Tapis de fleur

Joka toinen vuosi Brysselin Grand Place peittyy tuhansilla kukilla yhden elokuisen viikonlopun ajaksi. Tämä tunnetaan nimellä Tapis de fleur eli kukkamatto. Saavuttuamme Brysseliin kaksi vuotta sitten mattoaika oli juuri ohi, mutta tänä vuonna olin Brysselissä niin, että pääsin kukkamattoa ihailemaan.

Ensimmäinen kukkamatto tehtiin jo vuonna 1971 ja vuodesta 1986 lähtien kahden vuoden välein. Teema vaihtelee joka kerta. Tänä vuonna teemana oli Japani, sillä tänä vuonna juhlistettiin Belgian ja Japanin välistä 150-vuotisia diplomaattisia ja ystävyyssuhteita. Mattoa varten vapaaehtoiset asettelivat noin miljoona begoniankukkaa.

Jonottamalla kaupungintalon parvekkeelle ja maksamalla 5 euron pääsymaksun mattoa pääsi ihailemaan myös ylhäältä päin.

Englantia, ranskaa, saksaa...

Kaksi vuotta takana elämää ja kouluelämää takana Brysselissä enkä ole vieläkään kirjoittanut mitään kieltenopiskelusta. Eurooppa-koulussa ensimmäinen vieras kieli eli LII-kieli valitaan ekasta luokasta lähtien. Vaihtoehtoina ovat englanti, ranska ja saksa. Opetusta on ainakin alemmilla luokilla 30 min päivässä. Jossain vaiheessa määrä kai lisääntyy. Yläkouluun mentäessä (eli Suomen kuutosluokka) osa reaaliaineista on sillä vieraalla kielellä.


Kieltenopetussysteemiä sen paremmin tuntematta valitsimme lapsille LII-kieleksi ranskan, lähinnä ranskankielisen ympäristön vuoksi. Kun opetusta on tuollainen määrä viikossa, voisi kuvitella, että lapset oppisivat nopeastikin. Ja kissanviikset! Kieltenopetusryhmissä on lapsia sekaisin kaikilta kieliosastoilta ja hyvin erilaisista lähtökohdista. On toisaalta meidän umpisuomenkielisiä lapsia sekä toisaalta kotona ranskaa toisena kielenä puhuvia lapsia. Hiljainen suomalaislapsi suistuu helposti sivuraiteelle.


Vasta kolmannesta luokasta lähtien on tukiopetusta sitä tarvitseville. Tukiopetus ja varsinaiset kielitunnit eivät tietenkään ole mitenkään keskenään synkronoituja, vaan tunneilla voidaan tehdä täysin eri juttuja. Kyselimme viime syksynä vanhimman lapsen ranskan opettajalta, miten sujuu. Vastaus oli, että lapsi ei puhu mitään ja kannattaisi ottaa yksityistunteja. Ranskalaisen ajattelutavan mukaisesti vika on oppilaassa, ei tietenkään opetuksessa. Miettikääpä, jos suomalaisessa koulussa ensimmäisenä tukitoimena esitettäisiin yksityistunteja.


Yritimme erään toisen perheen kanssa esittää koululle, että suomalaisille lapsille olisi hyödyllistä järjestää tukiopetusta suomalaisen opettajan kanssa, mutta se ei koulun mukaan ollut mahdollista. Päädyimme lopulta omaan, suomalaiseen yksityisopettajaan. Tunti viikossa hänen kanssaan on tuonut uutta potkua lapsen ranskan opiskeluun.


Keskimmäisen, tokaluokkaisen lapsen kohdalla teimme pohdintojen jälkeen päätöksen anoa LII-kielen vaihtoa ranskasta englantiin tulevasta syksystä lähtien. Vaihto siis on mahdollista, mutta se vaatii perustellun hakemuksen ja kielitestin vaihdettavassa kielessä.


Olimme yhteydessä englannin kielen koordinaattoriin, joka erittäin ymmärtäväisesti suhtautui tilanteeseemme ja antoi meille itseopiskeluohjeet ja -aiheet kielitestiä varten. Kielitesti oli keväällä pari viikkoa ennen koulun päättymistä ja sen jälkeen englannin opettaja teki arvionsa siitä, onko lapsella edellytyksiä siirtyä englannin ryhmään.


Tämä asia käsiteltiin virallisesti nk. Conseil de classissa, jossa oli kaikki lapsen opettajat paikalla. Siinä arvioidaan mm. lapsen edistyminen ja käytös yleisestikin ja sitten käsitellään esim. juuri kielenvaihdot. Jos joku opettaja olisi vastustanut kielenvaihtoa, olisi asia mennyt äänestykseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. (Ihan suoraan sanottuna vähän jännitti, että ranskan opettaja olisi saanut päähänsä vaatia äänestystä.) Lopullisen päätöksen teki rehtori Conseil de classin pohjalta. Ihanan byrokraattista.


Kuopus aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan. Kieleksi valitsimme englannin. On tylsä juttu, että huonosti organisoitu ranskan opetus pilaa mahdollisuudet sitä opiskella niin, että jotain edistystäkin tapahtuisi.

Futista

En ole mikään futisfani mutta kun kun kuulin, että Suomen maajoukkue Huuhkajat on tulossa 1.6.  Brysseliin pelaamaan ystävyysottelua Belgiaa vastaan juuri ennen futiksen EM-kisoja, päätin, että se peli on nähtävä. Belgiahan on maailman rankingissa peräti toisena.

Oma jalkapallotietämykseni rajoittui pääosin Litmaseen ja Hyypiään. Puolisoni ehdottikin, että kannattaisi käydä Futisforumilla lukaisemassa ketju ko. pelistä, jotta tiedän, missä mennään. No kävinkin lukemassa, eikä se kyllä Huuhkajia pahemmin imarrellut. Joukkue ei ollut tämän vuoden aikana tehnyt maalin maalia ja optimistisimmat veikkaukset olivat tyyliin 4-1 tappio Suomelle.  

Varoittelimmekin peliin mukaan lähtenyttä esikoistamme, että turpiin saattaa tulla. (Tuoreessa muistissa oli vielä lätkän MM-finaalin jälkeen vuodatetut kyyneleet.)

 

Suomalaisia oli jonkin verran kannustamassa ja paremmin kannustivatkin kuin belgialaiset. Pelissä oli kaiken kaikkiaan n. 28 000 katsojaa. Stadionille olisi mahtunut yhteensä n. 55 000, joten tyhjiä paikkoja oli runsaasti.

Ehkä hyvästä kannustuksesta johtuen Suomi-poika yllätti toisen jakson alussa ja iski 0-1 johtomaalin. Suomen johto kesti melkein loppuun asti, kunnes Belgia joskus 89. minuutilla iski tasoituksen. Hieman harmitti, mutta ennakkoasetelmat huomioiden tasapeli oli Suomelle melkein kuin voitto. 

Belgialaiset olivat pettyneitä ja esim. paikallislehti Le Soir esitti fanien arvion, että Belgian joukkue olisi ollut lakossa. (Sopi hyvin aikaan, koska edellispäivänä oli yleislakko.) Kotimatkalla saimme onnitteluja Suomen hyvästä pelistä.

Futis ja tulevat EM-kisat ovat täällä kyllä tosi iso juttu ja sen huomaa vaikka ruokakaupassa. Myynnissä on mm. pähkinöitä asianmukaisissa väreissä ja yhden ja toisen tuotteen kylkiäisenä saa jotain futissälää, kuten juuston mukana fanilipun. 

Normandia

Koululaisilla oli toukokuun puolivälissä muutaman päivän loma. Pidin itsekin pari vapaapäivää töistä, joten suuntasimme autonnokan kohti Ranskaa ja Normandiaa. Tämä olikin ensimmäinen pidempi reissu Ranskan puolelle, jos ei lasketa keskimmäisen tyttären kanssa Pariisin reissua vuosi sitten.

Ensimmäinen kohde oli Étretat, joka on tunnettu jyrkistä liitukivikallioistaan ja niitä mekin kävimme ihmettelemässä.

Étretatista matka jatkui kohti Sainsia, jossa majapaikkamme sijaitsi. Sainsissa sinänsä ei ole mitään nähtävää, mutta siitä on melko kätevä matka moneen muuhun paikkaan. B&B Le Domaine des Pommiers osoittautui mukavaksi ja edulliseksi majapaikaksi. Brittiläisen isännänkin kanssa oli helppo asioida.

Seuraavan päivän ohjelmistossa oli visiitti Mont Saint Micheliin. Sinne ajaessamme päädyimme piipahtamaan Pontorsonin keskiaikaisilla markkinoilla.

Mont Saint Michel on mahtava luostarisaari Normandian rannikon edustalla. Vaikka luostari hallitsee saarta, se on kuin keskiaikainen kaupunki. Sieltä löytyy kahvilaa, ravintolaa ja turistipuotia. Vuoroveden vaihtelut ovat melkoiset: nousu- ja laskuveden ero on enimmillään 14 metriä. Laskuveden aikana meri voi vetäytyä jopa 14 km päähän rannasta. Saarelle on helppo mennä. Muutama vuosi sitten rakennettiin iso parkkialue, josta on n. 3 km kävelymatka siltaa pitkin saarelle. Jos kävely ei huvita, voi hypätä shuttle busiin ja hurauttaa sillä. Niitä kulkee muutaman minuutin välein ja sisältyy pysäköintimaksuun. Saarelle ei ole pääsymaksua, mutta luostariin ja museoihin on. Lasten kanssa emme menneet.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohtia Saint Maloa. Teimme pienen patikoinnin rantakalliolla ja löysimme rauhallisen pienen uimarannan. Tytöt uskaltautuivat jopa uimaan!

Tarkoitus oli mennä myös kiertelemään Saint Malon vanhaan kaupunkiin. Silloin oli kuitenkin Ranskassa lomapäivä ja ihmisiä ja autoja niin valtavasti liikkeellä, ettemme löytäneet parkkipaikkaa. Siinä vaiheessa jo nälkäkin kurni vatsassa, joten päädyimme lopult eksoottisesti johonkin motarin varren McDonaldsiin...

Seuraava päivä meni takaisin Brysseliin ajellessa. Kilometrejä yhteen suuntaan kertyi yli 600 km. Lyhyt perilläoloaika (3 yötä) huomioiden ajamista oli ehkä hieman liikaa. Vaikka lapset jaksoivat kyllä ihmeen hyvin Ella-äänikirjoja kuunnellen. Mutta suosittelen kyllä matkakohteeksi.

Fillarilla töihin

Päätin jo talvella, että kunhan kelit vähän lämpenevät, alan kulkea työmatkani polkupyörällä. Matkaa on hieman päälle 4 km, joten aika mukava matka pyöräillä.

Pari viikkoa sitten tuumasin, että lienee aika aloittaa. Eräänä sunnuntaina lähdin esikoisemme kanssa kokeilemaan, mikä olisi hyvä reitti. En halua, että koko ajan joutuu polkemaan vähän ylämäkeen. (Syksyllä reitti kielikoululleni oli juuri sellainen, meni oikeastaan, mitä reittiä tahansa.) En myöskään halua pyöräillä koko aikaa aivan autojen keskellä. Sopiva reitti löytyikin.

Seuraavana aamuna siis pyöräilyvarusteet päälle, vaihtovaatteet reppuun ja menoksi. Toki maanantaiaamuna oli enemmän liikennettä kuin sunnuntaina aamupäivällä, mutta olin siihen varautunut. Sain myös huomata, että kyllä Brysselissä todennäköisemmin kuolee auton kuin terroristin toimesta. Jo toisessa liikenneympyrässä suoraan ajaessani meinasin joutua kääntyvän auton jyräämäksi. Todella tarkkana saa siis olla.

Matka ovelta ovelle taittuu n. 20 minuutissa ja se on nopeammin kuin julkisilla kulkuvälineillä. Autolla pääsee ilman ruuhkia n. 7 minuutissa, mutta aamulla menisi monin verroin kauemmin. En ole edes kokeillut.

Pyöräilyn aloitukseni sai kuitenkin hieman takapakkia, koska jarrut pitivät sellaista meteliä, että katsoin parhaimmaksi kuskata menopelini huoltoon. Useiden juna-asemien yhteydessä toimii Point Vélo -korjaamoja (http://www.cyclo.org/en). Yksi on melko lähellä työpaikkaani, joten kävin jättämässä pyöräni sinne.

Jarruissa olikin joku isompi vika, joka vaati varaosan tilaamista. Tänään 2 viikon odottelun jälkeen sain viimein viestin, että fillarini on noudettavissa. Odotan innolla, että pääsen jatkamaan pyöräilyäni. Toivottavasti siis pyörä on myös korjattu!

. 

Bryssel tänään

Maalbeekin metroaseman edustalla olevat kukat muistuttavat edelleen viimeviikkoisista terrori-iskuista. Yleisesti ottaen kaupungissa on ollut melko rauhallista, johtuen tosin osittain siitä, että moni on tämän viikon pääsiäislomalla. Metrossakin on iltapäivisin ollut melko väljää.

Monen esim. Suomesta matkustavan virkamiehen kulkeminen hankaloituu, koska Zaventemin lentoasema on edelleen suljettu. (En tiedä, koska avataan.) Monet tulevat esim. Amsterdamin kautta ja sieltä nopealla junalla Brysseliin. Tosin tällä viikolla kokouksia ei juurikaan ole lomien takia ollut. Mutta myös lomalaisten matkustaminen on vaatinut poikkeusjärjestelyjä.

Katukuvassa sotilaita on ehkä ilmestynyt myös sellaisiin paikkoihin, joissa niitä ei aikaisemmin ole ollut, kuten kotiasemalleni Roodebeekiin. Muutoin asuinalueellamme arki sujuu ihan normaalisti. Koulu jatkuu ensi viikolla. Saa nähdä, onko siellä uusia turvatoimia.

EU-instituutioiden luona on entiseen tapaan sotilasvartiointi.Tässä on armeijan kalustoa Eurooppa-neuvoston rakennuksen ulkopuolella.

Hernaria ja pannaria

Ei, en ole tekemässä tästä ruokablogia, mutta pakko vaan hehkuttaa, miten uskomattoman hyvältä voi maistua hernekeitto ja pannukakku! Kävimme kollegan kanssa tänään Brysselin Merimieskirkon lounaalla ja kyllä oli hyvää.

Minulla oli myöhemmin tunti ranskan opettajani kanssa ja kerroin hänelle tästä lounaasta. Hieman epäilevästi hän kuunteli selostustani hernekeitosta, johon laitetaan sekaan sinappia ja sipulia. Hän lupasi kyllä käydä joku torstai maistamassa, kun kerroin, että on ihan sallittua syödä myös ilman noita lisukkeita. Pannukakulle oli hieman vaikea löytää ranskankielistä vastinetta. Sanakirjakin antaa sanan "crêpe", joka taas viittaa enemmänkin lettuihin.

Merimieskirkolla toimii myös kirjasto. Lainasinkin esikoiselle muutamat Nummelan ponitallit. Koulun kirjastosta ennen lomia lainatut kirjat on luettu jo moneen kertaan. Itsellekin löytyi dekkari luettavaksi.