli Suomen kuutosluokka) osa reaaliaineista on sillä vieraalla kielellä.


Kieltenopetussysteemiä sen paremmin tuntematta valitsimme lapsille LII-kieleksi ranskan, lähinnä ranskankielisen ympäristön vuoksi. Kun opetusta on tuollainen määrä viikossa, voisi kuvitella, että lapset oppisivat nopeastikin. Ja kissanviikset! Kieltenopetusryhmissä on lapsia sekaisin kaikilta kieliosastoilta ja hyvin erilaisista lähtökohdista. On toisaalta meidän umpisuomenkielisiä lapsia sekä toisaalta kotona ranskaa toisena kielenä puhuvia lapsia. Hiljainen suomalaislapsi suistuu helposti sivuraiteelle.


Vasta kolmannesta luokasta lähtien on tukiopetusta sitä tarvitseville. Tukiopetus ja varsinaiset kielitunnit eivät tietenkään ole mitenkään keskenään synkronoituja, vaan tunneilla voidaan tehdä täysin eri juttuja. Kyselimme viime syksynä vanhimman lapsen ranskan opettajalta, miten sujuu. Vastaus oli, että lapsi ei puhu mitään ja kannattaisi ottaa yksityistunteja. Ranskalaisen ajattelutavan mukaisesti vika on oppilaassa, ei tietenkään opetuksessa. Miettikääpä, jos suomalaisessa koulussa ensimmäisenä tukitoimena esitettäisiin yksityistunteja.


Yritimme erään toisen perheen kanssa esittää koululle, että suomalaisille lapsille olisi hyödyllistä järjestää tukiopetusta suomalaisen opettajan kanssa, mutta se ei koulun mukaan ollut mahdollista. Päädyimme lopulta omaan, suomalaiseen yksityisopettajaan. Tunti viikossa hänen kanssaan on tuonut uutta potkua lapsen ranskan opiskeluun.


Keskimmäisen, tokaluokkaisen lapsen kohdalla teimme pohdintojen jälkeen päätöksen anoa LII-kielen vaihtoa ranskasta englantiin tulevasta syksystä lähtien. Vaihto siis on mahdollista, mutta se vaatii perustellun hakemuksen ja kielitestin vaihdettavassa kielessä.


Olimme yhteydessä englannin kielen koordinaattoriin, joka erittäin ymmärtäväisesti suhtautui tilanteeseemme ja antoi meille itseopiskeluohjeet ja -aiheet kielitestiä varten. Kielitesti oli keväällä pari viikkoa ennen koulun päättymistä ja sen jälkeen englannin opettaja teki arvionsa siitä, onko lapsella edellytyksiä siirtyä englannin ryhmään.


Tämä asia käsiteltiin virallisesti nk. Conseil de classissa, jossa oli kaikki lapsen opettajat paikalla. Siinä arvioidaan mm. lapsen edistyminen ja käytös yleisestikin ja sitten käsitellään esim. juuri kielenvaihdot. Jos joku opettaja olisi vastustanut kielenvaihtoa, olisi asia mennyt äänestykseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. (Ihan suoraan sanottuna vähän jännitti, että ranskan opettaja olisi saanut päähänsä vaatia äänestystä.) Lopullisen päätöksen teki rehtori Conseil de classin pohjalta. Ihanan byrokraattista.


Kuopus aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan. Kieleksi valitsimme englannin. On tylsä juttu, että huonosti organisoitu ranskan opetus pilaa mahdollisuudet sitä opiskella niin, että jotain edistystäkin tapahtuisi.

Ranskan kurssi - cours de français

Ilmoittauduin syksyn ranskan kurssille. Tämä prosedyyri on niin hupaisa, että on pakko kirjata se muistiin.

Brysselin jokaisessa on kunnassa on kunnan oma kielikoulu, vähän sellainen työväenopistotyyppinen. Kurssit ovat huomattavasti edullisempia kuin yksityisten kielikoulujen. Maksoin keväällä CLL:n 30h kurssista 280 euroa. Tämä "Cours communaux de langues modernes" on 80 euroa (kahtena päivänä viikossa, 2h kerralla, tammikuun loppuun asti).

Yritin tuonne jo vuosi sitten, mutta kun en ollut heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä paikalla, ei ollut mitään toivoa. Tammikuussa yritin uudestaan, mutta silloin ei minun tasoiselleni ollut päiväaikaan sopivaa kurssia, eikä ilta-aika tullut kyseeseen. (Päädyin silloin kalliimpaan kurssiin.)

Tällä kertaa oli mieskin mukana ja kun tiesimme, mitä tuleman pitää, osasimme olla jonossa jo 2h ennen ilmoittautumisajan alkua. Kun h-hetki koitti, meille jaettiin vuoronumerot. Saimme numerot 17 ja 18 eli olimme varsin hyvissä asemissa.

Seuraavaksi täytettiin ilmoittautumislomakkeet ja odotettiin kutsua omalla vuoronumerolla. Tässä vaiheessa henkilöllisyystodistuksesta otettiin kopio. Kopion kanssa sitten seuraavaan jonoon, josta sai seuraavan lomakkeen. Tämän jälkeen mentiin tekemään kirjallinen koe (ei tarvinnut jonottaa), jonka jälkeen vielä suullinen testi (taas jonotettiin). Suullisen testin yhteydessä koe tarkastettiin ja annettiin oma taso. Testin vastaanottaja kirjasi paikan oikeaan ryhmään ja antoi taas uuden lomakkeen mukaan.

Seuraava jonotuskohde oli johtajan huone, jossa maksettiin kurssimaksu ja saatiin käsinkirjoitettu kuitti leimoin ja allekirjoituksin. Au revoir ja tervetuloa kurssille. Aikaa tähän kului n. 4 tuntia. Toivottavasti on sen arvoista.

Kulttuurishokki ja muita hankaluuksia

Ulkomaille muutto on valtavan iso asia kenelle tahansa. Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa jonkinasteista kulttuurishokkia. Asia nousi mieleeni, kun luin eräältä keskustelupalstalta erään äidin kirjoituksen. Hän oli kuukauden jälkeen melkein jo pakkaamassa laukkuja ja lähdössä takaisin Suomeen.

Omalla kohdalla suurimmat haasteet ovat olleet kieliongelmat sekä ohut tukiverkosto, kun esim. isovanhemmat ovat kaukana.Bryssel on siinä mielessä "helppo" paikka, että täällä on paljon suomalaisia, lapset saa suomen kielellä kouluun, on Suomi-Klubia ja sen kautta kaikenlaista toimintaa ja kerhoa, on Merimieskirkkoa ym. Joka paikassa näin ei tietenkään ole.

Töissä käyvä puoliso saa tietenkin työnsä kautta kontakteja, mutta kotona olevalla voi olla paljon hankalampi tilanne. Lasten kautta olen tutustunut heidän luokkakavereidensa vanhempiin. Menin myös heti mukaan Brysselin Kansallisseuran toimintaan ja sitä kautta olen saanut uusia tuttavuuksia. Asian kääntöpuolena on se, että muita kuin suomalaisia kontakteja ei pahemmin olekaan, joten elämä täällä on tietynlaisessa suomalaiskuplassa.

Suomen Merimieskirkko on julkaissut Ulkosuomalaisen selviytymisoppaan, jonka avulla voi valmistautua ja sopeutua ulkomaille muuton aiheuttamiin joskus odottamattomiin ja usein yllättäviinkin tilanteisiin. Suosittelen kaikille, joille ulkomaille muutto on yhtään ajankohtainen.

Vous parlez français?

Belgialaisista noin 58 % on hollanninkielisiä (flaamit) ja 41 % ranskankielisiä (vallonit). Jäljelle jäävä prosentti on saksankielisiä. Flaamit asuvat maan pohjoisosassa ja vallonit etelässä. Alunperin hollanninkielinen Bryssel on nykyään noin 90-prosenttisesti ranskankielinen ja sen kyllä huomaa missä tahansa asioidessa. Ainakin Bonjour, merci ja muutama muu perusfraasi on hyvä hallita.

Olin aikoinaan Luxemburgissa au pairina. Siellä kävin ranskan alkeiskurssin. Sen jälkeen luin Helsingin kesäyliopistolla pari kurssia lisää, mutta koska kieli ei ollut aktiivisessa käytössä, paljon (suurin osa) oli ehtinyt unohtua ennen Brysseliin muuttoamme.

Mieheni ei ollut ennen työpaikan saamistaan opiskellut sanaakaan ranskaa. Viime kesänä vielä Suomessa ollessamme hän aloitti opiskelun netissä Babbel-kieltenopiskeluohjelman kautta. Siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että hänen sanavarastonsa on pian laajempi kuin meikäläisellä, ostin saman palvelun myös itselleni. Sen avulla sai aika mukavasti palautettua sanoja ja kielioppia mieleen.

Oma aikomukseni oli aloittaa kielikurssi täällä heti viime syksynä, mutta olin vähän myöhään liikkeellä ja kaiken häslingin keskellä se sitten jäi ja jatkoin vain omatoimisesti Babbelin kanssa. Puheharjoituksia sen kanssa ei kyllä oikein tule tehtyä. Se puheentuottaminen onkin ollut varsin haasteellista. On ollut helppo turvautua fraaseihin "Je ne parle pas français" ja "Vous parlez anglais?" (Eli "En puhu ranskaa." ja "Puhutteko englantia?") Aika moni puhuukin englantia edes vähän, mutta on myös ollut tilanteita, että asiat on ollut pakko hoitaa ranskaksi (ja elekielellä).

Puhutun ranskan ymmärtäminen on minulle myös kovin hankalaa. Joten jos vaikka ravintolassa saakin asiansa sönkättyä ranskaksi, niin helposti käy niin, että tarjoilijan puheesta ei sitten ymmärräkään mitään. 

Mieheni on kyllä ollut paljon ennakkoluulottomampi ja sönkkäilee ranskaa rohkeasti milloin missäkin. Kurssille hän ei ole ehtinyt, vaan on ollut Babbelin varassa ja toki työpaikalla ranskaa kuulee päivittäin.

Nyt tässä kevätpuolella kävin yhden melko hintavankin ranskan kurssin, joka ei kyllä ihan vastannut odotuksiani, vaikka puhumaan siellä joutuikin. Olen myös harmikseni huomannut, että ikä on alkanut tehdä tehtävänsä, koska opiskelu on paljon työläämpää kuin yli 15 vuotta sitten. (Lasten kieltenopiskelustakin muuten riittäisi asiaa, mutta se vaatii erillisen postauksensa.) 

Olen minä muuten nuoruudessani hollantiakin opiskellut parin kurssin verran, mutta ei siitäkään kovin paljon ole mieleen jäänyt. Mutta saksa-englanti-ruotsi -kieliyhdistelmällä ymmärtää kirjoitettua hollantia yllättävänkin paljon. Joskus saattaa olla niin, että jos esim. tuoteselosteesta ei ymmärrä jotain kohtaa ranskaksi, niin vilkaisemalla hollanninkielistä vastinetta, asia selviää.