Kulttuurishokki ja muita hankaluuksia

Ulkomaille muutto on valtavan iso asia kenelle tahansa. Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa jonkinasteista kulttuurishokkia. Asia nousi mieleeni, kun luin eräältä keskustelupalstalta erään äidin kirjoituksen. Hän oli kuukauden jälkeen melkein jo pakkaamassa laukkuja ja lähdössä takaisin Suomeen.

Omalla kohdalla suurimmat haasteet ovat olleet kieliongelmat sekä ohut tukiverkosto, kun esim. isovanhemmat ovat kaukana.Bryssel on siinä mielessä "helppo" paikka, että täällä on paljon suomalaisia, lapset saa suomen kielellä kouluun, on Suomi-Klubia ja sen kautta kaikenlaista toimintaa ja kerhoa, on Merimieskirkkoa ym. Joka paikassa näin ei tietenkään ole.

Töissä käyvä puoliso saa tietenkin työnsä kautta kontakteja, mutta kotona olevalla voi olla paljon hankalampi tilanne. Lasten kautta olen tutustunut heidän luokkakavereidensa vanhempiin. Menin myös heti mukaan Brysselin Kansallisseuran toimintaan ja sitä kautta olen saanut uusia tuttavuuksia. Asian kääntöpuolena on se, että muita kuin suomalaisia kontakteja ei pahemmin olekaan, joten elämä täällä on tietynlaisessa suomalaiskuplassa.

Suomen Merimieskirkko on julkaissut Ulkosuomalaisen selviytymisoppaan, jonka avulla voi valmistautua ja sopeutua ulkomaille muuton aiheuttamiin joskus odottamattomiin ja usein yllättäviinkin tilanteisiin. Suosittelen kaikille, joille ulkomaille muutto on yhtään ajankohtainen.

Muuttopuuhia

Palataanpa vielä varsinaiseen muuttoomme. Suomen asuntoomme tulivat vuokralaiset ja meiltä lähti Suomesta mukaan käytännössä koko omaisuus. Meidän muuttomme hoiti Grundell, jonka kanssa homma hoitui sujuvasti. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella. Meillä oli ns. täyden palvelun muutto, johon kuului myös irtaimiston pakkaaminen. Jonkin verran pakkasin kyllä itse, koska oli tavaroita, joita oli pakko käydä läpi ja heittää turhia pois. Samalla niitä sai pakattua. Tosin täällä päässä, kun availin laatikoita ja katselin, mitä kaikkea on tullut mukaan, on muutaman kerran käynyt mielessä, että olisi niitä tavaroita voinut rankemmallakin kädellä karsia...

Kontti kulki laivalla Travemũnden kautta ja saapui tänne ajallaan ti 19.8. Mukana oli Grundellin suomalainen kuljettaja ja apujoukkoina muutama paikallinen muuttomies. Täällä talot ja portaikot ovat kapeita, joten muutoissa on yleensä käytössä nosturi, jolla laatikot ja mööpelit saadaan käden käänteessä sisälle. Pian olikin asunto täynnä muuttolaatikoita ja alkoi muutaman päivän laatikkoleikki.


Näin se käy


Laatikkoleikkejä

Grundellin kanssa oli sovittu, että kun laatikot ovat tyhjiä, heidän yhteistyökumppaninsa tulee noutamaan ne pois. Viikko sitten firmasta soitettiin ja sovittiin nouto klo 17. Yllättäen ketään ei näkynyt. Mies soitti torstaina numeroon, josta oli puhelun saanut ja tiedusteli, koska laatikot haetaan. Linjoilla ollut tyyppi ei tiennyt asiasta mietään. Lupasi palata asiaan, mutta mitään ei ole kuulunut. Meillä on siis autotallissa edelleen läjä tyhjiä pahvilaatikoita. Pari suomalaista kävi niitä kyllä jo noutamassa omiin tarpeisiinsa, joten suurin osa on jo poissa. Positiivista on, että a) meillä on autotalli eivätkä laatikot pyöri esim. olohuoneessa ja b) meillä ei ole autoa, koska se ei talliin mahtuisi.