Hernaria ja pannaria

Ei, en ole tekemässä tästä ruokablogia, mutta pakko vaan hehkuttaa, miten uskomattoman hyvältä voi maistua hernekeitto ja pannukakku! Kävimme kollegan kanssa tänään Brysselin Merimieskirkon lounaalla ja kyllä oli hyvää.

Minulla oli myöhemmin tunti ranskan opettajani kanssa ja kerroin hänelle tästä lounaasta. Hieman epäilevästi hän kuunteli selostustani hernekeitosta, johon laitetaan sekaan sinappia ja sipulia. Hän lupasi kyllä käydä joku torstai maistamassa, kun kerroin, että on ihan sallittua syödä myös ilman noita lisukkeita. Pannukakulle oli hieman vaikea löytää ranskankielistä vastinetta. Sanakirjakin antaa sanan "crêpe", joka taas viittaa enemmänkin lettuihin.

Merimieskirkolla toimii myös kirjasto. Lainasinkin esikoiselle muutamat Nummelan ponitallit. Koulun kirjastosta ennen lomia lainatut kirjat on luettu jo moneen kertaan. Itsellekin löytyi dekkari luettavaksi. 

Ich bin ein Berliner

Noin totesi John F. Kennedy Berliinissä vierailessaan. Me pääsimme vierailemaan kaupunkiin viime viikolla. Ryanairilta löytyi superedulliset lennot suoraan Zaventemista.

Terrori-isku Zaventemin lentoasemalle muutti  kuitenkin dramaattisesti matkasuunnitelmiamme. Keskiviikkoaamulle 23.3. varatun lennon kohtalosta ei aluksi ollut mitään tietoa ja aloimme henkisesti varautua siihen, että koko reissu peruuntuu. Myöhään tiistai-iltapäivällä saimme Ryanairilta tiedon, että lento lähtee Charleroista, joka on lentokenttä n. 70 km Brysselistä.

Charleroihin on varsin heikot yhteydet. Mietimme myös lähtemistä omalla autolla. Mutta koska emme tienneet, mihin palaamme, se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Parhaassa tapauksessa me olisimme olleet Zaventemissa ja auto Charleroissa.

Tilataksin saaminen kentälle osoittautui mahdottomaksi. Loppujen lopuksi menimme kahdella taksilla Gare du Midille ja sieltä shuttle busilla Charleroihin. Jo tässä vaiheessa lentokenttämatkailu oli tullut maksamaan enemmän kuin halpalentolippumme.

Charleroissa autot tsekattiin ennen lentokenttäalueelle pääsyä. Kentällä oli vastassa sotilaat ja pommikoirat. Lentokentän aulaan ei päässyt ennen kuin koirat olivat nuuhkineet kaikki matkatavarat. Olimme bussilippujen yhteydessä ostaneet "fast lane" -liput, jolla pääsimme ohituskaistaa turvatarkastukseen. Se sujuikin varsin mutkattomasti ja ehdimme hyvin juoda aamukahvit lentokentällä.

Berliinissä laskeuduimme Schönefeldin lentokentälle. Sehän ei ole pääkenttä, mutta sieltä on kuitenkin hyvä junayhteys ihan keskustaan.

Neljä päivää Berliinissä sujui leppoisasti. Itselle teki kyllä hyvää päästä pois Brysselin hälytyssireenien ääreltä. Lapset jaksoivat varsin reippaasti ja 9-vuotias oli ihan aidon kiinnostunut Berliinin historiasta. Ja kaupungin historiahan on tosi mielenkiintoinen. Siihen kävimme tutustumassa mm. DDR-museossa. Toinen museokohteemme oli Currywurst museum eli makkaramuseo. Lapset viihtyivät vaikka kuinka kauan nakkikiskaa leikkien ja minäkin, joka en makkarasta tykkää, uskaltauduin currywurstia maistamaan ja sehän oli jopa ihan hyvää.

Yksi sadepäivä osui kohdalle, mutta se sujui rattoisasti Lego Discovery centerissä. Sää oli muutenkin varsin kolea, vasta viimeisenä päivänä paistoi aurinko.

Reissun aikana tuli Ryanairilta tieto, että Zaventem pysyy suljettuna, joten myös paluulento on Charleroihin. Puoli kymmenen aikaan illalla kolmen lapsen kanssa sujuvin ja nopein tapa päästä kotiin, oli napata tilataksi. Kalliiksi sekin kävi kukkarolle, mutta onneksi oli ne halvat lentoliput...

Bryssel 22.3.2016

Tiistaina 22.3.2016 lähdin töihin tavalliseen tapaan. Aamu oli jopa normaalia rauhallisempi, koska perheen koululaiset lomailivat ja jäivät kotiin nukkumaan. Sain siis hoitaa kaikki aamupuuhani rauhassa.

Olin juuri päässyt töihin, kun puhelimeeni kilahti Iltasanomien ja YLE:n uutisviestit, joissa kerrottiin, että Brysselissä Zaventemin lentoasemalla on räjähtänyt. Ensimmäinen ajatus oli apua, olisi voinut osua omalle kohdalle, koska meillä oli lennot varattuna seuraavalle aamulle.

Huikkasin muutamalle kollegalle, että nyt on käynyt pahasti ja siirryin seuraamaan netistä uutisia ja kuvia kentältä pakenevista ihmisistä.Ei mennyt kauan, kun tuli tieto, että myös Maalbeekin metroasemalla on räjähtänyt.  Metroasema sijaitsee ihan EU-instituutioiden ja mm. suomalaisen Merimieskirkon vieressä. Oma työpaikkani on asemalta noin kilometrin päässä. Moni tuttava käyttää ko. asemaa päivittäiseen työmatkaansa.

Itse kuljen töihin yleensä bussilla. Se on ehkä aavistuksen hitaampi kuin bussi+metro -vaihtoehto, mutta myös ruuhkattomampi. Ja tällä hetkellä tuntuu myös turvallisemmalta. Sen sijaan iltapäivisin kuljen metrolla kotiinpäin Schumanin asemalta eikä reittini kulje Maalbeekin kautta.

Meitä ohjeistettiin pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan tosin katselin ikkunasta läheisessä puistossa keinuvia lapsia. Koko päivä meni uutisia seuratessa. Hälytysajoneuvojen sireenit ulkoivat taustalla. Seurasin tilannetta lähinnä Twitterin välityksellä ja siellä liikkui niin paljon myös kaikenlaisia huhuja, että alkoi olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä todella oli tapahtunut ja missä.

Facebook otti käyttöön sovelluksen, jota klikkaamalla Brysselissä olevat ja asuvat pystyivät ilmoittamaan olevansa turvassa. Oli helpottavaa seurata tuttavien klikkauksia ja viestejä. Kännykkäverkko oli ylikuormittunut eivätkä puhelimet toimineet kunnolla.

Julkinen liikenne oli kokonaan pysähdyksissä. Niinpä iltapäivällä runsaan 4 km kotimatka taittui kävellen. Schumanilta pois päin kävellessä aurinkoi paistoi ja linnut lauloivat. Hälytyssireenit jäivät taakse ja kotikulmilla oli tosi rauhallista, kuin toinen maailma.

Brysseliläisen liikenteen erikoisuuksia

Brysselissä liikennejärjestelyjen parantaminen on ajankohtainen aihe. Hallintorakenne on hyvin monimutkainen eikä oikein kukaan ole ottanut vastuuta liikenteen ongelmista. Varsinkin Brysselin lähes 30 tunnelin turvallisuustilanne on huono ja niitä on jouduttu sulkemaan. Onneksi nämä eivät –ainakaan toistaiseksi- ole vaikuttaneet omaan kulkemiseeni.


Hiljattain uutisoitiin, että tunnelien korjaus ei oikein etene, koska niiden piirustukset on aikanaan "arkistoitu" erääseen sillanpylvääseen, josta hiiret tai muut jyrsijät ovat käyneet ne pistämässä niin sanotusti parempiin suihin. Aika sanattomaksi vetää.


Toinen melko erikoinen liikennetapahtuma on eiliseltä. Brysselin premetro eli raitiovaunu kulkee osittain maan alla. Eilen illalla joku Range Rover –kuski oli ajanut autonsa yhteen ratikkatunneliin ja jäänyt sinne jumiin. Aikamoisen työn takana oli ollut saada se auto ulos sieltä. Kuski itse oli kieltäytynyt tulemasta ulos ja hänen motiivinsa on epäselvä.
Näin siis sujuu liikenne Brysselissä.

Range Rover jumissa ratikkatunnelissa (kuva www.xpats.com)

Biojäte talteen

Jatkan taas jäteaiheilla. Eilen oli nimittäin postilaatikossa tiedote, jossa kerrottiin, että alueellamme alkaa biojätteen keräys. Tähän asti sitä ei siis ole kerätty, vaan ruuantähteet ja muut ovat menneet sekajätteen joukkoon ja entinen kompostoija on tuntenut piston sydämessään. Ilahduinkin tästä tiedosta kovasti.

Biojätteen keräämiseen pitää erikseen ilmoittautua. Se onnistuu puhelimitse tai netissä. Sivustolla on tietoa jopa englanniksi. Yhteystiedot piti täyttää ja biojätteen keräyksessä käytettävät oranssit roskapussit luvattiin toimittaa postitse. Pussit jätetään kadunvarteen keskiviikkoisin.  Paikallista jätehuoltoa on käsitellyt aikaisemmin mm. postauksessa Roskat roskiin.

Puutarhajätteen byrokratia

Kuulin tässä eräänä päivänä hupaisan jäte-episodin, joka on pakko päästä jakamaan. Perhe muutti viime kesänä Kraainemin kunnan alueelle. Brysselissä kerätään puutarhajätteet kadun varteen jätettävissä vihreissä pusseissa, mutta Kraainemissa pitää puutarhajätteitä varten hankkia erillinen jäteastia. Ja siinä jäteasiassa pitää olla aina kyseisen vuoden tarra, jonka saa ostettua kunnantalolta.

Tämä perhe oli sitten muutettuaan käynyt tarraa kyselemässä, mutta siinä vaiheessa vuotta ei myyty enää vuoden 2015 tarroja. Piti siis odottaa vuotta 2016 ja sillä välin varastoida jätteet pihannurkkaan.

Tuli vuosi 2016, mutta tarraa ei noin vain saanutkaan, koska se piti maksaa belgialaisella debit-kortilla, jollaista tarran ostajalla ei ollut. No, se asia ratkesi ja tuli aika hankkia varsinainen, noin 90 euroa kustantava pönttö.

En nyt muista, mistä nuo pöntöt hankitaan, mutta kyseissä paikassa oli käynyt ilmi, että perheen osoitteeseen oli jo aikaisemmin ostettu yksi pönttö ja kahta ei voi olla. Hätä ei kuitenkaan ollut tämänäköinen. Neuvoksi tarjottiin tehdä rikosilmoitus poliisille ja ilmoittaa edellinen pönttö varastetuksi. Näin perhe teki ja tilalle luvattiin toimittaa uusi pönttö ja vieläpä ilman 90 euron maksua.

Tällä hetkellä perhe odottelee uutta pönttöänsä. Minuakin ihan jännittää, koska mahtavat sen saada.

Talvi tuli Brysseliin

Hyvää alkanutta vuotta 2016! Tammikuu on tuonut mukanaan uusia tuulia; olen nimittäin aloittanut työt. (Palaan aiheeseen myöhemmin.)

Brysselissäkin on - ainakin paikallisen mittapuun mukaan - talvi. Ja se nyt ei tietenkään ole mitään verrattuna Suomen lumimassoihin ja pakkaseen. Mutta muutama aste pakkasta ja kevyt lumisade saa monen brysseliläisen sekaisin.

Suurimmassa osassa autoissa on vain kesärenkaat. Suomalainenhan kärjistetysti ajelee kesärenkailla missä vaan, mutta useimmilla paikallisilla esim. tilannenopeus on liian kova ja pelti kolisee herkästi. No, me onneksi aika hyvin pärjäämme ilman autoakin eli ei ole pakko lähteä liukastelemaan. Täytyy kyllä antaa julkiselle liikenteelle tunnustusta, että ainakin omat työmatkani ovat sujuneet joutuisasti sääolosuhteista huolimatta.

Viime viikolla naureskelin naapureille, jotka puhdistivat autotallinsa ajoluiskaa sellaisilla lastoilla, joita me käytämme kylpyhuoneen kuivaamiseen. Jäätyneet tuulilasit puolestaan sulatetaan suihkimalla niihin jonkinlaista sulatussprayta. Ja kun pieni lumikerros ilmestyy kadulle, ihmiset kaivavat suolasäkit esille ja suolaavat talojensa edustat. Suomalaista naurattaa.