Auton osto Belgiassa

Suomessa uuden auton ostaminen sujuu suunnilleen niin, että tilaat auton, noudat sen sovittuna ajankohtana ja ajat liikkeestä ulos. Belgiassa tähän prosessiin sisältyy muutama lisävaihe.

Meille mieluinen auto löytyi kohtalaisen nopeasti. Päätimme myös tilata varastomallin, koska siinä oli huomattavasti lyhyempi toimitusaika. Autoliikettä varten piti tässä vaiheessa toimittaa mieheni työnantajalta "attestation" siitä, että hän on oikeutettu ostamaan auton ilman arvonlisäveroa, koska on lähetetty työntekijä.

Autoliikkeeltä puolestaan tarvittiin hintaerittely autosta. Tämän jälkeen piti työnantajalle täyttää lomake, jossa on tiedot auton hinnasta yms. ja liittää mukaan autoliikkeen lappu. Joku sihteeri lappua aikansa pyöritteli, kunnes saimme sen leimattuna takaisin.

Autoa ei voi täällä rekisteröidä ennen kuin autovakuutus on kunnossa. Niinpä yritimme hankkia vakuutusta, mutta sepä ei onnistunutkaan ennen kuin olimme saaneet autoliikkeestä ns. vaaleanpunaisen paperin eli lomakkeen rekisteröintiä varten. Ja lomakkeen saimme tietenkin vasta, kun koko kauppasumma oli maksettu.

Kun vaaleanpunainen paperi oli hanskassa, piti siihen hakea vakuutusyhtiöltä tarra, todisteena vakutuuksen olemassa olosta.

Seuraava kohde oli "Service Public Fédéral Finances", josta piti hakea LEIMA (täällä tykätään selvästi paljon leimoista...) siihen vaaleanpunaiseen paperiin todisteena verovapaudestamme. Se olikin yllättävä paikka, sillä asia hoitui ihan ilman jonotusta.

Tässä vaiheessa oli leimaa ja lappua jo sen verran, että oli aika mennä suorittamaan varsinainen rekisteröinti. Sen siis hoitaa jokainen itse ja samat rekisterikilvet seuraavat omistajansa mukana autosta toiseen. Lisäksi kilpiä on erilaisia riippuen siitä, millä statuksella satut olemaan.

Toiveikkaana siis marssin rekisteröintitoimistoon ja jonottelin aikani, kunnes pääsin selvittämään asiaani. No, rekisteröintihän ei tietenkään onnistunut, koska mieheni tietoja ei löytynyt vielä "national registeristä". Muuttoilmoitukset on tehty heti tänne muutettuamme ja olemme saaneet henkilökortitkin. Mutta siis sinne varsinaiseen rekisteriin asti ei tietoja ollut vielä päivitetty.

Tavallisen rekisteröinnin sijaan tarjottiin mahdollisuutta ns. kansainväliseen rekisteröintiin (se on määräaikainen ja pitää uusia), mutta sen edellytyksenä oli "green card" vakuutusyhtiöstä ja LEIMA työnantajalta. Ja näitähän ei tietenkään ollut.

Että merci beaucoup vaan. Siispä vakuutusyhtiön konttoriin pyytämään green cardia ja mies työnantajalta pyytämään leimaa lappuun.

Tänään oli edessä uusi yritys rekisteröintitoimistoon. Toiveet eivät olleet erityisen korkealla, mutta rekisteröinti onnistui kuin onnistuikin. Olin tosin siinä kuvitelmassa, että saisin rekisterikilven heti mukaani, mutta eihän se nyt niin helposti käynyt. Sain valita toimituksen kotiin tai autoliikkeeseen ja päädyin liikkeeseen. Saavat asentaa sen suoraan ja teettää siihen myös toisen kilven. Täällä on kumma käytäntö, että rekisteröintikonttorista saa vain yhden kilven ja toinen pitää teettää itse.

Jos homma menee putkeen, niin kilpi on ensi viikon alussa perillä ja sitten pääsemme hakemaan automme vihdoin kotiin. Se on lähes 2 viikkoa odotellut tämän lappushow'n etenemistä autoliikkeen pihassa.

P.S. Tämä on yksinkertaistettu versio tapahtumista. Luonnollisesti asiaan kuuluu kaikenlaista ylimääräistä säätöä, mutta ne ovat toinen tarinansa...

Huominen on huomenna - tai sitten ei

Jo ennen Brysseliin muuttoamme olin tietysti kuullut ja lukenut tarinoita siitä, miten eri tavalla täällä asioita Suomeen verrattuna hoidetaan. En ole erityisen kärsivällinen ihminen, joten välillä lievästi sanottuna jurppii. Huominen ei välttämättä ole huomenna. Todennäköisemmin se on ensi viikolla - ehkä. (Merja Rehnin kirja "Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä" on muuten aika mainio kirja luettavaksi täällä asuville tai tänne muuttaville.)

Nurkissa pyörivistä muuttolaatikoista kirjoitinkin jo aikaisemmin. 1,5 viikon odottelun jälkeen ne viimein eilen haettiin pois. Toinen on sitten tapaus Belgacom eli paikallinen netti-/TV-/puhelinfirma. Asentajan piti viime perjantaina klo 12.30 tulla laittamaan nettiä ja telkkaria. Yhden jälkeen mies soitti asiakaspalveluun ja kyseli, missä kaveri viipyy. Tulee kuulemma yhden ja neljän välillä. Ketään ei missään vaiheessa näkynyt. Maanantaina lukuisten puhelinsoittojen jälkeen selvisi, että asentaja oli kirjannut käyneensä paikan päällä, mutta ketään ei ollut paikalla, mikä nyt ei tosiaan pitänyt paikkansa. Uusi aika sovittiin tälle päivälle klo 12-16. Siltä varalta, että tyyppi tulee juuri silloin, kun olen hakemassa lapsia koulusta, tuhersin oveen lapun (ranskaksi!), jossa kerroin, koska palaan ja puh.nron. Tyyppi odottelikin autossa, kun tulimme kotiin. Eli sekin asia saatiin hoidettua. (Kovin paljon en ole muuten TV:n katselua kaivannut. Lapset ovat muutaman kerran katsoneet Suomesta tuodulta digiboksilta lastenohjelmia.)

Ehdottomasti positiivisin yllätys oli kyllä paikallinen putkimies, joka korjaili vuotavaa vessanpönttöä ja sadevesiputkea. Ekalla kerralla hän tuli vuokraisännän kanssa kyllä 1,5 h sovittua myöhemmin, mutta kun aloitti varsinaisen työn, niin kahtena aamuna tuli täysin sovitusti jo ennen klo 8:aa!