Sadekello soi

Jatkan edellisen postaukseni pukeutumisteemaa. Olin nimittäin viime viikolla Eurooppa-koulun alakoulun luokkaedustajien ja rehtorin tapaamisessa. (Jokaiselta luokalta on valittu neljä edustajaa vanhempainyhdistyksen vuosikokoukseen ja samalla on mahdollisuus näihin pienimutoisempiin juttuihin. Itse olen eskariluokan edustaja.)

Tapaamisessa käytiin läpi kaikenlaista, mutta päällimmäisenä jäi mieleeni kysymys siitä, voiko sateella ulkoilla. Koulussahan soitetaan ns. sadekelloa silloin, kun sataa niin paljon, ettei ulkona voi olla. Kello taitaa soida aika pienestä tihkusateestakin. Itselleni selvisi vasta tänä syksynä, että sadekello ei tarkoita sitä, että voi mennä sisälle, vaan että PITÄÄ olla sisällä. Suomalaiselle siis täysin käsittämätön ajatus.

Tapaamisessa eräs (ilmeisesti ruotsalainen) vanhempi yritti tiedustella ulkoilumahdollisuutta, koska pohjoisen ihmiset ovat siihen tottuneet ja osaavat pukeutuakin. Rehtori kuitenkin totesi, että sadesäällä ollaan sisällä, koska monikulttuurisessa ympäristössä konsensusta ulkoilun ja asianmukaisen pukeutumisen merkityksestä tuskin saadaan aikaan. Näillä siis mennään.

Käytännöllistä pukeutumista vai taksilla pakkasessa?

Muita kuin suomalaisia ja ruotsalaisia lapsia katsoessa käy monesti mielessä, tunnetaanko täällä lainkaan käsitettä käytännöllinen pukeutuminen. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ei. Kirjoitin jo joskus aikaisemmin, että lapset ulkoilevat pääasiassa söpöissä hepeneissä. Takki roikkuu päällä ja piposta ja hanskoista ei ole tietoakaan.

Kuulun erääseen Facebookin Brysselin expat-äitien ryhmään ja näin suomalaisena meinasin kuolla nauruun, kun luin erään äidin pohdintaa. Hänen lapsensa aloittaa tammikuussa koulun noin vartin kävelymatkan päässä kotoa. Autoa ei ole, joten matka taittuu kävellen. Mukana kulkee myös nuorempi sisarus, joten äidillä on tuplarattaat. Huolenaiheena on sää eli mitä hän tekee, jos on kovin kylmää tai sataa. Pitäisikö ehkä ajaa taksilla?

Minkähänlaisissa lumikinoksissa ja tuulessa ja tuiskussa sitä on aikanaan tullut vaunuja lykittyä? Taksia en kyllä koskaan älynnyt tilata.

Xylitolia

Olen pari kertaa asioinut lasten kanssa hammaslääkärissä. Ovat olleet yllättävänkin miellyttäviä kokemuksia. Harmi vaan, että kyseessä on lasten hammaslääkäriasema, joten itsellä ei ole sinne asiaa. Menisin kyllä mielelläni.

Eilen hammaslääkäri kertoi yhden lapsen suuta tutkiessaan, että antaa meille lähtiessämme spesiaali-purkkaa. Mietimme, mitähän se mahtaa olla. Saimme sitten xylitol-purkkaa, joka on kuulemma tosi hyvää hampaille. Suomalaista vähän hymyilytti. Kerroin, että me kuskaamme xylitolia Suomesta ja sitä syödään päivittäin. :)

Lakkoilua ja miten siitä viestitään

Jaahas, huomenna on luvassa tämän lukuvuoden ensimmäinen lakkopäivä. EU-instituutioita lakko ei koske, mutta ainakin joukkoliikenne joltain osin pysähtyy. Koulumme rehtori lähetti perjantaina tiedotteen, jossa todettiin mm. "The school will remain open for children whose parents need to send them to school." Suomennettuna siis parempi pysyä kotona. Luvatonta poissaoloa ei tule.

Eilen iltapäivällä vanhempainyhdistys APEEE lähetti oman tiedotteensa, jossa kerrottiin koulubussien kulkevan normaalisti (joskin valvojavajausta saattaa olla) ja koulun jälkeiset harrastukset pyörivät normaalisti. Viestin lopetus oli tyly kuittaus koululle: "We expect 7 October to be a normal teaching day, as it will be a normal working day in the European institutions."

Niinpä tänään aamupäivällä rehtori lähetti vielä uuden tiedotteen: "We therefore want to confirm that our pupils are welcome to school on Wednesday 7 October 2015." Luvattomia poissaoloja ei kuitenkaan tule.

No meidän lapset jäävät joka tapauksessa kotiin. Tuo sekava viestintä ei varsinaisesti houkuttele pistämään lapsia kouluun.

Lisäys 7.10.2015 klo 13

Klo 11.50 alakoulun rehtorilta tuli viesti: "This message to tell you that all school services are fully functionning today."

Turvallisia leikkejä

Muistan Suomessa joskus ihmetelleeni lastemme päiväkodin pihalla kovin matalalla roikkuvia keinuja. Ei tarvinnut olla erityisen pitkä lapsi, kun keinuminen oli hankalaa jalkojen laahatessa maata. Syyksi kerrottiin joku eurooppalainen turvallisuusstandardi. Muutenkin suomalaiset leikkipaikat ovat varsin turvallisia - välillä jopa liiallisuuksiin asti, kun ruusupensaankin katsotaan olevan liian vaarallinen.

No mitenkäs se turvallisuus sitten täällä Euroopan ytimessä? Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Paitsi että kuvissa oleva leikkipaikka näyttää todella ankealta, se tuskin täyttää mitään turvallisuusstandardeja.

Kyseessä ei ole mikään syrjäseudun pikku puistikko, vaan Eurooppa-koulun esikoulun eli maternellen leikkipaikka. Jo koko viime vuoden ajan puhuttiin, että piha tullaan kokonaisuudessaan kunnostamaan. Piti olla pääsiäisenä ja ties koska. Mitään ei ikinä tapahtunut. Kesäloman jälkeen toiveikkaasti ajattelin, että piha on varmaan nyt tosi hieno. No, edes nurmikkoa ei ollut leikattu.

Tänään kuulin, että leikkipaikkaan varattu määräraha olisikin käytetty koulun futiskenttään ja rahat on nyt loppu, joten leikkivälineet repsottakoot edelleen.

Lähestyin rehtoria ja tiedustelin, mikä on korjauksen aikataulu ja ilmaisin huoleni siitä, että piha ei ole turvallinen. (Rahankäytöstä futiskenttään en maininnut.) Rehtori vastasi ja ilmoitti, että aikataulua ei ole, koska rahaa ei ole. Ehkä vuonna 2016. 

Kuulin myös, että pihalla olisi suoritettu tarkastus, jossa leikkialue on todettu käyttökelvottomaksi. Rehtorin mukaan mitään tarkastusta ei kuitenkaan ole ollut. Oli tai ei, Suomessa vastaavassa kunnossa paikka olisi suljettu jo aikoja sitten.

Back to school

Eurooppa-koulun lukuvuosi alkoi eilen. Meiltä koulutielle lähtivät kolmasluokkalainen, tokaluokkalainen sekä eskarilainen. Jännitystä oli ilmassa. Isommilla koululaisilla oli vastassa uudet opettajat ja tokalle luokalle oli tulossa myös paljon uusia oppilaita. Eskarilaisella oli tutut opettajat, mutta uusi luokkatila ja paljon vaihtuvuutta kavereissa. Moni viime vuoden kaveri siirtyi ekalle ja uusia, pienempiä eskareita tuli tilalle.

Moni vanhempi oli lastaan saattamassa, mikä tietenkin ruuhkautti liikenteen koulun luona. Vartijat portilla jakoivat vanhemmille vierailijatarroja (en tiedä, miksi) ja tuo tarrashow aiheutti portille useiden metrien jonon. 

Koulun pihalla oli pieni kaaos, kun kukaan ei oikein tiennyt, minne mennä. Kolmasluokkalainen löysi onneksi heti kavereitansa ja saatoin tokaluokkalaisen oman opettajan luo. Eskarilainenkin löysi paikkansa. Tämän jälkeen ohjasin vielä muutaman eksyneen lampaan omaan paikkaansa. Rehtori tietenkin piti kovaa kuria, että ylimääräisiä vanhempia ei päässyt koulurakennukseen seikkailemaan.

Ranskan kurssi - cours de français

Ilmoittauduin syksyn ranskan kurssille. Tämä prosedyyri on niin hupaisa, että on pakko kirjata se muistiin.

Brysselin jokaisessa on kunnassa on kunnan oma kielikoulu, vähän sellainen työväenopistotyyppinen. Kurssit ovat huomattavasti edullisempia kuin yksityisten kielikoulujen. Maksoin keväällä CLL:n 30h kurssista 280 euroa. Tämä "Cours communaux de langues modernes" on 80 euroa (kahtena päivänä viikossa, 2h kerralla, tammikuun loppuun asti).

Yritin tuonne jo vuosi sitten, mutta kun en ollut heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä paikalla, ei ollut mitään toivoa. Tammikuussa yritin uudestaan, mutta silloin ei minun tasoiselleni ollut päiväaikaan sopivaa kurssia, eikä ilta-aika tullut kyseeseen. (Päädyin silloin kalliimpaan kurssiin.)

Tällä kertaa oli mieskin mukana ja kun tiesimme, mitä tuleman pitää, osasimme olla jonossa jo 2h ennen ilmoittautumisajan alkua. Kun h-hetki koitti, meille jaettiin vuoronumerot. Saimme numerot 17 ja 18 eli olimme varsin hyvissä asemissa.

Seuraavaksi täytettiin ilmoittautumislomakkeet ja odotettiin kutsua omalla vuoronumerolla. Tässä vaiheessa henkilöllisyystodistuksesta otettiin kopio. Kopion kanssa sitten seuraavaan jonoon, josta sai seuraavan lomakkeen. Tämän jälkeen mentiin tekemään kirjallinen koe (ei tarvinnut jonottaa), jonka jälkeen vielä suullinen testi (taas jonotettiin). Suullisen testin yhteydessä koe tarkastettiin ja annettiin oma taso. Testin vastaanottaja kirjasi paikan oikeaan ryhmään ja antoi taas uuden lomakkeen mukaan.

Seuraava jonotuskohde oli johtajan huone, jossa maksettiin kurssimaksu ja saatiin käsinkirjoitettu kuitti leimoin ja allekirjoituksin. Au revoir ja tervetuloa kurssille. Aikaa tähän kului n. 4 tuntia. Toivottavasti on sen arvoista.